Kuukausikatsaus 11/2022 - Ihmeiden aika ei ole ohi

Kerrankin edellisen kuun ennustukset osuivat oikeaan, kun ounastelin, että menoja tulee olemaan enemmän kuin laki sallii, ja olihan niitä. Juhlat tuli pidettyä, ja olivat oikein onnistuneet. Kannatti leipoa hiestä märkänä, mutta toki tuollaiseen aina rahaa palaa, vaikka itse paljon tekisikin. 

Vähemmän kiva juttu sitten oli se, että auton vuosittaisessa huollossa tuli ilmi, että pitäisi tehdä vähän jarruremonttia, eikä se ollut ihan halpa homma. Mutta ehkä autossa pitää olla toimivat jarrut. Silloin tällöin niitä käytän. 

Kolmas juttu, johon paloi rahaa, on sekä kiva että erittäin epäkiva. Lapsettomuushoitojen lääkkeitä tuli viime kuussa osteltua ihan urakalla. Harmittaa, että tällaiseen pitää käyttää rahaa ylipäätään, kun tämän pitäisi olla niitä asioita, jotka tapahtuvat luonnollisesti ja joka on ihmisiltä onnistunut ennen kuin rahaa on keksittykään. Mutta kun ei meillä. No ainakin ollaan päästy aktiivisen tekemisen vaiheeseen, ja olen päässyt piikittämään itseeni vaikka ja mitä. Hommat etenee, ja syydän tähän projektiin ihan mielelläni rahaa, jos se kasvattaa mahdollisuuksia saada oma lapsi edes jonkin verran. 

En tiedä johtuiko suurista menoista muutenkin, mutta löysin myös ne etsimäni ostohousut, ja heitin muutaman tonnin osakkeisiin pitkästä aikaa. 

Nettovarallisuus

Matikkapää oli tässä kuussa kovilla. Menoja oli vaikka muille jakaa, mutta jotenkin ihmeellisesti nettovarallisuus nousi. Olin varautunut siihen, että mentäisiin saman verran miinukselle, mutta ilmeisesti pörssinousu ja lainan lyhyennys pelastivat tilanteen. 

Marraskuu 2022

Suluissa muutos edelliseen kuukauteen nähden.

Varallisuus

Käteinen: 30 459 € (-4 827 €)

Salkku: 27 742 € (+5 619 €)

Asunnon arvo (oma puolikas): 97 500 €

Velat

Asuntolaina: 85 892 € (-233 €)

Yhteensä: 69 809 € (+1 025 €)

Tonni lisää nettovarallisuuteen! Uskomatonta. Kuten näkyy, rahaa on siirtynyt käteisen puolelta salkkuun, mutta olisihan tuonne varaa siirtää vielä lisää. Vähän nurinkurinen painotus, kun käteistä on edelleen enemmän. Toivottavasti vaakakupit kääntyvät toisinpäin lähiaikoina. Lainakin putosi uuden tuhatluvun puolelle, mutta on tuo hidasta.

70 000 euron nettovarallisuuden rajakin lähestyy uhkaavasti. Onhan näissä kutosella alkavissa luvuissa jumitettu jo hetki. 

Tulot ja menot

Tuloissa ei mitään ihmeellistä tässä kuussa. 

Tulot

Nettopalkka	2 479,75 €
Saatavia	36,50 €
S-bonus	12,30 €
Yhteensä	2 528,55 €

Menot

Menoissa taas tosiaankin oli ihmeellisyyksiä. Ei riitä 400 euroa, minkä viime kuussa arvioin sellaisesksi kuukausittain toistuvaksi yllätysmenoksi. 

Asuminen	422,12 €
Ruoka ja päivittäistavara	469,28 €
Auto ja julkinen liikenne	790,97 €
Puhelin ja netti	56,66 €
Ravintolat	0,00 €
Baarit ja huvitukset	24,87 €
Terveys ja liikunta	567,22 €
Harrastukset	0,00 €
Muut	10,99 €
Yhteensä	2 342,11 €

Auto ja terveys ovat tässäkin kuussa olleet isolla painolla kokonaiskulutuksessa. Sama juttu oli edellisessä kuussa mutta pienemmillä summilla. Jospa ensi kuussa olisi vähän rauhallisempaa näiden osalta. 

Ruoka- ja päivittäistavaraosasto on vähän suurempi kuin normaalisti, sillä saimme lopultakin pidettyä tuparit, ja sinnehän piti jotain tarjoilujakin olla. Taas sitä muisti, että leipominenhan on ihan mukavaa. Pitäisi muistaa tehdä sitä useamminkin. 

Muuten kun kokonaisuutta katsoo, niin viime kuu on kyllä ollut all work and no play. Tuo huvituksissa oleva rapiat 25 euroakin meni Alkoon. En käyttänyt viime kuussa edes työpaikan kulttuuri- ja liikuntaetuja! Pitänee päätellä, että pelasin koko vapaa-aikani taas Witcheriä. Pakko kyllä myöntää, että siinä on pelillä jo hyvä tuntihinta. En tiedä tarkkaan kuinka paljon olen pelannut, mutta kun kympillä ostin Game of the Year Editionin, niin ei siinä montaa senttiä jää tunnille.

Pitää joulukuussa ottaa asiakseen käyttää noita työpaikan etuja pois ennen kuin vuosi vaihtuu ja edut menevät harakoille. Ei vain ole huvittanut liikaa lähteä ihmisten ilmoille viime aikoina, etteivät lapsettomuushoidot kariudu viime metreillä johonkin flunssaan. 

Tulot olivat 2 528,55 € ja menot 2 342,11 €. Ylijäämää oli näin ollen 186,44 €. Kaukana kaukana on kuukausittainen tonnin tavoite, mutta välillä on tällaista.

Seuraava kuukausikatsaus onkin sitten jo joulukuun analyysiä. Joulu se tulla jolkottaa ja tuo mukanaan varmasti vähän kaikenlaisia menoja. Ihan mitään näin brutaalia tosin tuskin on luvassa, mitä tässä kuussa nähtiin. 

Salkku ylitti 25 000 euron rajan!

 Siinäpä tuo otsikossa komeilee, mitä tulin kertomaan. Mistään satumaisesta kurssinoususta tuo ei tosin kerro, vaan siitä että olen nyt lopultakin saanut hieman tyhjennettyä käteiskassaani. Ostin Konetta ja QT Groupia, kun näytti, että nyt mennään eikä meinata, ja nyt on ostettava, jos näitä järkihintaan tahtoo. Varsinkin ensimmäistä olen tarkkaillut kuukausitolkulla, mutta kun suunta on ollut lähinnä alaspäin, niin ei ole huvittanut tarttua. Nyt sitten näytti siltä, että suunta vaihtui kertaheitolla, niin lähdin mukaan, etten jää ihan paitsi. Pari päivää mentiinkin aika haipakkaa, mutta sitten meno taas tasaantui. Koneen kanssa olen vielä jonkin verran voitolla, mutta QT meni saman tien hieman pakkaselle. 

Mitä tästä opimme? Joka tuutista sitä kuulee, mutta itse se täytyy kokea ennen kuin uskoo. Ei kannata yrittää ajoittaa. Pitäisi vain ostaa omasta mielestään hyviä yhtiöitä tasaisesti. Toki uskon, että pitkällä tähtäimellä molemmat nousevat vielä, mutta päivätreidaajaksi ei näillä suorituksilla kannattane ryhtyä. 

Toisaalta sitten taas kyllä olen tässä tapauksessa noudattanut sijoitusstrategiaani ostaa lähinnä nousevaan kurssiin. Rehellisyyden nimissä varsinaisesta strategiasta ei varmaan kannata puhua, mutta muutamia hataria periaatteita minulla tässä hommassa kyllä on. Jossain välissä pitäisi kyllä ajatuksen kanssa kirjoittaa ihan ylös, millaisella strategialla on liikenteessä, mutta 25 000 euron salkulla (okei, nyt 27 000) tällainen vähän mutuilevampi taktiikkakin vielä käynee. 

Neljäsosa siitä vaikeimmasta osiosta kerättynä, jee jee, mikäli uskomme vanhaa sanontaa: "The first $100 000 is a bitch". 

Kuukausikatsaus 10/2022 - Kiltisti on oltu

Menoja kun katsoo, niin ei voi kuin todeta, että viime kuussa ei tullut tehtyä mitään ylimääräistä, mihin olisi rahaa mennyt. En ole näköjään tankannut edes autoa. Tämä syksyn pimeys näköjään aiheuttaa sen, että mieluummin parkkeeraan sohvan nurkkaan pelaamaan pleikkarilla. No, mukavaahan se on, ja säästöpossukin kiittää, mutta ei tällaisia syksyjä ehkä kiikkustuolissa muistella. "Niin se Geralt siellä Skelligessä antoi sille Leshenille runtua, että sudetkin kuolivat kilometrin säteeltä." On se Witcher 3 kyllä oikeasti komea peli, mutta ei siitä ehkä lapsenlapsille kertomista ole (jos niitä joskus tulisi, huoh).

Edellisen kuukauden ennustukset menivät vähän pieleen, kun aavistelin lähinnä pörssin niiamisen jatkumista ja verojen maksua, mutta kumpikaan ei osunut kohdalle. Verojen maksu onkin edessä vasta parin kuukauden päästä, ja sijoitukset tekivät sittenkin pienen liikeen ylöspäin. Nyt suunta on taas oikea nettovarallisuuden kartuttamisessa.

En ole kyllä vieläkään saanut ostohousuja kunnolla puettua jalkaan, että saisin osakekattausta vähän kartutettua, mutta marraskuussa yritän ryhdistäytyä! Nyt kuitenkin keskitytään vielä siihen mitä lokakuussa tapahtui. 

Nettovarallisuus

Lokakuussa nousua tuli oikein mukavasti. Kovin montaa parempaa kuukautta ei olekaan (oma lukunsa toki ne kuukaudet, joille on ajoittunut joku kiinteistön myynti).

Lokakuu 2022

Suluissa muutos edelliseen kuukauteen nähden.

Varallisuus

Käteinen: 35 286 € (+815 €)

Salkku: 22 123 € (+1 023 €)

Asunnon arvo (oma puolikas): 97 500 €

Velat

Asuntolaina: 86 125 € (-232 €)

Yhteensä: 68 784 € (+2 070 €)

Käteisen määrä vain kasvaa! Ei tämän näin pitänyt mennä, vaan tulisi olla pää märkänä ostamassa osakkeita. Äh, ehkä ensi kuussa sitten. Mutta mukava nousu noin kaiken kaikkiaan. Salkku on vielä jonkin verran miinuksella siihen nähden miten paljon rahaa olen sinne kokonaisuudessaan syytänyt, mutta en usko, että menee kauan, että plussan puolelle noustaan. 

Tulot ja menot

Tuloissa ei ollut tässä kuussa mitään ihmeellistä. Saatavia tulee joka kuussa siihen asti, että puolisolleni "lahjoittama" asuntokauppoihin liittyvä kymppitonni tulee täyteen.   

Tulot

Nettopalkka	2 479,75 €
Saatavia	36,50 €
S-bonus	8,80 €
Yhteensä	2 525,05 €

Menot

Menoissakaan ei ollut kovin paljoa ihmeellisyyksiä, mutta joka kuukausi näkyy sattuvan kohdalle joku vähän isompi meno. Kai se on opittava, että noin 400 euroa kuussa pitäisi varata tällaisiin, mitkä eivät joka kuussa toistu. Jotain hyötyä tällaisesta kuukausiseurannasta, kun tällaisen huomaa, vaikka alussa olinkin sitä mieltä, että hirveä duuni tässä ja en tykkää. Kyllähän se vähän kehtuuttaa, mutta ehkä kuitenkin käytetyn ajan väärti. 

Asuminen	610,62 €
Ruoka ja päivittäistavara	350,06 €
Auto ja julkinen liikenne	182,13 €
Puhelin ja netti	65,17 €
Ravintolat	10,15 €
Baarit ja huvitukset	10,48 €
Terveys ja liikunta	217,38 €
Harrastukset	57,60 €
Muut	24,89 €
Yhteensä	1 528,48 €

Tämän kuun isot menot näkyvät lähinnä autoilun ja terveyden puolella. Vaikka säästin sillä, että autoa ei tullut tankattua, niin autoveron maksua en pystynyt välttämään. Terveyosion rahanmenosta saadaan puolestaan kiittää lapsettomuutta, sillä mukaan mahtuu yksi polikäynti ja parit lääkkeet, joiden avulla valmistaudutaan IVF-hoitoihin. Ihan ookoo kohde, johon laittaa rahaa. 

Ruoka ja päivittäistavara -kategoria on suunnilleen samoissa kuin viime kuussa, eli jonkin verran alempana kuin aiemmin sillä puoliso osallistuu nykyään enemmän näihin kustannuksiin. Muistelisin, että kovin paljoa muuta kuin ruokaa ei olisi tullut kaupasta haalittua lukuunottamatta yhtä isoa kattilaa, johon investoimme, kun hillojen keittäminen kolmen litran kattilassa alkoi ottaa päähän. Kalliita ovat nekin. Luulin että kattilat maksavat ehkä 20 euroa, mutta 50 veloittivat tuommoisesta isosta. Näkee, etten ole koskaan ostanut kattilaa, kun ylioppilaaksi kirjoittaessa sain niin monta lahjaksi. 

Humputeltua ei ole kyllä tullut. Ravintolat-kategoriassa on yksi Mäkkäri-keikka ja huvituksissa viinipullo Alkosta. Harrastuksissa tosin noinkin iso luku, kun tilasin lankoja villapaitaa varten. Hyvin etenee. Tällä tahdilla se on ehkä ensi talveksi valmis. 

Tulot olivat 2 525,05 € ja menot 1 528,48 €. Tästä saadaan humanistimatikalla erotukseksi 996,57 €. Ei ole kaukana siitä tonnista, joka on kuukausittaisena tavoitteena. 

Tehdäänpä taas tuttuun tapaan vähän ennustuksia ensi (siis tälle) kuulle: vedän ostohousut jalkaan, vaikka miten vyötärö puristaisi, ja ostan hätäpäissäni vain jotain, koska haluan ostaa jotain; yhdet juhlat pitäisi pitää; lasku yhdestä leikkauksesta pitäisi maksaa ja auto huoltaa. 

Eli todennäköisesti menoja piisaa sitten tämänkin kuun edestä. 

Maksan vuokraa itselleni

 Ja okei, pankille. 

Stressaaja sanoi hyvin viimeisimmässä postauksessaan, että asuntolainaa voi miettiä itselleen vuokranmaksuna. Tämä on ajatuksena erittäin lohdullinen, ja tuli juuri oikeaan aikaan, sillä viime päivinä on puhuttu paljon pientalojen arvon romahtamisesta. Ja mikäs me tässä juuri muutama kuukausi sitten ostettiinkaan? Aivan oikein. Omakotitalo.

Hinnat olivat mahdollisesti laskeneet jonkin verran jo siinä vaiheessa, mutta en usko, että ihan niin paljon kuin nyt, sillä sähkön hinnan noususta ei uutisoitu silloin vielä ihan samalla sykkeellä. Kaikilla oli liian kiire puida pääministerimme biletystä. Sen verran sähköstä tosin puhuttiin, että en suostunut edes harkitsemaan kohteita, joissa oli pelkkä suora sähkölämmitys. Tässä omassamme on sentään ilma-vesilämpöpumppu, joka vähän pelastaa tilannetta. 

En ole uskaltautunut asunnonvälityssivustoille katsomaan, millainen tarjonta ja hintataso on tällä hetkellä, joten olen vain uutisten varassa tässä asiassa, mutta ihan uskottavalta kuulostaa. Aion kyllä myös jatkaa tätä pään pitämistä pensaassa, koska tilanne ei suoraan sanottuna muuksi muutu, vaikka tutkisinkin, millaisilla hinnoilla vastaavia taloja myydään. Emme ole muuttamassa tästä ihan hetkeen. Muutenkin oma pitkän tähtäimen asunto kannattaa mielestäni jättää sijoitusajattelun ulkopuolelle, koska kyseessä on koti eikä sijoituskohde. Koti ei tuota rahaa, vaan se aiheuttaa kuluja. Paljon kuluja.

 Periaatteessa ei ole mitään väliä, mitä olemme tästä maksaneet, sillä aiomme olla tässä niin pitkään, että ajat ehtivät muuttua vielä moneen kertaan. Tiedä vaikka talolla olisi ikää siinä vaiheessa niin paljon, että purkuun menisi (siinä toinen uutinen, joka on aiheuttanut vähän hammasten kiristelyä, sillä kuulostaa, että tulevaisuudessa vanhoja taloja mieluummin puretaan kuin kunnostetaan). Tässä tapauksessa "sijoituksellamme" olisi arvoa tontin verran, ja tiedä vaikka purkukustannukset nollaisivat senkin. 

Mutta jos asiaa miettii siinä mielessä, että jos emme olisi ostaneet tätä taloa, asuisimme todennäköisesti edelleen vuokralla (kalliimmassa kuin entinen vielä kaiken kukkuraksi) ja maksaisimme vuokraa vähintään saman verran kuin nyt lainaa. Vaikka omistusasuntomme olisi nollan arvoinen siinä vaiheessa, kun talosta hankkiudumme eroon, tilanne on sama, kuin jos olisimme asuneet koko ajan vuokralla. Ainut ero on se, että vuokralla ollessamme tilanteesta hyötyisi ainakin vuokranantajamme, eikä se nyt tietenkään tällaisella suomalaisella mentaliteetilla käy laatuun, että jollain menee mukavasti. Arvottoman omistusasunnon kanssa kukaan ei hyödy. Win-win. Eiku...

Jos siis kaikki menee poskelleen, ja talosta ei saa myyntihetkellä mitään, voin ajatella, että olemme vain maksaneet vuokraa.

En nyt kuitenkaan ihan tosissani usko, että ihan nollille jäisimme talomme kanssa pitkänkään ajan kuluessa. Tarkoituksena on pitää talosta hyvä huoli, sillä tässä tulee toivottavasti ihan joku tovi vietettyä. Talon tämänhetkisestä oikeasta arvosta minulla ei ole mitään tietoa, sillä aion edelleen pysyä kaukana asunnonvälityssivustoista, mutta aion kuukausikatsauksissa raportoida edelleen asunnon hinnaksi saman hinnan, jolla sen ostimme, vaikka se ei välttämättä ihan totuudenmukainen olekaan. Ehkä viimeistään inflaatio tekee tehtävänsä, ja sen perusteella saamme tästä myydessämme saman euromäärän. 

PS. Olen asunut omillani jo noin kymmenen vuotta, mutta koskaan aiemmin mikään paikka ei ole tuntunut oikeasti kodilta, vaan kyseessä on aina ollut "kämppä". Vaikka olemme asuneet tässä vasta vähän aikaa, tuntuu luontevalta kutsua paikkaa jo kodiksi (ja okei, myönnetäään, olisi outoa kutsua kokonaista omakotitaloa kämpäksi).

Kuukausikatsaus 09/2022 - Persnettoa tulee mutta tulkoon

Muistatteko kun kuukausi sitten ilakoin, että ei mene kuin muutama kuukausi, niin saan kirjanpidon muutoksesta johtuvan nettovarallisuuden notkahduksen paikattua? 

Haa. Haa. 

Pörssi laskettelee tällä hetkellä sen verran rankasti, että tällaiset ajatukset saa nyt hetkeksi unohtaa. Totta puhuen en nyt mitenkään äärimmäisen raskaasti tätä ota, koska olen kuitenkin pitkän aikajänteen sijoittaja. Pörssiromahdus on tavallaan ihan tervetullut kehitys siinä mielessä, että ostopaikkojakin avautuu ihan eri tavalla kuin kuplan ollessa pinkeimmillään. Kunhan siis ei mennä niin pahaan taantumaan, että työpaikka lähtee alta, jolloin osakeostelut saa todennäköisesti unohtaa. Mutta ollaan optimistisia, kun ei ole mitään hirveitä yt-uutisia kuulunut vielä oikein miltään taholta. 

Monet osakekurssit ovat ottaneet vaikutteita ruskan väreistä.

Taisin muuten tuolla jokunen kuukausikatsaus takaperin puhua siitä, että hilloan käteiskassaani talo-ostoksen takia siihen asti, että olen oppinut millaisia kuluja on luvassa. Tämän jälkeen päästän ylimääräisen käteisen pörssiin, ja ennustin, että luonnollisesti juuri silloin on täydellinen ostopaikka. Näinhän siinä nyt näyttäisi käyvän, eli tämä pörssiromahdus on nyt sitten varmaan minun syytäni. Sori siitä. 

Pitäisi vain keksiä jotain ostettavaa. Kaikki osakkeet, joita olen sillä silmällä katsellut, jatkavat edelleen matkaansa alaspäin, joten tuntuisi pahalta ostaa vielä. Mutta entä jos odottelen liikaa, ja nukun onneni ohi? No, pitää seurailla. Ehkä mikään ei yhdessä yössä nouse samoihin tasoihin kuin ennen laskun alkua. Ei siis haittaisi jos en ihan täydellisesti osuisi kuopan pohjalle, vaan jonkinlaista nousua olisi jo havaittavissa. Mutta nämäpä näkee oikeasti vasta jälkeenpäin, joten kyllä kohta pitää laittaa kunnolla ostohousut jalkaan, jos haluaa tästä tilanteesta jotain iloa irti saada.

Nettovarallisuus

Kuten alustuksesta ehkä voi päätellä, nettovarallisuuden kehitys ei näytä nyt ihan samanlaiselta kuin edellisessä kuussa. Miinuksella mentiin tämä kuukausi ihan reippaasti salkun arvon sulaessa parilla tuhannella eurolla, mikä on tuon kokoisessa salkussa aika muikea määrä. Laitoin sinne toki lisääkin rahaa, joten tilanne ei tässä näytä niin pahalta, mutta kovin miinusmerkkinen on suhdeluku oman pääoman ja tuoton välillä. Sen siitä saa, kun aloittaa nämä hommat kuplan kasvaessa, mutta eipä tuota voinut oikein aikasemminkaan aloittaa, kun ei ollut töitä saati sitten rahaa, mitä sijoittaa. Parempi myöhään jos silloinkaan. Pitkänmatkalaisia kun ollaan, niin eivät nuo kuplan aikaan sijoitetut rahat varmaan niin paljon edes kokonaisuudessa tule sitten näkymään. Ainakin siis toivotaan näin.

Syyskuu 2022

Suluissa muutos edelliseen kuukauteen nähden.

Varallisuus

Käteinen: 34 471 € (-190 €)

Salkku: 21 100 € (-852 €)

Asunnon arvo (oma puolikas): 97 500 €

Velat

Asuntolaina: 86 357 € (-233 €)

Yhteensä: 66 714 € (-809 €)

Tässä kuussa lainan pääoma lyheni jonkin verran enemmän kuin viime kuussa, mutta onhan tuo nyt aika olematon muutos. Himottaisi lyhentää enemmän, että saisi korkokustannuksia alemmas, ne kun tuntuvat tuon kokoisessa lainassa hemmetin suurelta. Laskeskelin kuitenkin, että jokainen ylimääräinen tonni, jonka lainaa lyhentää, vähentää vuotuisia korkokuluja alle 20 euroa, joka ei taas tunnu isolta summalta ollenkaan. Pitkällä tähtäimellä pörssiin sijoittamalla saa hyvin paljon todennäköisemmin paremman tuoton. Eli jatketaan hampaiden kiristelyä, ja maksetaan lainaa aikataulun mukaisesti pois. 

Tulot ja menot

Tulot olivat tässä kuussa himpun vähäisemmät kuin normaalisti, sillä lunastin vanhan työkoneeni henkilökohtaiseen käyttöön, ja sen hinta vähennettiin sitten palkasta. Ihan hyvä diili. Sain uutena pari tonnia maksavan koneen vajaalla 80 eurolla. Meinasi leuka kolahtaa työpöytään, kun kuulin hinnan. En valita.  

Tulot

Nettopalkka	2 403,87 €
Saatavia	36,50 €
S-bonus	11,05 €
Yhteensä	2 451,42 €

Menot

Viime kuussa ounastelimme, että saattaisimme ostaa grillin, jos tulisi hyvällä hinnalla joku miellyttävä yksilö vastaan. No ei tullut, joten emme ostaneet. Katsotaan sitten keväällä uudestaan. Black Friday -alennuksissa tuskin sentään on grillejä tarjolla. 

Asuminen	460,60 €
Ruoka ja päivittäistavara	348,74 €
Auto ja julkinen liikenne	152,18 €
Puhelin ja netti	59,12 €
Ravintolat	24,85 €
Baarit ja huvitukset	47,40 €
Terveys ja liikunta	54,50 €
Lahjat	9,99 €
Muut	537,14 €
Yhteensä	1 694,52 €

Muut-kategoria pistää silmään suuruutensa vuoksi, ja yksi vakuutusmaksuhan siellä vielä komeilee. Jospa tämän jälkeen saataisiin olla hetki rauhassa niiden suhteen (lukuunottamatta niitä, jotka rullaavat asuntolainan lyhennyksien seuralaisena joka kuukausi). 

Ruoka ja päivittäistavara -kategoria on tässä kuussa syönyt vähän vähemmän rahaa kuin normaalisti, mutta tämä johtuu varmaan siitä, että toinen puolisko kävi useammin kaupassa. Ei siis mitään suuria säästöharppauksia tämän suhteen. 

Autoon meni puolestaan enemmän kuin normaalisti. Teimme pienen reissun kotimaan sisällä, ja katsastuskin oli vielä kuun lopussa. Läpi meni! Huollossa pitää kyllä tässä lähiaikoina vielä käyttää, mutta ehkä yritän ajoittaa tätä renkaidenvaihdon yhteyteen.

Tulot olivat 2 451,42 € ja menot 1 694,52 €, joten ihan ookoolta näyttää erotus, joka on siis 756,90 €. Tavoitteena minulla on, että joka kuukausi talous olisi tonnin ylijäämäinen, ja sen verran voisin sitten huoletta sijoittaa. Tässä kuussa tuosta tavoitteesta jäätiin aika paljon, mutta jotkut kuukaudet vain ovat sellaisia, että niissä on isompia maksuja. Ilman tuota vakuutusmaksua tonni olisi ylittynyt helposti, varsinkin kun muuten tuli elettyä kuukausi aika kiltisti. Tällä hetkellä tuolla erotuksella ei ole varsinaisesti merkitystä, sillä tyhjentelen käteiskassaani Nordnetiin vähän rankemmalla kädellä, mutta tulevaisuudessa tuo tonni kuussa on tavoite, vaikka suht kova tavoite onkin. Etenkin jos perheenlisäystä joskus tulisi, mutta kun eihän tuo siltä näytä, niin pidetään tavoitteet ainakin toistaiseksi korkealla. 

Jos muistan oikein, niin lokakuussa pitäisi maksaa taas vaihteeksi vähän veroja metsän myyntiin liittyen, ja jos pörssi jatkaa samaan suuntaan kuin tähänkin asti, niin hyvin miinusmerkkisiä lukemia saadaan ensi kuussakin katsella. Sopii jotenkin hyvin yhteen tämän pimenevän syksyn kanssa.  

Päivitystä vauva-asiaan

Hankalaksihan tämä menee. Tai siis hankalaahan se on ollut tähänkin asti, kun ei ole kerran tulosta tullut, mutta selvisipähän syy.

Minulla on näköjään sitten endometrioosi. Huh. Ei jättänyt kyllä mitään tulkinnanvaraa, kun yli seitsemän sentin endometrioomaa katsottiin ultrakuvasta lääkärin kanssa. Siellä se möllöttää toisen munasarjan seurana, joten sieltä tuskin on mitään munasoluja minnekään liikkumassa. Myös kohdun puolella näkyi ja tuntui ihan selkeää arpeumaa, eli ongelma voi olla myös kiinnittymisessä. Sellainen positiivinen seikka nimittäin tuli ilmi, että vasen puoli on yllättäen ihan siisti, joten raskaus on periaatteessa edelleen mahdollinen ihan luomumenetelminkin. Pitää vielä aukiolotutkimuksessa käydä varmistamassa, että asia oikeasti näin on.

Lapsettomuushoidot kuitenkin edessä, koska ei ole tähän mennessä tärpännyt. Sellainen päätös tehtiin lääkärin kanssa yhteisymmärryksessä (tosin neuvottelee vielä kollegansa kanssa), että siirrytään suoraan rankempiin hoitoihin, koska ei niistä lievemmistä olisi meille todennäköisesti mitään apua. Minä ovuloin todistettavasti, ja miehen siemennestenäyte oli täydellisen normaali, joten inseminaatiosta ei voi olettaa olevan mitään hyötyä. Koeputkilapsi meille siis, jos ei nyt ihan yks kaks yllättäen itsestään tule muutosta asiaan. Neljän kuukauden jono on kuulemma tällä hetkellä IVF-hoitoihin, joten vielä on jokunen kerta aikaa yrittää. Vaikkakin vain ehkä puolet näistä kerroista ovat todennäköisesti sellaisia, jolloin jotain voisi oikeasti tapahtua, jos pelissä on vain yksi munasarja. 

Toisaalta toivo luomuhedelmöittymisestä nostelee edelleen päätään, sillä jos mukana on ollut koko ajan vain yksi munasarja, niin onnistumimahdollisuus on puolet normaalista. Vuoden yrittäminen on vielä normaalia kahdella munasarjalla, joten yhdellä pitäisi tällä logiikalla onnistua kahdessa vuodessa, eikös niin. Nyt mennyt vasta vajaa puolitoista vuotta.

Toki kiva päästä noihin IVF-hoitoihin jo ennen kuin se kaksi vuotta tulee täyteen, koska endometrioosi kuitenkin etenee koko ajan. Etenemistä voidaan hidastaa ehkäisypillereillä, mutta jos vauva on haaveissa, niin niitä on vähän paha alkaa syömään. Mahdollista olisi ollut myös aloittaa e-pillerit noita hoitoja odotellessa, mutta ajateltiin, että kun se luomuna raskautuminenkin on vielä mahdollista, niin jätetään väliin. Pienempi riski myös varmaan siihen, että kierto olisi ihan sekaisin ennen kuin hoidot alkavat. Eikä se veritulppariskikään nyt suoranaisesti houkuttele. En myöskään suunnattomasti kärsi näistä endometrioosioireistani, vaikka kuukautiset aika kivuliaat ovatkin ja olkaapäätä pistää aika ison osan kierron ajasta. Normaaleilla kipulääkkeillä pysyy vielä kurissa, mikä on ihan positiivista. 

En siis todellakaan yllättynyt diagnoosista, koska oireita on ollut jo vuosikausia. Kerran aikaisemmin olen gynekologille maininnut asiasta, että voisiko kyseessä olla endometrioosi, kun on tällaista ja tällaista vaivaa, niin vastaus oli, että "tee lapsi, niin helpottaa, ei tää mikään endometrioosi ole".

Ookoo. Vähän vain meni diagnoosi metsään, ja hoitokeinokin osoittautui pirun hankalaksi. 

Olen kyllä syönyt pillereitä aika ison osan aikuisiästäni, joten mitään älytöntä tuhoa endo ei ole toivottavasti ehtinyt aiheuttaa, mutta toki olisin syönyt niitä ilman taukoja, jos diagnoosi olisi ollut tiedossa.

Mutta kaikin puolin hyvä tilanne nyt kyllä. Päästään suoraan kunnon hoitoihin, mutta myös luomuraskaus on ihan mahdollinen. 

Kyllä tää tästä. Välillä elämää pitää pelata hard modella. 

Kuukausikatsaus 08/2022

Kuu vaihtui, joten taas olisi kuukausikatsauksen aika. Elokuussa ei tapahtunut oikeastaan mitään maata mullistavaa taloudellisesti, mikä on ihan mukavaa vaihtelua muutamaan edelliseen kuukauteen. Isoin juttu oli veronpalautukset, joita tuli muutamia satasia, mutta muuten suuret tulot ovat nyt historiaa. Samoin suuret menot toivoakseni, sillä kaikki isoimmat jutut on nyt hankittu, mitä omakotitaloasumiseen voi tarvita. On kompostoria ja ruohonleikkuria ja vaikka mitä. Pienempiä juttuja on vielä hankkimatta, kuten trimmeri, ja näitä voi hankkia sitten sitä mukaa kun vastaan tulee. 

Toinen lukunsa on tietysti asiat, jotka olisi kiva olla, mutta jotka eivät ole aivan välttämättömiä. Esimerkiksi grilli on yksi näistä. Olen tässä arponut, että pitäisikö investoida saman tien kaasugrilliin vai pärjättäisiinkö ainakin näin alkuun pienellä hiiligrillillä. Näin syksyllä voisi varmaan saada isommankin grillin ihan hyvällä hinnalla, kun sesonki alkaa olla ohi. Silloin kun on kavereita käymässä, isompi grilli olisi kiva, mutta arkisemmassa käytössä se voisi olla vähän ylimitoitettu kahdelle ihmiselle. Toisaalta taas kaasugrilli lämpenee nopeammin, joten se olisi siinä mielessä parempi arkikäytössä. Hiiligrillissä on oma rituaalinsa odotella oikeaa lämpötilaa. No saa nyt nähdä. Vähän kuitenkin ounastelen, että hiiligrilliin päädymme. Onhan siinä kuitenkin oma tunnelmansa.

Nettovarallisuus

Edelliskuun dipin jälkeen nettovarallisuus on taas hienosti noususuhdanteessa. Tällä vauhdilla tuon edelliskuun "lahjoituksen" aiheuttaman laskun kuittaamiseen ei mene kovin montaa kuukautta. Laskuteknisistä syistä annoin siis puolet ASP-säästöistäni puolisolle, ja hän maksaa ne pikkuhiljaa takaisin.

Elokuu 2022

Suluissa muutos edelliseen kuukauteen nähden.

Varallisuus

Käteinen: 34 661€ (-1 263 €)

Salkku: 21 952 € (+2 518 €)

Asunnon arvo (oma puolikas): 97 500 €

Velat

Asuntolaina: 86 590 € (-160 €)

Yhteensä: 67 523 € (+1 415 €)

Viime kuukausikatsauksen lopussa mietin, miten lainanlyhennys alkaa vaikuttaa nettovarallisuuden kehitykseen. No ei nähtävästi ala :D Elokuussa lyhennettiin sen verran korkoja, että pääomasta ei lyhentynyt paljon mitään, koska korkoja oli kertynyt myös heinäkuulta. No, jospa tuo näyttää ensi kuussa edes vähän paremmalta, vaikka kyllähän noista lyhennyksistä iso tulee olemaan silloinkin korkoja. Vähän huvittaisi näin alkuun tehdä pari isompaa lyhennystä, että tuo korkoihin menevä summa pienenisi, mutta kyllä varmaan pörssin puolella saa edelleen paremman tuoton rahoilleen. Tässä välissä ei oikein asuntolainan kilpailuttaminenkaan kannata paremman marginaalin toivossa, kun euribor on lähtenyt huitelemaan taas seuraavalle tasolle. 

Pikkuhiljaa myös vajuttelen tuota käteiskassaani salkkuun. Hieman hätävarjelun liioittelua pitää nettovuositulojen verran käteistä puskurissa. Toki jossain välissä pitää investoida muutamiin remontteihin, mutta ne eivät ole vielä ajankohtaisia, joten ehkä uskallan pistää rahat vähän aktiivisemmin töihin. Tarkoitus ei tosin ole ottaa rahoja remontin koittaessa pörssistä pois, joten jonkin verran on jätettävä sukanvarteenkin. 

Tulot ja menot

Tässä kuussa menot olivat palautuneet uomiinsa, mutta tuloja oli vielä jonkin verran normaalia enemmän, kiitos veronpalautusten. 

Tulot

Nettopalkka	2 479,75 €
Saatavia	85,25 €
S-bonus	13,33 €
Veronpalautukset	556,32 €
Yhteensä	3134,65 €

Menot

Menoissa näkyy jonkin verran vielä uusia hankintoja, mitä uuteen kotiin on tehty, mutta ei niitäkään massiivisesti ole. Puoliso on lisäksi kustantanut aika monia kalliimmista hankinnoista, jotta saisimme hieman tasapainotettua talon hankintaan liittyvää maksutilannetta. Aika moni pakollinen kulu nimittäin päätyi minun maksettavakseni, mutta tasoitellaan näitä pikkuhiljaa. Ihan sentilleen näitä on aika turha laskea tasan, koska tuloerot ovat melko suuret, joten ihan reiluuden nimissä makselen mielelläni hieman isomman osan. 

En oikein tiedä, miten merkkaisin lainanlyhennyksen menoihin, sillä periaatteessahan maksan sitä omaan pussiini lukuunottamatta korkoja. Mutta toisaalta ovathan ne rahat kuitenkin muusta kulutuksesta pois. Eli tavallaan haluaisin merkata koko lyhennyksen menoiksi, mutta toisaalta enhän merkkaa sillä tavoin rahasto- ja osakesäästämiseen meneviä rahojakaan. Rahastoissa ja osakkeissa olevat rahat ovat tosin aika paljon likvidimmässä muodossa, kuin se joku muutaman neliösentin nurkka, joka lainaa lyhentäessä siirtyy omaan omistukseen. Mennään nyt jonkin aikaa ainakin sillä, että merkkaan koko lyhennyksen asumismenoihin, ja katsotaan sitten myöhemmin, olisiko toinen tapa loogisempi. Tämä on toki myös laiskalle kirjanpitäjälle helpompi tapa, kun ei tarvitse tarkistella, mikä osa kuukausittaisesta maksusta olikaan korkoa. Asuntolainamme on vielä kaiken kukkuraksi kahdessa osassa, joten työn joutuisi tekemään aina kahteen kertaan. 

Laiskan kirjonpidon takia myöskään kuukausikatsausten ruokamenoihin ei pidä ihan sokeasti luottaa. Ruoka- ja päivittäistavaraosiossa voi siis olla mitä vain, mitä Prismasta on tullut ostettua (esim. frisbeegolf-kiekkoja), sillä en jaksa perata jokaista kuittia erikseen. Ehkä jos ostamme jotain helkutin kallista, niin voin sen eritellä, mutta pienemmät ostokset saavat jäädä kyllä tuon kategorian alle. 

Asuminen	594,62 €
Ruoka ja päivittäistavara	472,64 €
Auto ja julkinen liikenne	74,02 €
Puhelin ja netti	40,97 €
Ravintolat	66,40 €
Baarit ja huvitukset	78,00 €
Terveys	27,29 €
Muut	204,65 €
Yhteensä	1 558,59 €

Asumiskuluissa on mukana vielä vanhan asunnon sähkölasku ja parkkipaikkamaksu. Samoin ymppäsin tuohon kategoriaan myös hankintoja, joita muuton jälkeen teimme. Muut-kategoriasta puolet on pitsaa muuttoapulaisille. 

Tulot olivat 3 134,65 € ja menot 1 558,59 €, joten erotukseksi tulee 1 576,06 €. Tulojen ja menojen suhde näyttää siis oikein hyvältä. Veronpalautukset vääristävät tuota suhdetta hieman, mutta ilman niitäkin oltaisiin reilusti plussan puolella. 

Ensi kuussa ei pitäisi olla tieodssa mitään ylimääräisiä tuloja, mutta yksi vakuutusmaksu pitää vielä maksaa ja mahdollisesti käydä vähän maakuntamatkailemassa, joten noin kivoihin lukemiin ei todennäköisesti enää päästä.  

Odotuksen odottelua

Älä hättäile, istu mättäälle. Alkaa kyllä olla persukset jo aika märkänä tästä istumisesta. 

Kohta vuosi ja neljä kuukautta ollaan yritetty saada uutta elämää alulle, mutta ei näy, ei kuulu. Lapsettomuushoitoihin käy siis tiemme. Jonkinlainen kärsivällisyystesti tämäkin julkiselle puolelle kun hakeuduimme. Toukokuussa, heti kun vuosi yritystä tuli täyteen, soitin paikalliseen terveyskeskukseen ensimmäisen kerran, ja sieltä pääsimme terveyskeskuslääkärin vastaanotolle kesäkuussa. Sieltä passitettiin minut verikokeisiin (ensin väärään labraan ja väärillä ohjeistuksilla) ja tehtiin lähete gynekologiselle polille (kunhan ensin soittelin lähetteen perään kun ei alkanut kuulua). Lähete meni läpi ja elokuun alussa saimme kutsukirjeen polille. Ennen ensimmäistä käyntiä piti tosin käydä uudestaan verikokeissa, tällä kertaa meidän molempien, ja miehen piti käydä antamassa myös spermanäyte.

Nyt sitten odotellaan pariskunta-aikaa, joka on syyskuun puolella ja jossa toivottavasti jo suunnitellaan, että mitähän tässä kannattaisi tehdä. Toki ensin hutkitaan ja sitten tutkitaan, että missä vika voisi piillä, ennen kuin mitään päätöksiä tehdään. Esimerkikksi siemennestenäytteen tulokset saadaan tietää tuolla käynnillä, ja samoin minulle tehdään joku gynekologinen tutkimus. Saa nähdä löytyykö mitään, kun ei ennenkään ole mitään huolestuttavaa näkynyt.

Jännä miten nykyään kuukautisten alku ei enää samalla tavalla hetkauta kuin yrityksen alussa, vaikka voisi luulla, että tämä menisi juuri toisin päin. Alussahan voi ajatella, että todennäköisyydet on mitä on ja on hyvin epätodennäköistä raskautua heti ensimmäisestä yrityskerrasta. Pitempään yrittäneellä taas luulisi epätoivon iskevän, kun ei vieläkään tärppää. Mutta näköjään oma pää ei toimi tällä tavalla. Yrityksen alussa saatoin tirauttaa pienet itkut, kun vuoto alkoi, mutta nyt olen jo niin tottunut siihen, ettei se enää niin hetkauta. Näin pitkä yritys kuitenkin viittaisi siihen, että jossain on jotain vikaa, eli on mahdollista, ettei luomuraskaus vain yksinkertaisesti tule meillä onnistumaan, eivätkä kuukausittain ilmestyvät menkat siis enää yllätä. 

En oikeastaan tiedä kumpi olisi pahempi tuomio lapsettomuustukimuksissa: selittämätön lapsettomuus vai se, että vikaa löytyy. Selittämättömässä lapsettomuudessa kummastakaan ei löytyisi varsinaista vikaa, vaan luomutärpin pitäisi periaatteessa olla mahdollinen, ja positiivista toki sekin, että molemmat ovat sitten ainakin tältä osin täysin terveitä. Mitään varsinaista hoidettavaa vikaa ei sitten toki myöskään olisi, eli mahdollisesti alkupisteessä oltaisiin edelleen. 

Jos taas jotain vikaa löytyisi, niin sen voisi sitten mahdollisesti korjata. Riskinä toki on, että löytyy jotain mille ei voi tehdä mitään, vaan on turvauduttava esimerkiksi lahjoitussoluihin. Oltaisiin kuitenkin tilanteessa, jossa asia olisi korjattavissa, mutta jompikumpi meistä ei olisi sataprosenttisen terve. Ei mukava ajatus ollenkaan tämäkään. 

No, kuukauden päästä olemme vähän viisaampia tämänkin suhteen. 

Vähän erityyppinen teksti tänään, kun aiemmin ole keskittynyt lähinnä talousasioihin. Alussa kuitenkin lupailin, että aikoisin tehdä kunnon sekametelisoppablogin, jossa on aiheita laidasta laitaan, joten onhan tuo lupaus pidettävä. 

Kuukausikatsaus 07/2022

Aina kuun vaihtuessa blogien seurantavälineeseeni tulee ryysistä, kun kaikki päivittävät omia kuukausikatsauksiaan. Ihan hyvä siis että omat katsaukset tuppaavat tulemaan näin muodikkaasti myöhässä, niin saadaan jotain sisältöä blogosfääriin muulloinkin. Ei minun tosin onneksi yksin tarvitse tätä sankarin viittaa kantaa. Viime aikoina on ollut kiva nähdä, miten jotkut aikoja sitten hiljenneet blogit ovat pitkästä aikaa aktivoituneet. Toivottavasti trendi pysyy samansuuntaisena. 

Tässä kuussa isoin asia oli ehdottomasti muutto. Pääsimme viimein muuttamaan ostamaamme omakotitaloon. Talo oli täysin muuttovalmis, eikä vielä ole ehtinyt tulla vastaan mitään suurempia vastoinkäymisiä (pienempiä kyllä), joten olemme päässeet nauttimaan lähinnä omakotitaloasumisen hyvistä puolista. Katsotaan sitten talvella, millainen ääni on kellossa, kun sähkön hinta on taivaissa ja lumikolaa pitäisi heilutella suhteellisen ahkerasti.  

Kaikenlaista hankintaahan tänne on pitänyt luonnollisesti tehdä. Osa näkyy tämän kuukauden menoina, mutta osa menee sitten jo elokuun puolelle. Ihan kaikkea tarvitsemaamme ei ole kuitenkaan tarvinnut ostaa. Kuten viime kuukausikatsauksessa kerroin, äitini möi kesäkuussa mökkimme, joten muutamia huonekaluja löysi tiensä sitten tänne. Saimme muun muassa kiikun ja puutarhatuoleja, joten kyllä nyt kelpaa istuksia ulkona ihmettelemässä omaa tonttia. 

Näiden lisäksi viikon verran sisällä kävi pyörähtämässä myös palasina oleva hylly, jonka olimme saaneet joltain appiukkoni tutuntutulta, mutta kun aloimme kasata sitä, huomasimme, että pohjassa möngersi muutamia pieniä ötököitä. Hylly lensi pihalle saman tien, ja illalla kun googlailin, että mitähän ne mahtoivat olla, niin ainut järkevä diagnoosi, jonka keksin, oli se, että ne olisivat lutikoiden nymfejä. Yääääh. Kun hylly oli pihalla, seurailimme hieman niiden käyttäytymistä, ja näytti, että ne eivät halunneet lähteä hyllyn pohjasta muualle, joten nyt kaikki sormet ja varpaat ristiin, että kaikki päätyivät pihalle eivätkä lähteneet seikkailemaan jonnekin rakenteisiin tai tarttuneet muuttokuormassa muihin huonekaluihin. Nyt ei oikein muu auta kuin odotella, että muutummeko öiseksi buffetpöydäksi vai selvisimmekö säikähdyksellä. Tuholaistorjujan kutsuminen tässä vaiheessa olisi varmaan vähän turhaa, koska emme ole nähneet noita penteleitä enää yhtään sen jälkeen kun hylly sai häädön. En oikein usko että mitään ennaltaehkäisevää on tehtävissä enää nyt kun ötökät ovat potentiaalisesti seikkailemassa rakenteissa, ja makuuhuone on aika kaukana tuosta lähtöpisteestä. Toki kaikkein eniten toivon, että lajintunnistus meni vain pieleen, mutta en nyt sitten tiedä, mitä muita todennäköisiä vaihtoehtoja edes olisi. 

Että tämmöinen tuholaisstartti meidän omistusasumistaipaleellemme. Toivottavasti ei talon arvo romahtanut saman tien. 

Nettovarallisuus

Heinäkuun alussa saimme viimein maksettua viimeisen ASP-kvartaalimme, ja saimme muutettua väliaikaisrahoituksen ASP-lainaksi ja ASP-lisälainaksi. ASP-tili siis tuli tiensä päähän, ja kaikki sillä olevat varat käytettiin lainojen lyhentämiseen. Varsinaisesti lainanlyhennyksiä ei tarvinnut tässä kuussa tehdä, mutta ehkä niitä ehtii vielä jokusen tässä seuraavan 25 vuoden aikana. 

Sellaisen pelimiesliikkeen teen tässä nettovarallisuusseurannassani, että "lahjoitan" puolet tuosta ASP-tilin summasta avopuolisolleni. Tuo meidän ASP-tilin täyttäminen meni siinä mielessä vähän pieleen, että silloin kun tilin kaksi vuotta sitten avasimme, luulimme, että puolisoni valmistuisi jo muutaman kuukauden kuluttua. Hän kuitenkin sairastui sillä tavalla, että gradun teko oli todella tuskaista, ja näin valmistuminenkin viivästyi. Paperit hän sai ulos nyt alkukesästä. Täytin siis tuon ASP-tilin yksin maksimisummilla 3000 euroa kvartaalissa lukuunottamatta viimeistä kvartaalia jolloin sinne meni vain minimi 150 euroa. Kaikki ASP-tilillä olleet rahat olivat siis minun, mutta koska tarkoitus on omistaa asunto puoliksi, annoin tuon ASP-tilin puoliskon nyt hänelle. Hän maksaa tuota summaa sitten minulle tässä pikkuhiljaa (mitään korkoja en luonnollisestikaan peri). Nettovarallisuus ottaa siis nyt aikamoisen askeleen takapakkia, sillä en halua laskea saatavia nettovarallisuuteen, koska käytännössä en pääse rahoihin käsiksi mitenkään. Vähän kerrallaan tuo reilu kymppitonni kuitenkin palaa nettovarallisuuteeni. 

Toinen tapa hoitaa asia olisi ollut ajatella asia niin, että tuo koko ASP-tilin summa säilyy minulla ja olen silloin vain lyhentänyt lainaa enemmän kuin puolisoni, jolloin hän vain maksaa isomman osa lainanlyhennyksestä. Käytännössähän tällä ei ole varsinaisesi merkitystä paitsi omien nettovarallisuuslaskelmien osalta. Tuollainen on kuitenkin mielestäni ajatuksena hankalampi. Jossain välissä mietimme vaihtoehtona myös sitä, että hän maksaisi jonkun kymppitonnin maksavan remontin kokonaan itse, mutta  käytännössä se olisi aika hankalaa, sillä hänen tulonsa eivät ole vieläkään huippuluokkaa. Ensimmäisellä suunnitelmalla siis mennään. 

Heinäkuu 2022

Suluissa muutos edelliseen kuukauteen nähden.

Käteinen: 35 924€ (+163 €)

Salkku: 19 434 € (+2 588 €)

Asunnon arvo: 97 500 €

ASP: 0 € (-21 109 €)

Velat: 86 750 € (-10 750 €)

Yhteensä: 66 108 € (-7 608 €)

Takapakkia siis tultiin tuon niin sanotun lahjoitukseni takia, mutta ihan suoraa kymppitonnin miinusta ei tullut nettovarallisuuteen, joten tavallaan eteenpäin on menty. Ilman muutosta laskentatyyliin olisin jäänyt ihan kivasti plussalle, suurimmalta osin lomarahojen ja pörssin myötämielisyyden ansiosta. Toivotaan, ettei mene kauaa kuroa tuo ero umpeen nyt kun vuokraa ei tarvitse enää maksella ja sekin summa menee lainan lyhentämiseen. 

Tulot ja menot

Tässä kuussa ei myyty yhtään mökkiä, mutta vanhan (aika uuden) läppärin möin äidilleni. Olisin antanut ilmaiseksi, mutta hän oli kuitenkin siirtänyt rahaa tililleni 100 euroa. Myös lomarahat ja vanhoista vakuutuksista palautuvat rahat vaikuttivat astetta parempiin tuloihin heinäkuussa.

Tulot

Nettopalkka ja lomarahat: 3861,32 €

Läppärin myynti: 100 €

S-bonus: 12,64 €

Palautus vakuutuksista: 241,70 €

Yhteensä: 4215,66

Menot

Menoja riitti kyllä taas näin kesälomakuukautena plus siihen vielä muutto päälle. Ihan järkyttäviä en lomahuumassa tuhlannut, mutta yksi Helsingin reissu siihen mahtui. Matkat tosin maksoin jo edellisen kuun aikana. Vuokraa ei tarvinnut tässä kuussa maksaa, koska tällä keinoin palautettiin takuuvuokra. Sen sijaan maksoinkin taas ihan kivan pompsin veroja ja vakuutuksia.

Asuminen	158,13 €
Ruoka	466,08 €
Auto ja julkinen liikenne	689,38 €
Puhelin ja netti	58,08 €
Ravintolat	85,03 €
Baarit ja huvitukset	121,50 €
Terveys	48,53 €
Muut	875,70 €
Yhteensä	2502,43 €

Tulot ylittivät tässä kuussa menot ihan reippaasti, mutta se nyt johtui lähinnä lomarahoista. Jos olisin ollut vain nettopalkkani varassa, oltaisiin menty hintsusti miinukselle. 

Elokuun kuukausikatasauksessa päästäänkin sitten näkemään millainen vaikutus sillä on, kun lainaa aletaan lyhentää. Tässä kuussa taidettiin keskittyä vielä lähinnä kerryttämään korkoja. 

You're FIRE'd!

Ei, en saanut potkuja. Otsikko viittaa ilmiöön, jonka kautta aikoinani päädyin talousblogeja lukemaan. Törmäsin jokunen vuosi sitten sattumalta nettilehtiartikkeliin (olisiko ollut Kauppalehti), jossa eräs suomalainen bloggaaja kertoi FIREstä, ja lähinnä tuhahtelin, kun silmäilin artikkelia eteenpäin. On siinäkin elitisti kokoomuslainen, kun kehtaa tuollaista ajatella. Eihän tuo ole mahdollista ellet ole syntynyt kultalusikka suussa. Ilmeisesti aihe kuitenkin kutkutti omiakin aivonystyröitä sen verran, että päädyin kyseisen bloggaajan sivuille ja loppujen lopuksi luin koko blogin läpi ja olin ihan täpinöissäni FIREstä. Että miten meni paheksuminen noin niin kuin omasta mielestä?

Alkuinnostus laantui aika äkkiä, eikä siinä vaiheessa muutenkaan ollut oikein mahdollista vetää säästöprosentteja tappiin ja sijoittaa kaikki mikä irti lähtee, sillä opiskelijan tulot eivät ihan mahdottomiin venyneet. Ajatus kuitenkin jäi kytemään, ja sitten kun lopultakin sain ensimmäisen palkkani, perustin tilin Nordnetiin ja laitoin ensimmäiset rahat poikimaan indeksirahastoihin. 

En voi sanoa varmaksi, että olisin koskaan sijoittamista aloittanut, ellen olisi kokenut tuota äkillistä hurahdusta, ja alkanut ottamaan selvää, mitä kaikkea rahalla voi tehdä muutakin kuin kuluttaa, eli jotain hyötyä on Internetissä roikkumisessakin aina välillä.

En kuitenkaan tavoittele FIREä edelleenkään sata lasissa, mutta ajatuksissa on kyllä jäädä eläkkeelle ainakin joitain vuosia ennen virallista eläkeikää, joka omalla kohdallani taisi olla lähes 68 vuotta. Olen tällä hetkellä 30-vuotias, ja ajatus siitä että pakko olisi painaa vielä 38 vuotta kuulostaa vähän turhan brutaalilta.

Jos siis ikinä pääsen tuollaisiin lukemiin saakka. Sukulaisteni ominaisuuksiin ei valitettavasti ole kuulunut pitkäikäisyys. Isäni kuoli 60-vuotiaana, setäni 52-vuotiaana, isän puolen ukkini noin nelikymppisenä ja äidin puolen mummoni viisikymppisenä. Kaikki syöpään.

Ajan rajallisuus on siis mahdollisesti myös omissa geeneissä läsnä, mikä osaltaan tuo motivaatiota karata eläkkeelle vähän aikaisemmin, että ehtii senkin kokea. Toisaalta taas kun ei voi tietää, tuleeko lähtö sittenkin jo kymmenen vuoden päästä, niin pitäisi muistaa myös vähän elää sitä eläkehaavetta tavoitellessakin. 

Toinen motivaattori aikaiseen eläköitymiseen löytyy IT-alasta (hauska juttu muuten, että todella monet FIRE-bloggaajat ovat juuri tällä alalla). Ala kehittyy ihan koko ajan, ja uusia juttuja joutuu opettelemaan harva se päivä. Vanha koira voi alkaa jossain välissä olla vaikeuksissa ja työ muuttua niin kuormittavaksi, ettei siinä ole enää mitään mieltä. Tällä hetkellä työ on mukavaa, ja uuden oppiminen onnistuu (vaikka välillä tuntuukin, että TypeScriptillä on jokin henkilökohtainen kauna minua vastaan), mutta voi olla, että tulevaisuudessa meno hidastuu sen verran, että hommasta katoaa hauskuus. Toisaalta taas kun kokemusta on kertynyt enemmän, on jo ehtinyt kerryttää tietoja, jotka puolestaan helpottavat uuden oppimista, sillä esimerkiksi monissa ohjelmointikielissä pätevät hyvin samanlaiset lainalaisuudet. Haluaisin ajatella, että kokemuksen myötä oppisi myös olemaan stressaamatta kaikista asioista, vaikka vastuut lisääntyvätkin. Tällä hetkellä saan sydämentykytyksiä joka kerta kun näen, että jonkun projektin asiakkaalta on tullut sähköpostia. Toivottavasti ikä tekee tehtävänsä, ja osaan suhtautua näihin tulevaisuudessa rauhallisemmin ja menettämättä yöuniani. 

Vaikka työskentely ei siis väistämättä tule muuttumaan hankalaksi iän myötä, on minusta kuitenkin mukava ajatus, että olisi olemassa jonkinlainen takaportti, josta voisi halutessaan karata, jos homma ei sittenkään enää napostele. 

Ihan ensi viikolla tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, vaan kassaa on kerrytettävä vielä jokunen vuosi. Menot eivät ole tällä hetkellä mitenkään mahdottomat (paitsi näin hetkellisesti, kun muuttoa tehdään), joten mitään älytöntä sijoitusvarallisuutta en tarvitsisi kattaakseni jouten oloni. Tällä hetkellä puoli miljoona vaikuttaa mukavan pyöreältä luvulta, johon tähdätä, jolloin arvonnousu ja osingot todennäköisesti kattaisivat kuluni. Toki tilanne voi muuttua mahdollisen (ja toivotun) perheenlisäyksen myötä, jolloin menot melko väistämättä kasvavat, mutta todennäköistä lienee, että siinä vaiheessa kun olisin eläkkeelle jäämässä, potentiaalinen jälkikasvu olisi jo lentänyt pois pesästä tai olisi ainakin lähtökuopissa siihen suuntaan. Asuntolainaakaan ei toivottavasti ole siinä vaiheessa enää kovin paljoa jäljellä. 25 vuotta sen maksamiseen on varattu, mutta katsellaan nyt, mihin sfääreihin korot tästä yrittävät, ja miten aggressiivisesti lainaa lähdetään loppujen lopuksi makselemaan. Menot ovat siis todennäköisesti ihan hallittavissa lukemissa, mikäli en siis anna elintasoinflaation iskeä liian pahasti.

Jos oletetaan, että pörssi tuottaisi seitsemän prosenttia vuodessa ja sijoittaisin kuukausittain 1000 euroa, olisi puoli miljoonaa kasassa parinkymmenen vuoden päästä, eli olisin siinä viisissäkymmenissä. Tämäkin on jo ruhtinaalliset 18 vuotta vähemmän kuin virallinen eläkeikäni. Viime aikoina tuo tonnin sijoittaminen kuukausittain ei ole tuottanut ongelmia, mutta luonnollisesti kaksikymmentä vuotta on niin pitkä aika, että eteen voi tulla ajanjaksoja jolloin tuo ei ole mahdollista. Tulevassa talossamme on luvassa jonkin verran remontoitavaa, joten silloin tällöin sijoituskohteena voi olla ympäröivät seinät. Kirjaimellisestikin, sillä ilmeisesti kellarin seinien eristys on tulossa elinkaarensa päähän. 

Vanhaa kunnon neljän prosentin sääntöä on tässä vaiheessa vähän turha laskea, kun menopolitiikka on tässä välissä vielä niin auki, eikä kyseinen periaate muutenkaan taivu Suomen ympäristöön täysin aukottomasti. Mutta joskus lähitulevaisuudessa voisi olla mukava laskea tuokin tarkemmin, että olisi joku tarkka lukema mihin tähdätä tuon suurpiirteisen puolen miljoonan rajapyykin sijaan. Monesti kun voi käydä niin, että ei sitten uskallakaan eläköityä, vaan tehdään töitä "vielä yksi vuosi" ihan vain varmuuden vuoksi. Toki jos hommasta tykkää, niin eihän siinä mitään pahaa ole, ja jos alkaa jokin asia töissä turhauttaa, niin siinä vaiheessa on sitten ihan eri tavalla motivaatiota katkaista napanuora. 

Mutta katsellaan tässä nyt vielä pari vuosikymmentä ennen kuin tehdään mitään hätiköityjä päätöksiä. 

Kuukausikatsaus 06/2022 - Poikkeustila

Edellisessä kuukausikatsauksessa ennustin, että tulojen ja menojen suhde ei tule ensi kuussa näyttämään ihan samalta kuin edellisessä kuussa, ja olin oikeassa. Suunta vain oli väärä. 

Ajattelin, että toinen erääntyvä perintöveron maksu, pieni reissu ja talon ostoon liittyvät kulut olisivat saaneet taulukot näyttämään punaista pahemminkin, mutta en ottanut huomioon, että tiedossa olisi muitakin kiinteistökauppoja. Möimme vanhempieni mökin, sillä äiti ei oikein viihtynyt siellä isän kuoleman jälkeen, ja tämän kaupan seurauksena omalle tililleni asti päätyi kesäkuussa noin 15 000 euroa. En ole aiemmin merkannut mökkiosuutta nettovarallisuuslaskelmiini, koska en suoraan sanottuna uskonut, että siitä mitään saisi enkä myöskään luottanut siihen, että se menisi kovin helposti kaupaksi. 

En olisi voinut olla enempää väärässä. Mökki meni kaupaksi yläkanttiin hilatulla pyyntihinnalla seuraavana päivänä ilmoituksen julkaisemisesta. Mökki on ihan siisti, mutta ei tosiaankaan mikään luksuslukaali. Tontti on myös vähän pienehkö mökkitontiksi, mutta, kuten kiinteistökaupoissa yleensäkin, sijainti oli se, mikä ratkaisi pelin, sillä ostajat olivat aivan ihastuneita miljööseen ja maisemiin. Olemme nähtävästi itse vain turtuneet niihin, koska emme osanneet arvata ihmisten arvostavan niitä ihan noin paljon, vaikka komeita auringonlaskuja järvellä kesällä onkin.  

Tästä päättelemme, että kiinteistöbisnes on parempi jättää muille. Nähtävästi mökkibuumi näkyy edelleen, vaikka hiipumaan päinhän sen pitäisi jo olla. Olimme ajamassa kotia kohti mökkikauppojen jälkeen, kun radiossa uutisoitiin, että ihmiset yrittävät nyt myydä korona-aikaan ostamiansa mökkejä, koska eivät hahmottaneet millaiseen työmaan olivat hankkineet. Ehkä nämäkin trendit rantautuvat pohjoiseen vähän jälkijunassa, tai sitten myyjien lisäksi liikkeellä on edelleen myös paljon ostajia.

Itseäni mökkeily ei jaksa juuri tällä hetkellä kiinnostaa, sillä mökkimme oli turhan kaukana asuinpaikkaamme nähden, ja luulen, että meille riittää tällä hetkellä ihan tarpeeksi työmaata tuossa tulevassa asumuksessamme. Vuokramökkeily saa riittää meille tulevaisuudessa, sillä rahat jotka säästyvät mökin ylläpidossa (talvella käytännössä tyhjillään, mutta Suomen kalleimman sähkön perusmaksu rullaa aina) kattavat kyllä vähän prameammankin mökin tai vaihtoehtoisesti hieman pidemmän mökkireissun. 

Nettovarallisuus

En ollut siis aiemmin merkannut mökin osuutta nettovarallisuuteeni, mutta nyt kun kyseinen kiinteistö on tehnyt muodonmuutoksen riihikuivaksi käteiseksi, on se helpompi laskea mukaan. Isän kuolinpesäsä on jäljellä on vielä osuus yhdestä kiinteistöstä, jota en ole ottanut mukaan laskelmiin, mutta jos/kun kyseinen kiinteistö joskus myydään, mahdolliset voitot tulevat jakautumaan niin moneen osaan, että vaikutus on minimaalinen. Ellen sitten ole taas täysin väärässä, ja käärimme sievoisen summan, kun muutamien vuosien päästä buumina onkin ostaa vino muuttotappiopaikkakunnalla sijaitseva rintamamiestalo, joka ei kuulu kaupungin viemäriverkkoon. 

Toinen suuri muutos nettovarallisuuden koostumuksessa (ei niinkään koossa) liittyy asumiseen. Emme saaneet ASP-tilin ehtoja ihan täyteen siihen mennessä, kun löysimme talon, josta halusimme tehdä tarjouksen. Pankki kuitenkin tarjosi mahdollisuutta väliaikaisrahoitukseen, joka sitten heti heinäkuun alussa muutettiin ASP-lainaksi, kun sen ehdot tulivat täyteen. Väliaikaisrahoitus siis kattoi koko ostohinnan, joten myös ASP-tilin säästöt näkyvät vielä kesäkuun laskelmissa. 

Luonnollisesti merkitsen varallisuuteeni vain oma puolikkaani. Omistussuhteet ovat tasan fifty-fifty, sillä halusimme hyödyntää molempien ensiasunnon ostajan statusta, koska mitään tätä kalliimpaa asumusta tuskin olemme ikinä enää ostamassa. Vaakakupissa painoi myös se, että kiinteistön kohdalla varainsiirtovero on suurempi kuin asunto-osaketta ostaessa, joten otimme nyt kaiken hyödyn kerralla.

Asunnon arvo luonnollisesti heittelee ajan kanssa, mutta ajattelin merkata sen sillä hinnalla, jonka itse maksoimme, kunnes talo joskus hamassa tulevaisuudessa myydään. Jos arvo laskee, niin ehkä edes inflaatio pitää huolen, että lukema pysyy suunnilleen samana. Tavoite toki on pitää niin hyvä huoli talosta, että se kelpaa sitten seuraavallekin. Sitten joskus. Jos nyt muutama vuosikymmen siellä viihdyttäisi. Mutta koska ajattelen asunnon arvon olevan tismalleen sama kuin kauppahintakin, ei nettovarallisuudessa tapahtunut tämän osalta mitään muutosta, eli plus miinus nolla on tilanne kesäkuussa sen suhteen. Kaikkea muita mahdollisia kuluja asunnon ostoon on kyllä sitten liittynyt ihan lainhuutotodistuksista lähtien.

Kesäkuu 2022

Suluissa muutos edelliseen kuukauteen nähden.

Käteinen: 35 761 € (+12 142 €) (sisältää käyttötilin, S-tilin, fyysisen käteisjemman ja säästötilin)

Salkku: 16 846 € (-326 €) (rahastoja ja osakkeita)

ASP-tili: 21 109 €

Asunnon arvo: 97 500 €

Velat: -97 500 €

Yhteensä: 73 716 €

Viime kuussa olin näköjään unohtanut laskea toukokuun kokonaisnettovarallisuuden, mutta se oli siis 61 900 euroa. Kesäkuussa nettovarallisuus oli 73 716 euroa, joten muutosta positiiviseen suntaan on tullut 11 816 euroa. Mutta kuten jo mainitsin, itseäni en voi tässä asiassa taputella olkapäälle, sillä olen lähinnä keskittynyt tuhlaamaan rahaa (lue: maksamaan veroja ja talon hankkimiseen liittyviä pakollisia maksuja).

Tulot ja menot

Kesäkuu oli poikkeuksellinen niin tulojen kuin menojenkin osalta, joten kovin vertailukelpoista dataa ei ole luvassa. Katsotaan sitten syksyllä, millaisiin uomiin menot asettuvat.  

Tulot 

Nettopalkka: 2 480 €

Mökin myynti: 14 500 €

Yhteensä: 16 980 €

Menot

Asuminen	785,00 €
Ruoka	459,31 €
Auto ja julkinen liikenne	188,14 €
Puhelin ja netti	36,90 €
Ravintolat	90,08 €
Baarit ja huvitukset	134,48 €
Terveys	20,90 €
Muut	2001,04 €
Yhteensä	3716,02 €

En valittaisi, jos joka kuukausi tulot näyttäisivät tuolta, mutta valitettavasti minulla ei ole enää enempää kesämökkejä takataskussani. Ilman mökkikauppoja kuukausi olisi ollut aika rumasti miinuksella. Persnettoa olisi tullut reilusti yli tonni, pääsyyllisenä perintöverot. Myöhemmin on luvassa vielä lisää veroja, kunhan vielä selviäisi kuinka paljon, mutta voiton puolella aletaan tässä savotassa jo olla. Vinkkinä teille, jotka olette jossain kuolinpesässä osakkaana: älkää jättäkö kuolinpesää roikkumaan kymmeniksi vuosiksi ja sitten kuolko itse. Verovirkailijoillakin menee aivot solmuun, kun näitä asioita selvittelee. 

Ajoittamisen vaikeus

Jos pörssin ajoittaminen on vaikeaa, niin näköjään sama pätee myös asuntokauppoihin. Jälkimmäisestä vain jää uupumaan ajallinen ja luonnollisesti myös maantieteellinen hajautus. 

Korot ovat lähdössä nousukiitoon, ja meillä on ihkauusi isohko asuntolaina. Mitenköhän tähän nyt suhtautuisi? 

Korkokatolle en ole vielä lämmennyt ja tuskin lämpenenkään. Tavallaan olisi mukavaa, että varsinkin näin alkuvaiheessa lainan ollessa suurimmillaan voisi luottaa siihen, että korko ei mene tietyn pisteen yli, mutta onhan tuo turvallisuuden tunne varsin kallis. Ja varmasti ovat pankeissakin nyt viilanneet näiden kattojen hintoja viime aikoina sellaisiksi, että eivät ainakaan tappiolle jää, vaikka korot nyt nousisivatkin. Eli väitän, että se juna meni jo, ja katto olisi pitänyt ottaa silloin, kun korot olivat vielä minimaaliset jos silloinkaan. Korkokatto on kuitenkin kallis ja aika lyhytaikainenkin. Miten paljon olisikaan ketuttanut, jos olisi ostanut korkokaton joksikin vuosiksi, ja korot eivät olisi inahtaneet minnekään, mutta heti kun aika umpeutuu, niin korot ampaisevat salamana taivaisiin? Uskaltaisin epäillä että paljon.

Olisihan se ollut ihan kiva, jos olisi tähän hankkeeseen lähtenyt muutamia vuosia aiemmin, niin olisi rauhassa saanut maksella velkaa pienemmäksi, jolloin korkojen kohteena oleva pääoma olisi jo jonkin verran pienempi. Toisaalta joissain talouksissa voi olla tilanne, että ollaan totuttu matalaan korkotasoon, eivätkä rahat sitten riitäkään korkeampaan kuukausimaksuun, kun niille on ajan saatossa kertynyt jo muita käyttökohteita. Uusia harrastuksia, kakkosauto (meillä tämä olisikin fiksu veto kun vain toisella on kortti), karvainen uusi perheenjäsen, vähemmän karvainen uusi perheenjäsen ja mitä näitä nyt on. 

Eipähän olla ehditty oppia huonoja tapoja tämän suhteen, tai päästetty elämäntapainflaatiota iskemään liian lujalla otteella. Ja onhan se asunto hyvä ostaa myöhemmin kuin ei milloinkaan. Kotiin päin on kaikki, kun ei tarvitse maksaa enää vuokraa. 

Pankissa on toki myös tehty jonkinlainen stressitesti siinä vaiheessa kun lainaa haimme, ja todettu, että taloutemme selviää lainanmaksusta, vaikka korot nousevatkin. Ja tottahan se on, että jos korot ampaisevat nyt johonkin aivan absurdeihin sfääreihin, niin kyllä meillä todennäköisesti sellaiseenkin on varaa. Ei se mukavaa olisi, mutta tehtävissä. 

Kuukausittaisen sijoittamisen voisi laittaa jäihin, ja autonkin voisi suht huoletta myydä. Asumme niin lähellä keskustaa, että auto ei todellakaan ole mikään välttämättömyys. Ihan mukavuudenhalun vuoksi omistamme nykyisen hyrysysymme. Ruokaostoksissa olisi ehkä jonkin verran kiristämisen varaa, mutta kovin paljon säästöjä siitä tuskin tulisi. Asumiseen liittyviä kuluja ei pitäisi hirveästi olla (saa nähdä miten tämä yllättää, kun pääsemme oikeasti muuttamaan), joten sieltäkin on vaikea nipistää. Viihdebudjetti on parin viime vuoden aikana ollut masentavan minimaalinen erään nimeltä mainitsemattoman pandemian takia, ja se tuntuu nyt jääneen itselle vähän päälle, eikä tule oikein käytyä missään. Jonkinlaista höllentymistä on kuitenkin nyt kesän myötä nähtävissä, joten toivottavasti ei ihan neljän seinän sisällä kyhjöttämiseksi mene seuraavatkin vuodet. Lisäbuustia viihteeseen tuovat nyt uutena juttuna myös työnantajan kustantamat hyvinvointi-, kulttuuri- ja liikuntaedut, joita pitäisi saada johonkin käytettyä. Eli jos tiukoille menee, niin noilla työnantajan kustantamilla viihteillä pärjää varmasti aika pitkälle. Vielä kun mahdollistaisivat oikeasti "viihteellä" käymisen.

Kovin paljoa erilaisia virtoja ei ole, joista saisi menoja vähennettyä, mutta pari isoa on sellaista, että jos ei niillä rahoilla saa korkoja maksettua niin on meno kyllä melkoista.

En kyllä usko, että korot tulevat nousemaan niin radikaalisti, että joutuisimme turvautumaan mihinkään yllämainittuihin toimenpiteisiin, mutta hyvähän se on välillä näitäkin asioita vatvoa pois päiväjärjestyksestä viemästä aivokapasiteettia. 

Yhtä taloa rikkaampana

Ja yhtä asuntolainaa rikkaampana myös, kunhan saavat pankista rahat liikkeelle. 

Paperit on nyt kirjoitettu, ja talo on virallisesti meidän. En oikein osaa sisäistää tätä vielä. Hallintaoikeuden siirtymiseen menee vielä jonkin aikaa, joten ehkä viimeistään silloin aivotkin päääsevät jyvälle, mitä tässä onkaan tullut tehtyä. 

Nyt lienee viimeiset hetket nauttia joutilaasta elämästä vuokralaisen asemassa, ennen kuin kaikki omistusasujan vastuut kaatuvat päälle. Onhan se ollut mukavaa, että joku muu on leikannut nurmikot ja traktorilla puskenut yhteisten alueiden lumimassat ihmistä korkeimmiksi kasoiksi, mutta joku alkukantainen uhmaikäinen tuolla takaraivossa huutaa että "MINÄ ITE". On sitten myös vapaus laittaa pihaa ihan juuri sellaiseksi kuin itsellä mieli tekee. 

Vuokralla ollessakin meillä on ollut oma takapiha, mutta mitään emme sille ole tehneet, sillä koko ajan oli tunne, että ei kannata, koska eihän me täällä enää kauaa olla.

No asuin minä tässä yhteensä sitten loppujen lopuksi neljä ja puoli vuotta, että olisihan tuota edes jotenkin voinut prameammin ehostaa. Ainoat investoinnit olivat Jyskin halvimmat parvekekalusteet ja tyhjä kurkkusalaattipurkki tupakoiville vieraille.

Jos panostus jää tälle tasolle uudessakin kodissa, niin voidaan kyllä muuttaa seuraavaksi johonkin parvekkeettomaan kerrostalokoppiin, koska heittäisimme hukkaan ihan todella hyvän pihan. Tontti on isohko sijaintiinsa nähden (ja oma!), ja piha on juuri laitettu edellisten omistajien toimesta oikein nätiksi. Eli jos aloitetaan sillä, että saataisiin se myös pidettynä nättinä. Suuremmat muutostyöt pitää varmaan jättää ensi kevääseen, jos sellaisia nyt aiotaan edes ihan heti tehdä. 

Hyötypuutarha on ollut jo jonkin aikaa haaveena, minkä haluaisin toteuttaa, ja sille olisi nyt kyllä sitten puitteetkin. Istutuslaatikot pihalla on jo, ja lääniä riittäisi vaikka pienelle perunapellolle, jos niin pitkälle haluaisi lähteä hommaa viemään. 

Hauskaa kyllä, että tällainen on nyt mahdollista. Asuntoa etsiessämme katselimme myös rivi- ja paritaloja, ja olimme melko varmoja, että rivitaloon tulemme päätymään, kunnes bongasimme tämän valioyksilön, joka tuntui siltä, kuin se olisi mittatilaustyönä tehty meille. No okei, ei se täydellinen tietenkään ole, mutta heittämällä paras, mitä aktiivisena etsintäaikana tuli vastaan. 

Tai edes passiivisena etsintäaikana. Olen jollain tasolla seurannut paikkakuntamme asuntotarjontaa varmaan parin vuoden ajan, eikä mieleen ole jäänyt kaihertamaan yhtään taloa, joka olisi hinta-laatusuhteeltaan ollut jotenkin parempi. Kaikki millään lailla potentiaaliset talot tuntuivat olevan aika kaukana keskustasta. Alunperin hakualueemme kyllä oli melko laaja eli noin 20 kilometriä kaupungin keskustasta, mutta energiakriisin syvetessä ei voi kuin huokaista helpotuksestsa, että emme päätyneet minnekään korpeen, vaan valitsimme talon, joka on vain noin vartin kävelymatkan päästä keskustasta. 

Korvessa asumisessakin olisi kyllä puolensa, mutta meidän tilanteessamme siinä ei vain ole järkeä, sillä toisella puoliskolla ei ole ajokorttia, ja hän olisi julkisen liikenteen ja minun hyvänsuopuuteni armoilla. Molemmat asioita, joille ei herkkää ihmistä pitäisi altistaa.

Kuukausikatsaus 05/2022

Kuukausikatsaukset ovat mielestäni talousblogien mielenkiintoisinta antia, joten ajattelin sellaiseen lähteä itsekin. En tiedä, mikä toisten raha-asioiden tirkistelemisessä kiehtoo, mutta joku koukku siinä on. Onhan se motivoivaa seurata miten kuukausi toisensa jälkeen luvut paranevat ja käppyrät kohoavat kohti korkeuksia. 

Ainakin siis silloin, kun pörssit eivät laskettele siihen malliin kuin ne nyt ovat viime aikoina tehneet. Mutta toisaalta vaikeampina aikoina toisten ihmisten päivityksistä saa myös vertaistukea, ja saa muistutuksen siitä, että et ole yksin kaakkoon sojottavien kurssikäyriesi kanssa. Monet blogit myös ottavat tilanteen posin kautta, eli nyt jos koskaan on erinomainen aika tehdä hieman ostoksia. Eli sen sijaan että nyt möngerrettäisiin murheen alhossa, niin pitäisi vain pistää pökköä pesään ja antaa palaa. 

Ajoitus tämän suhteen ei ehkä ole se kaikkein onnistunein omalta kannaltani. Käteisvaroja olisi ihan kiitettävästi tällä hetkellä käytettävissä, mutta en uskalla laittaa niitä pörssiin tulevan talo-ostoksen takia! Pörssiinhän ei ikinä kannata laittaa rahoja, joita saattaa lähiaikoina tarvita. Olen suht hyvin kartalla, mitä kaikkia kuluja ostoksestamme vielä seuraa, mutta mielelläni pidän puskurin suhteellisen pullukkana vielä tässä vaiheessa, sillä yllättäviä kuluja saattaa aina tulla ja remonttiakin pitäisi jossain vaiheessa tehdä. Muutenkin olen vähän sitä mieltä että oman omakotitalon kanssa on hyvä pitää vähän isompaa puskuria kuin vuokralla rivarissa asuessa. Katsotaan sitten muuton jälkeen kun arki vähän asettuu, että mikä on sopiva määrä, ja millaisen osan rahavaroistani uskallan päästää pörssiin rellestämään. 

Toivotaan, että vielä siinä vaiheessa on kunnon ostopaikkoja. Tai jos oikein tuuri käy niin aallonpohja saavutetaan juuri otolliseen aikaan, dumppaan kaikki ylimääräiset rahat pörssiin, ja siitä suunta on sitten vain ylöspäin. 

Näinhän se käy.

Nettovarallisuus

Olen seurannut nettovarallisuuteni kehittymistä helmikuusta 2021 lähtien, eli pari kuukautta sen jälkeen kun aloitin vakituisen työni. Ensimmäiset rahastosijoitukset tein heti ensimmäisestä palkasta. 

Nettovarallisuuteni helmikuussa 2021 oli noin 26 000 euroa, mutta tämä ei ollut täysin omaa ansiotani, vaan mukana on perintörahoja lähes 20 000 euron edestä. Pappa betalar edelleen.

Toinen iso pomppaus tuli joulukuussa 2021, kun myimme kiinteistön, josta isäni kuolinpesällä oli osuus. Tästä myynnistä omalle tililleni tupsahti reilut 25 000 euroa. Nettovarallisuus tämän siirron jälkeen oli noin 59 000 euroa. Tästä pitää kyllä maksaa vielä aika reilu potti veroja syksymmällä, mutta pitää jättää sen verran jemmaan. 

Siitä eteenpäin onkin junnattu vähän paikoillaan, sillä viimeisin, eli toukokuun nettovarallisuustilanne oli 61 900 euroa. Pörssi jumittaa, veroja pitää maksaa, uusi puhelin piti ostaa ja auto huoltaa ja ja ja... Onhan näitä selityksiä. 

Mutta! Luotan siihen, että kunhan pääsemme vuokralta omistusasumisen makuun, vauhti kiihtyy hieman. Taloudellinen tilanne kohenee muutenkin, sillä avopuolisoni tulot paranevat huomattavasti, joten yhteiset menot tulevat jakautumaan vähän tasaisemmin. Edelleen omat tuloni ovat huomattavasti paremmat kuin hänen, joten talouden kannattelu säilyy edelleen enemmän minun kapoisilla harteillani, mutta parannus entiseen on silti huomattava! 

Saa sitten nähdä, millaiset kuukausimenot uusi asumismuoto aiheuttaa. Asumismenojen ei teoriassa pitäisi olla kovin kummoiset, mutta ikinä ei voi tietää täysin varmaksi etukäteen.

Ai niin ne numerot. 

En oikein osaa päättää mikä olisi paras tapa kuukausikatsauksissa esitellä lukuja, joten voi olla, että ilmaisutapa tulee hieman elämään, mutta tässäpä näitä vähän olisi.

Toukokuu 2022

Käteinen: 23 619 € (sisältää käyttötilin, S-tilin, fyysisen käteisjemman ja säästötilin)

Salkku: 17 172 € (rahastoja ja osakkeita)

ASP-tili: 21 109 €

Asunnon arvo: 0 € (tähän tulee toivottavasti seuraavassa katsauksessa muutos, jee!)

Velat: 0 € (tähän myös, buu!)

Kuten näkyy, käteistä riittää, mutta niin kuin aiemmin jo sanoin, en uskalla kaikesta siitä nyt heti luopua, kun ei tiedä mitä tässä vielä eteen tulee, mutta toivottavasti painotukset tässä ajan myötä hieman muuttuvat. 

Tulot ja menot

Tulojen ja menojen seuraamista en ole kovin kauaa harrastanut. Vain pari kuukautta, enkä suoraan sanottuna tiedä, kuinka kauan viitsin tätä tehdä. Sinällään seuraaminen on helppoa, sillä en tee ostoksia läheskään joka päivä ja maksan 99 % ajasta kortilla, joten kuun lopussa on vain helppo katsoa tiliotteelta minne rahat ovat menneet ja laittaa ne jonnekin muistiin. Mutta jokin siinä silti vastustaa.

Rahatilanteeni ei ole ikinä ollut niin tiukka, että olisin kaupassa joutunut miettimään, riittävätkö rahat. Ehkä tästä syystä suhtaudun menojen seuraamiseen suht huolettomasti. Olen silti melko tarkka siitä mihin rahani laitan, ja koen aina pienen pistoksen jossain sydänalassa, kun ostan jotain mikä ei ole täysin välttämätöntä.

Mutta yritän nyt pitää kirjaa ainakin vielä joidenkin kuukausien ajan, niin nähdään, miten rahatilanne tuleviin muutoksiin sopeutuu. 

Tulot 

Nettopalkka: 2480 €

Menot

Asuminen	325,00 €
Ruoka	343,27 €
Auto	186,07 €
Puhelin ja netti	36,90 €
Baarit ja ravintolat	27,40 €
Muut	127,39 €
Yhteensä	1046,03 €

Tulot siis ylittävät menot aika kepeästi, mikä on positiivista. Sijoitettavaksi jää kuukausittain ihan kiva potti. Pitää tosin ottaa huomioon, että tulevassa asumuksessamme on luvassa myös remontointia, joten ihan kaikki ylijäämä ei tule päätymään pörssiin asti. 

Kuukausittaiset menot todennäköisesti suurenevat muuton jälkeen jonkin verran, mutta lainan maksaminen takaisin sentään kerryttää nettovarallisuutta sen sijaan, että raha häviäisi vuokranantajan taskuun. Vuokrakaksiomme hinta tosin on erittäin kohtuullinen sijaintiinsa nähden, joten mitään valittamista tästä asunnosta minulla ei ole. Vuokra ei ole edes noussut kertaakaan koko asumisaikana. 

Sellainen kuukausi oli se. Spoilerina seuraavaan kuukauteen voin jo nyt kertoa, että tulojen ja menojen suhde ei tule näyttämään ihan tuolta. 

Alku aina hankalaa

Olen jo kerran elämässäni perustanut blogin ja kirjoittelinkin sinne joitain kuukausia, mutta sitten elämässä tapahtui sen verran liikaa asioita, että kirjoittaminen sai jäädä. Saa nähdä miten tällä kertaa käy, sillä ironisesti syy, minkä takia halusin blogin tällä kertaa perustaa, on nimenomaan se, että asioita tapahtuu taas liikaa! Mutta tällä kertaa positiivisia sellaisia. Onneksi.

Muutama sana itsestäni olisi varmaan ihan paikallaan näin alkuun. Olen 30-vuotias alanvaihtaja ohjelmistoalalla, ja olen tehnyt koodarin hommia nyt pari vuotta. Ala tuntuu kyllä omalta, mutta päivät menevät vuoristorataa jumaluuskompleksin ja huijarisyndrooman välillä. Ammattitauti kuulemma, joten integroituminen on onnistunut hyvin.

Olemme olleet avopuolisoni kanssa yhdessä noin neljä vuotta, ja olemme juuri aikeissa ostaa omakotitalon. Tänään hyväksyimme myyjän vastatarjouksen (tästä tapahtumasta blogin aloitus taisi saada kimmokkeen). Perheenlisäyskin olisi toiveissa, mutta vuoden yrityksestä huolimatta, saalis on vielä laiha. Tai siis olematon. Ei edes himmeintä toista viivaa tikussa. 

Nyt on tämänkin suhteen saatu iso pyörä jo vähän nytkähtämään, ja ensimmäinen tapaaminen lääkärin kanssa on jo ollut ja verikokeissa olen käynyt. Verikokeisiin tosin joudun menemään uudestaan, sillä lääkäri unohti ohjeistaa, että mukana on myös kokeita, joita ennen pitää olla syömättä. Samainen lääkäri myös ohjeisti minut ensin väärään labraan, joten ei ole kaikki nyt menny ihan putkeen näiden kokeiden osalta. Muuten lääkäri oli kyllä todella mukava, joten käynti itsessään oli oikein miellyttävä kokemus. Ja eipä niillä verikokeilla nyt niin hengenhätä ole. Ihan tarpeeksi muutakin ajateltavaa tällä hetkellä tuon tulevan talomme kanssa. 

Seinien lisäksi olen sijoittanut nyt parin vuoden ajan rahastoihin ja viime kuussa ostin ensimmäiset osakkeenikin! Seuraan mielelläni sijoitusblogeja, ja yritän sisäistää kaikkea mahdollista sijoittamiseen liittyvää, joten kai tätä voisi harrastukseksikin jo sanoa.

Kaikkialla aina ohjeistetaan, että blogin olisi hyvä keskittyä johonkin rajattuun aiheeseen, mutta tästä tulee kuitenkin mahdollisesti joku sekametelisoppa. Kuinkas muutenkaan jos blogi syntyy tarpeesta saada vähän aivoja tyhjennettyä kaikesta siitä mitä tapahtuu. Olisi kiva jos itselle myös jäisi jonkinlaista dokumentaatiota tästä elämänvaiheesta, koska arvaan, että se tulee hurahtamaan ohi vähän liiankin nopeasti. Muistiini en tässä asiassa välttämättä luottaisi. Se on aika hapero.

Jos joku muukin saa näistä jorinoista jotain irti, niin positiivistahan se vain on. Aiheet tulevat käsittelemään todennäköisesti sijoittamista, omakotitaloasumista ja perhehaaveita, joten aika lifestyle-tyylillä mennään. Anonyyminä tosin ajattelin pysyä.