Että tämmöinen kesänaloitus osui sitten kohdille. Jään siis kesäkuun alusta kolmen kuukauden "lomalle". Ei tämä ihan puskista tullut, kun huomannut, että firmalla on projektit vähentyneet, mutta lomautusten laajuus tuli vähän puun takaa, kun niin iso prosentti työntekijöistä laitettiin joko koko- tai osa-aikaisesti näinkin pitkälle pakkolomalle.
Ajoitus tälle oli nyt vähän huono, kun miettii vanhempainrahoja sun muita, sillä niiden suuruuteen vaikuttavat edellisen vuoden tulot. Jos oikein laskeskelin, niin omalla kohdallani tämä tarkoittaisi tuloja syyskuuhun asti. Vähän ikävää, jos tulot ovat huomattavasti pienemmät jopa neljäsosan vuotta tai mahdollisesti pitempäänkin, jos huonosti käy. Toki mahdollista on, että kutsu töihin tulee aiemminkin, mutta kesäisin mikään ei etene, joten en oikein jaksa uskoa tähän.
Ei tämä taloudellisesti meille mikään katastrofi ole, mutta sijoittamiseen jää auttamatta vähemmän rahaa. Huomattavastikin. Tokihan lomautettuna voisi etsiä uusiakin töitä, mutta näin paksuna en ole ehkä sitä kuuminta hottia työmarkkinoilla, eikä itseäkään oikein huvita aloittaa uudessa paikassa vain jäädäkseni heti pois.
Jos jotain positiivisia puolia hakee, niin eipä ole usein ollut mahdollisuutta lomailla näin pitkään. Ja vielä kesällä. Iskä oli rakennusalalla töissä, ja oli siis tämän tästä lomautettuna, mutta yleensä tämä oli sydäntalvella. Onneksi oman alan hiljaiset hetket sijoittuvat tälle puolelle vuotta. Kaiken kukkuraksi voi ajatella sitä, että jotkuthan pitävät pitkiä kesälomia osittain palkattomana, mutta nyt pääsen ainakin liiton rahoille, eikä kaikkea tarvitse maksaa omasta pussista.
Tai sitten voin pitää tätä pienenä FIRE-harjoitteluna, ja katsoa, mihin sitä loppujen lopuksi kaiken vapaa-aikansa käyttää.
Ajattelinpa asiaa miten päin hyvänsä, niin nyt on hyvä aika ottaa kaikki irti tästä kesästä. Loman kannalta!
