Hankalaksihan tämä menee. Tai siis hankalaahan se on ollut tähänkin asti, kun ei ole kerran tulosta tullut, mutta selvisipähän syy.
Minulla on näköjään sitten endometrioosi. Huh. Ei jättänyt kyllä mitään tulkinnanvaraa, kun yli seitsemän sentin endometrioomaa katsottiin ultrakuvasta lääkärin kanssa. Siellä se möllöttää toisen munasarjan seurana, joten sieltä tuskin on mitään munasoluja minnekään liikkumassa. Myös kohdun puolella näkyi ja tuntui ihan selkeää arpeumaa, eli ongelma voi olla myös kiinnittymisessä. Sellainen positiivinen seikka nimittäin tuli ilmi, että vasen puoli on yllättäen ihan siisti, joten raskaus on periaatteessa edelleen mahdollinen ihan luomumenetelminkin. Pitää vielä aukiolotutkimuksessa käydä varmistamassa, että asia oikeasti näin on.
Lapsettomuushoidot kuitenkin edessä, koska ei ole tähän mennessä tärpännyt. Sellainen päätös tehtiin lääkärin kanssa yhteisymmärryksessä (tosin neuvottelee vielä kollegansa kanssa), että siirrytään suoraan rankempiin hoitoihin, koska ei niistä lievemmistä olisi meille todennäköisesti mitään apua. Minä ovuloin todistettavasti, ja miehen siemennestenäyte oli täydellisen normaali, joten inseminaatiosta ei voi olettaa olevan mitään hyötyä. Koeputkilapsi meille siis, jos ei nyt ihan yks kaks yllättäen itsestään tule muutosta asiaan. Neljän kuukauden jono on kuulemma tällä hetkellä IVF-hoitoihin, joten vielä on jokunen kerta aikaa yrittää. Vaikkakin vain ehkä puolet näistä kerroista ovat todennäköisesti sellaisia, jolloin jotain voisi oikeasti tapahtua, jos pelissä on vain yksi munasarja.
Toisaalta toivo luomuhedelmöittymisestä nostelee edelleen päätään, sillä jos mukana on ollut koko ajan vain yksi munasarja, niin onnistumimahdollisuus on puolet normaalista. Vuoden yrittäminen on vielä normaalia kahdella munasarjalla, joten yhdellä pitäisi tällä logiikalla onnistua kahdessa vuodessa, eikös niin. Nyt mennyt vasta vajaa puolitoista vuotta.
Toki kiva päästä noihin IVF-hoitoihin jo ennen kuin se kaksi vuotta tulee täyteen, koska endometrioosi kuitenkin etenee koko ajan. Etenemistä voidaan hidastaa ehkäisypillereillä, mutta jos vauva on haaveissa, niin niitä on vähän paha alkaa syömään. Mahdollista olisi ollut myös aloittaa e-pillerit noita hoitoja odotellessa, mutta ajateltiin, että kun se luomuna raskautuminenkin on vielä mahdollista, niin jätetään väliin. Pienempi riski myös varmaan siihen, että kierto olisi ihan sekaisin ennen kuin hoidot alkavat. Eikä se veritulppariskikään nyt suoranaisesti houkuttele. En myöskään suunnattomasti kärsi näistä endometrioosioireistani, vaikka kuukautiset aika kivuliaat ovatkin ja olkaapäätä pistää aika ison osan kierron ajasta. Normaaleilla kipulääkkeillä pysyy vielä kurissa, mikä on ihan positiivista.
En siis todellakaan yllättynyt diagnoosista, koska oireita on ollut jo vuosikausia. Kerran aikaisemmin olen gynekologille maininnut asiasta, että voisiko kyseessä olla endometrioosi, kun on tällaista ja tällaista vaivaa, niin vastaus oli, että "tee lapsi, niin helpottaa, ei tää mikään endometrioosi ole".
Ookoo. Vähän vain meni diagnoosi metsään, ja hoitokeinokin osoittautui pirun hankalaksi.
Olen kyllä syönyt pillereitä aika ison osan aikuisiästäni, joten mitään älytöntä tuhoa endo ei ole toivottavasti ehtinyt aiheuttaa, mutta toki olisin syönyt niitä ilman taukoja, jos diagnoosi olisi ollut tiedossa.
Mutta kaikin puolin hyvä tilanne nyt kyllä. Päästään suoraan kunnon hoitoihin, mutta myös luomuraskaus on ihan mahdollinen.
Kyllä tää tästä. Välillä elämää pitää pelata hard modella.
