Olen tässä viime aikoina lukenut taas jenkkiläisiä firetysblogeja, ja niin kutsuttu neljän prosentin sääntö vilahtelee teksteissä alituiseen. Säännön mukaan voit nostaa vuosittain neljä prosenttia sijoitussalkkusi sisällöstä ilman että rahat loppuvat. Disclaimer heti alkuun, että tiedän, ettei kyseistä sääntöä voi välttämättä suoraan soveltaa Suomen oloihin muun muassa tiukan verotuksen takia.
Jonkinlaista osviittaa neljän prosentin sääntö ehkä kuitenkin antaa omiin laskelmiin, ja onhan sitä hauska pyöritellä omia tavoitteita miettiessä.
Ajattelinkin aloittaa uudenlaisen tavoiteseurannan. Sen lisäksi, että pidetään bileet aina kun joku kivan pyöreä merkkipaalu ylittyy, juhlistetaan myös sitä, kun salkku pystyy kustantamaan jonkin menon tästä iäisyyteen.
Elikkäs. Tarvittava rahamäärä voidaan selvittää kertomalla vuosittainen kulu 25:llä tai kuukausittainen kulu 300:lla. Jos haluaisin alkaa tilata jotain uutta suoratoistopalvelua, joka maksaisi kympin kuussa, tarvitsisin siis 300 * 10 euroa, eli yhteensä 3000 euroa. Minun pitäisi siis saada salkkuuni reilusti yli nettokuukausipalkkani verran rahaa, että voisin rahoittaa kyseisen suoratoistopalvelun aina ja iankaikkisesti.
Kun asiaa ajattelee näin, tekee automaattisesti mieli suitsia kulutusta, koska onhan tuo nyt ihan posketon määrä rahaa ainakin itselleni, kun korkoa korolle ilmiö ei ole vielä oikein päässyt vauhtiin. Kymppi kuussa tuntuu pieneltä summalta, mutta jos sen eteen joutuu säästämään palkasta kuukausikaupalla, ei joku suoratoistopalvelu tunnukaan enää niin tärkeältä.
Kirjoitushetkellä sijoitusvarallisuuteni on noin 56 000 euroa. Salkkuni voisi siis kustantaa vuosittaisen 2 240 euron tai kuukausittaisen 187 euron kulun. Luvut tuntuvat masentavan pieniltä, kun onhan tässä jo useampi vuosi hiki päässä säästetty, mutta täytyy muistaa, että nämä tosiaan ovat sellaisia rahoja, jotka salkku tulee tuottamaan hamaan tulevaisuuteen asti, ellen jostain syystä tyhjää arvo-osuustiliäni.
Mitä voisin siis jo seurannassani kattaa? Harmillisesti hyvin harvat menot pysyvät samanlaisina vuodesta toiseen. Mutta koska tämä on niin epätarkkaa tiedettä muutenkin, taidan valita sähkön, jonka hinnan kehittymistä voi vain arvailla, varsinkin näin pörssisähkön käyttäjänä. Oma osuuteni sähkön hinnasta ei ollut viime vuonna ehkä ihan 2 240:a euroa, mutta turvamarginaalia on hyvä olla, varsinkin kun kuluva vuosi lähti käyntiin sellaisilla hinnoilla, että hieman oksensin suuhuni, kun kävin Oma Fortumia katsomassa.
Entä minkä kulun kattamista lähden metsästämään seuraavaksi?
Koska eteneminen tässä vaiheessa on hidasta, aloitetaan jostain pienestä kulusta, ja jätetään isoimmat menoerät sellaiseen aikaan, kun salkku sää vähän enemmän vetoapua korkoa korolle -ilmiöstä.
Ajoneuvovero on pieni ja sievä samana pysyvä summa, joten siihen voisi olla mukava tähdätä näin alkuun. Toki on erittäin todennäköistä, että auto on ehtinyt vaihtua useampaan kertaan siinä vaiheessa, kun puolen millin tavoitteeseeni pääsen, mutta tarkistellaan lukemia sitten vähän lähempänä. Vuoden 2011 bensa-Fordini ajoneuvovero ei hirveästi huimaa päätä ja on noin 180 euroa vuodessa. 180 kertaa 25 on 4500, joten ihan kivasti saan salkkua vielä kasvatella, että noinkin pienen summan saan kuitattua. Kun sijoitukset ylittävät 60 500 euroa, voin julistaa tavoitteen saavutetuksi.
Idea tällaiseen uuteen seurantaan saattoi syntyä siitä, että salkun oikea seuraava merkkipaalu on 100 000 euroa, ja siihen menee luultavasti vielä pieni iäisyys, joten piti keksiä jotain pienempiä välitavoitteita matkaa piristämään :D
Sähkö kuitattu, nyt ajoneuvoveroa päin!
