Kohti ääretöntä ja sen yli - tavoitteet vuodelle 2023

Tammikuu etenee kovaa vauhtia, ja vielä yksi vuodenvaihteen postaus pitäisi saada eetteriin, ennen kuin on hävyttömän myöhäistä. Perinteisestihän uuden vuoden lupaukset on tähän mennessä jo petetty, mutta koska olen tällä lailla hitaan puoleinen, niin en ole ehtinyt vielä niitä edes tekemään. Mutta ehtiihän sitä myöhemminkin, sillä loppujen lopuksi olen kuitenkin aika hyvä pitämään uuden vuoden lupauksia. 

Ihan tosi! Salaisuus on pitää lupaukset pieninä ja konkreettisina. Toissa vuonna en tehnyt mitään muuta lupausta kuin langata hampaat joka toinen päivä. Onnistuin ja tein näin koko vuoden. Tapa sitten kyllä jäi joskus seuraavan vuoden puolella. Olisi luullut, että vuoden kun tekee jotain asiaa, niin se olisi tarpeeksi pitkä aika ujuttaa joku juttu osaksi rutiinia, mutta ei sitten näköjään. Pahus, ehkä tämä hitaus vaikuttaa myös siihen, miten nopeasti jokin asia juurtuu oikeasti tavaksi. Pitäisiköhän ottaa lankaustavoite tänä vuonna uusiksi? Mutta joka tapauksessa todistettavasti pystyn pitämään kiinni jostain päättämästäni asiasta vuoden ajan (vuosi Duolingoakin lähenee).

Sen enempää löpisemättä mennäänpä niihin tavoitteisiin. 

Tavoitteet vuodelle 2023

1. Käyttötilin vajuttaminen noin 2 000 euroon. 

Varsinkin  pari viimeistä kuukautta olen saanut pienennettyä käyttötilini saldoa ihan kiitettävästi, enkä ole edes tuhlannut kaikkea, vaan lähinnä siirtänyt salkkuun (tai maksellut laskuja), mutta tili on kuitenkin edelleen sen verran täynnä, ettei tuollaisissa summissa ole mitään järkeä. Suunnitelma onkin, että vuoden aikana päästäisiin tilanteeseen, jossa käyttötilillä olisi ainoastaan noin 2 000 euroa. Tällä hetkellähän tilillä komeilee edelleen lähes 15 000 euroa, joten kyllä jonkin aikaa saa niille vielä uutta kotia etsiä. Kohteena tulee olemaan joko sijoitussalkku tai kodin seinät, tämä on vielä auki, mutta joka tapauksessa tili saa tyhjetä. Bank Norwegianissa oleva kymppitonnin puskuri saa riittää mielenrauhan säilyttämiseen. Saa sitten nähdä, miten rauhassa mieli oikeasti on, kun tuohon tilanteeseen päästään, koska olen tuollaisia isompia lukuja hetken aikaa jo saanut käyttötilillä ihastella. Mutta kaikkeen tottuu. Kai.

Tili siis tyhjäksi. Pitäisi onnistua kaikilta. Tavoitteen vaikeusaste 1/5. 

2. Sijoitusten arvo 50 000 euroa. 

Tässä kun postausta kirjoittelen, niin salkun arvo on 31 905 euroa. Vajaa parikymmentä tuhatta pitäisi saada siis kasvua aikaan, jotta tuohon 50k-tavoitteeseen pääsisi. Viime vuoden aikana luku nousi 20 814 euroa, eikä pörssinoususta ollut kyllä apua tässä vaan lähinnä päinvastoin. Omaa pääomaa tuossa siis suunnilleen kaikki. Tämän perusteella tempun pitäisi onnistua myös tänä vuonna, mutta toki vain jos iso osa tuosta käyttötilini saldosta laitetaan salkkuun eikä seiniin. Tavoitteenani on, että joka kuukausi palkasta jäisi sijoitettavaksi tonni, mutta luonnollisesti tässä on paljon vaihtelua kuukausien välillä. Toisinaan tavoite täyttyy helposti, toisinaan ei käydä lähelläkään. Mutta jos ollaan optimistisia, että saisin palkasta aina tonnin riivittyä, niin siinä olisi vuodessa 12 000 kasassa. Kuutisen tuhatta euroa pitäisi siis tulla muualta. Tuon verran jää melko varmasti käyttötilin tyhjennysoperaatiosta, vaikka tekisikin remonttia, joten tavoitteeseen pääsy vaikuttaa melko varmalta. Paitsi jos mennään kunnon taantumaan tai pörssi muuten romahtaa, mutta sillepä ei oikein mitään voi. Ainakin yritän sen parikymmentä tuhatta omaa pääomaa lisätä salkkuun. 

Ei mahdoton, muttei helppokaan tavoite. Vaikeusaste 3/5.

Ekstratavoite: Tuplaa salkun koko siihen nähden, mitä se oli joulukuun lopussa. Tavoitelukema siis 57 696 euroa. Aika kinkkinen jo, 4/5.

Ekstraekstratavoite: Pyöristetään nyt saman tien 60 000 euroon. 5/5.

3. Lankaa hampaat joka toinen päivä.

Itse akti ei ole vaikea, mutta rutiinista kiinni pitäminen voi olla. Vaikeusaste 2/5.

4. Käytä kaikki työsuhde-edut.

Viime vuonna jäi monen sadan euron edestä hyvinvointietuja käyttämättä. Tänä vuonna otan itseäni niskasta kiinni ja vien sen hierojalle. Vaikea tavoite, ainakin 8/5.

Olisivatko nuo siinä? Kovin mahdottomasti tavoitteita tuskin kannattaa olla, ettei pääse unohtumaan, mitä sitä tulikaan luvanneeksi. Mutta onhan sitä noissakin tekemistä, varsinkin noissa ekstratavoitteissa. 

Asuntolainaa en lupaa lyhentää ylimääräistä, vaikka sekin voisi olla viisasta näiden korkojen kanssa. Katsotaan sitten, miten mieli muuttuu kesällä, kun korko tarkistetaan. 

Myöskään mitään palkankorotusta en ole jahtaamassa. Sellaista ei ole orgaanisesti luvassa ihan hetkeen, koska se tarkoittaisi myös vastuun laajenemista eksponentiaalisesti, eikä tämä suoranaisesti ainakaan vielä houkuttele. Indeksikorotus voi ehkä olla tulossa, mutta muutoin palkka tulee pysymään samoissa jonkin aikaa, ellen vaihda työpaikkaa. Kovin moni yritys tällä alueella ei tarjoa samasta työstä yhtä hyvää palkkaa, joten tuskin olen minnekään lähdössä. 

Kaikenlaista tekisi mieli lupailla, mutta eiköhän noilla neljällä tämä vuosi pärjätä.  

Vuosi 2022 pähkinänkuoressa

Mitä sitä tulikaan tehtyä? Kun äkkiseltään ajattelen asiaa, niin pää lyö hetken aikaa tyhjää, ja mielessä käy, että tässä vuodessa ei kyllä ollut mitään ihmeellistä, mutta kun vähän pitempään pohtii asiaa, niin kyllä alkaa löytymään. 

Olen pitänyt blogia vasta kesäkuusta lähtien, joten ihan koko vuodesta minulla ei ole dataa tekstimuodossa. Samoihin aikoihin aloin seurata myös kulutustani, mutta koska näihin aikoihin ajoittui myös talon ostaminen ja täten myös asumismuodon muuttuminen radikaalisti, ei minulla suoraan sanottuna ole aavistustakaan, millaista kuluttamiseni on vuoden alussa ollut. Todennäköisesti kuitenkin vähäisempää. 

Vuosi 2022 pikakelauksena

Alkuvuosi on todistusaineiston puuttumisen vuoksi täysin hämärän peitossa, joten harmaata arkea se on todennäköisesti ollut, eikä mitään maata mullistavaa tapahtunut. Taloudellisesti ei tehnyt tiukkaa, mutta vähän kismitti se, että puolison valmistuminen viivästyi kuukausikaupalla hänestä johtumattomista syistä, ja minä makselin todella ison osan talouden menoista siinä välissä. Onneksi ne olivat aika vähäiset. Nettovarallisuus nousi ihan hyvällä tahdilla, mutta toki paremminkin olisi voinut mennä, jos menoja olisi saanut jaettua edes vähän tasaisemmin. Omin avuin lapsen saamisen suhteen oltiin tässä vaiheessa varmaan jo luovutettu, ja lähinnä laskettiin päiviä, milloin saa ilmoittautua lapsettomuustutkimuksiin. 

Se päivä koittikin sitten toukokuussa, ja saatiin prosessi liikkeelle, mutta hitaanpuoleisesti se alussa kyllä eteni. Luojan kiitos vauhti vähän kiihtyi, kun oikeasti päästiin aloittamaan tutkimukset ja hoidot, eikä joka välissä ole enää tarvinnut odottaa kuukausitolkulla. 

Kesällä koitti kauan odotettu hetki, ja ostimme oman talon. Olin seurannut myytäviä asuntoja suhteellisen aktiivisesti jo parin vuoden verran, ja nyt se vihdoin päättyi. En ole tämän jälkeen avannut yhtään asunnonvälityssivua vielä kertaakaan, enkä ole niin tekemässä lähiaikoinakaan ihan oman mielenrauhani vuoksi. Nykyisillä asuntomarkkinoilla en usko että saisimme talostamme sitä hintaa, minkä siitä maksoimme, mutta todennäköisesti viihdymme tässä niin kauan, että tilanne ehtii muuttua vielä moneen kertaan. Korot luonnollisesti alkoivat nousta juuri silloin, kun talon ostaminen tuli meille ajankohtaiseksi, ja kyllähän tuollainen täysi lainasumma sitä korkoa myös ihan mukavasti kerryttää, mutta toisaalta emmepä olleet ehtineet parempaankaan tottua.  

Omassa talossa asuminen on ainakin tähän asti ollut aika ihanaa, sillä mitään suurempia vastoinkäymisiä ei ole ollut, eikä mikään osa talosta kaivannut välitöntä remonttia. Sitten kun asumista tulee vuosi täyteen, aiomme jotain remonttia tehdä (lue: teettää), sillä siihen mennessä, olemme todennäköisesti saaneet priorisoitua, mitä kannattaa oikeasti tehdä, ja mihin olemme sittenkin tottuneet, vaikka aluksi jokin olisi häirinnytkin. 

Kesään mahtui myös perheen kesämökin myyminen, minkä seurauksena tililleni päätyi noin 15 000 euroa vastoin kaikkia oletuksia. Koronan aiheuttaman mökkibuumin piti olla ohi, mutta niin vain katselijoita riitti, ja mökki myytiin päivä sen jälkeen, kun ilmoitus oli nettiin jätetty. Ei huano. 

Loppukesästä ei tainnut tapahtua mitään mainittavaa, lähinnä uuden talon ihmettelyä ja ruohon leikkaamista. Odottelua odottelun perään, sillä aika lapsettomuustutkimuksiin oli vasta syksylle. 

Sinne kun päästiin niin sitten alkoikin iso pyörä pyörimään, ja minulla diagnosoitiin endometrioosi, minkä seurauksena jätettiin kevyemmät hoidot tekemättä, ja meidät lykättiin suoraan IVF-jonoon. Saimme kaiken kukkuraksi vielä jonkun peruutuspaikan, joten emme joutuneet odottamaan neljää kuukautta niin kuin alun perin ajateltiin. Mukavaa, että asiat alkoivat edetä noin jouhevasti, mutta osansa kyllä on tuolla endodiagnoosilla, sillä aikaa ei välttämättä ihan mahdottomasti ole, kun se etenee koko ajan, ja mahdollisuudetkin siis todennäköisesti vain pienenevät ajan kanssa. Parastahan tässä on, että todennäköisesti olen saanut jotenkin hankittua koko värisuoran tuon endometrioosin suhteen. Löyyy endometriooma ja viitteitä syvästä endometrioosista plus todennäköisesti kiinnikkeitä jossain vatsaontelossa, vaikka näitä viimeisimpiä ei ole vielä silmin todettukaan vaan lähinnä oireiden perusteella päätelty. Että sillä viissiin. Siitä jaksan edelleen olla tyytyväinen, että normaalit kipulääkkeet purevat edelleen, eikä ainakaan vielä tarvitse mitään jytyjä hermolääkkeitä. 

Vuoden lopussa oli ensimmäinen IVF, ja pääsin pistelemään itseeni kaikenlaisia piikkejä. Yllättävän hyvin sujui siihen nähden, että joskus lapsena olen oksentanut, kun olen pistämistä katsonut, ja sen jälkeen olen pitänyt huolen, että katselen lähinnä seinille tuollaisten toimitusten aikaan. Itsensä pistämisessä tuollainen taktiikka ei oikein toimi, ja katsoa piti, kun mahamakkaraan tökkäsi. Mutta yllättävän helppoa se tosiaan oli, ja en muista, että aiemmin olisin tuosta makkarasta kiitollinen ollut, mutta nyt koitti sellainenkin kehopositiivisuuden hetki. Kuusi munasolua saatiin sitten punktiossa kerättyä. Ihan hyvä tulos, kun toinen munasarja on lähestulkoon kokonaan poissa pelistä, mutta kyllä sieltäkin oltiin saatu yksi tai kaksi kerättyä. Kaikki kuusi hedelmöittyivät, ja yksi näistä pääsi kahden päivän ikäisenä tuoresiirrossa kyytiin, mutta valitettavasti siitä ei seurannut toista viivaa raskaustestiin. Lopuista hedelmöittyneistä munasoluista kolme päätyi pakkaseen kaksipäiväisinä ja kaksi muutaman päivän seurannan jälkeen viisipäiväisinä. Minkäänlaista katoa ei siis käynyt, vaan kaikki kerätyt solut päätyivät johonkin jatkokäsittelyyn. Solujen laadussa ei siis nähtävästi ole mitään vikaa, vaan ongelma on kiinnittymisessä. Saa sitten nähdä pystyykö tätä asiaa lääketiede mitenkään korjaamaan. 

Kaiken kaikkiaan kun miettii mitä viime vuonna on tapahtunut niin aika plus miinus -linjalla mennään. Tuli ostettua talo, mutta taloon ei näytä tulevan lisää asukkaita. Kukaan läheinen ei kuitenkaan kuollut, toisin kuin parina edellisenä vuotena, joten kyllä voi sanoa, että hyvä vuosi oli. Siitä huolimatta aina kun ajattelen tätä meidän lapsettomuustaivalta, niin päässä alkaa soida "tämä vuosi muita suosi enemmän". Ei pitäisi verrata, kun ei tiedä yhtään mitä muut ihmiset käyvät läpi, mutta vaikeaa se välillä on. Loppujen lopuksi meillä on kuitenkin kaikki hyvin kaikilla muilla elämän osa-alueilla. Vain tämä yksi tämän iän kehitystehtävä on tekemättä. Toivotaan että ensi vuosi tuo muutoksen tähän, ja sitten maailma on valmis.

Lukuja 

Enimmäkseen olen blogissa kuitenkin talousjuttuja käsitellyt, niin numeroitakin voisi väläyttää tähän loppuun vähän. 

Tammikuun alussa nettovarallisuuteni oli 59 376 euroa. Joulukuun lopussa lukema oli 70 057 euroa. Nettovarallisuuteni on siis noussut 10 681 euroa. Ihan hyvin siihen nähden, miten mollivoittoista pörssissä on tuntunut olevan. Luvut eivät myöskään ole täysin vertailukelpoisia sillä vuoden puolivälissä "lahjoitin" puolet ASP-tilin sisällöstä puolisolleni, jotta omistaisimme talomme oikeasti puoliksi ja kirjanpito olisi muutenkin yksinkertaisempaa. Hän siis maksaa tuota lahjoittamaani kymppitonnia pikkuhiljaa takaisin, mutta en lue tuota velkaa nettovarallisuuteeni, koska en pääse rahoihin mitenkään käsiksi. Ilman tuota "lahjoitusta" nousua olisi ollut tuplasti, mutta tämä antaa kuitenkin realistisemman kuvan nykytilanteesta. 

Myös nettovarallisuuden rakenne on muuttunut merkittävästi. Aiemmin ASP-tilin saldo oli yksi isoimmista kivijaloista rahavaroissani, mutta nykyään tuota tiliä ei ole, vaan tilalla on puolikas omakotitalo ja asuntolaina. Myös arvo-osuustilini on kokenut jonkinlaisia muutoksia, lähinnä paisumisen merkeissä, mutta myös koostumuksessa. Olen jatkanut rahastojen ostamista, mutta ostin viime vuonna myös ensimmäiset osakkeeni. Tammikuun alussa salkkuni oli 8 034 euron ja joulukuun lopussa 28 848 euron arvoinen. Salkkuni on siis yli kolminkertaistunut vuodessa! Tämä ei johdu piilevästä sijoittajaguruudestani vaan siitä, että olen pikkuhiljaa yrittänyt valutella ylisuurta käteiskassaani jonnekin tuottavampiin kohteisiin. Käteisen suuri määrä taas johtuu perintönä saaduista rahoista ja perintönä saatujen kiinteistöjen myynnistä. Kiitos iskä, kun edelleen pidät huolta.

Että semmoinen vuosi. Tulikohan käytyä kaikki oleellinen läpi? Paljon kyllä auttaa, että voi blogista tarkistaa, että mitä on milloinkin tehnyt, muuten olisin varmaan unohtanut talon ostamisenkin, sillä tuntuu, että olemme asuneet tässä jo iät ja ajat. 

Toivotaan, että vuosi 2023 suosii muita mutta myös vähän meitäkin. 

Kuukausikatsaus 12/2022 - Viimeinen silaus

Vaikka en ole ennen tätä vuotta minkäänlaista kuluseurantaa tehnyt, niin voin sanoa, että tänä vuonna rahaa on palanut enemmän kuin koskaan aiemmin. On ollut talon ostamiseen liittyviä kuluja, veroja, auton korjaamista, lapsettomuushoitoja ja vaikka sun mitä, ja kuin pisteenä i:n päälle, auto ehti vuoden viimeisenä päivänä hajota vielä kerran. Maksu korjaamoreissusta meni sentään tammikuun puolelle, mutta olihan tuo nyt surkuhupaisa päätös vuodelle. 

Teen vielä erikseen yhteenvedon viime vuodesta, mutta vielä olisi joulukuun kuukausiraportti käymättä läpi, joten mennäänpä suoraan asiaan.  

Nettovarallisuus

Suunta on edelleen ylöspäin, vaikka pörssi dippasikin taas vaihteeksi. Vähän harmittaa että oikeasti kasvu olisi ollut useamman satasen isompi, jos työpaikan kulttuurietujen kanssa ei olisi tullut säätämistä. Nyt maksoin kaiken omasta pussistani, ja ostamani asiat hyvitetään, kun toimitan kuitit. Joitain saatavia jäi myös uupumaan tästä kuusta. No ovatpahan pehmentämässä iskua tammikuussa, kun maksettavana on sähkö-, vesi- ja korjaamolaskut. Voi olla että silloin ei nousua nähdä.

Joulukuu 2022

Suluissa muutos edelliseen kuukauteen nähden.

Varallisuus

Käteinen: 29 529 € (-930 €)

Salkku: 28 848 € (+1 106 €)

Asunnon arvo (oma puolikas): 97 500 €

Velat

Asuntolaina: 85 820 € (-72 €)

Yhteensä: 70 057 € (+248 €)

Käteistä on vielä himppu enemmän kuin salkussa sisältöä, mutta kyllä tuo ero kohta kurotaan kiinni, kunhan salkun arvo lakkaisi laskemasta. Sitä päivää odotellessa.

Asuntolaina lyheni minimaalisesti, koska jostain syystä joulukuun isompi lyhennys on vasta tammikuun puolella. Lievätkö pyhät sekoittaneet tätäkin. 

70 000 euron nettovarallisuuden raja meni rikki! Rimaa hipoen ehkä, mutta yli mentiin kuitenkin. Siinä mielessä pienehkö salkku on mukava, että pörssin heilunnalla ei ole vielä yhtä suurta merkitystä kuin kuukausittaisella säästösummalla. Toisin sanoen, jos säästöaste on hyvä (niin kuin se tässä kuussa yllättäen oli), nettovarallisuus voi nousta, vaikka käyrät niiaisivatkin. Isompaa salkkua kohti silti pyritään, heilumisenkin uhalla. 

Tulot ja menot

Laiskuudesta sakotettiin ankaralla kädellä, sillä en ole pariin kuukauteen jaksanut katsoa palkkanauhaa, koska sama summahan sinne tilille on joka kuukausi ilmestynyt. Olisi vissiin kannattanut, sillä olin arvioinut tuloni väärin (ilmeisesti unohtanut sellaisen asian kuin lomarahat), ja lisäprosentti iski. 

Tulot

Nettopalkka	2 233,75 €
Saatavia	90,00 €
S-bonus	18,77 €
Lahjat	50,00 €
Yhteensä	2 392,52 €

Menot

Menoja oli yllättävän vähän, vaikka joulu tähän kuukauteen sattuikin ja terveysosion lukemat ovat lapsettomuushoitojen takia taas ihan omassa sfäärissään. 

Asuminen	129,84 €
Ruoka ja päivittäistavara	237,46 €
Auto ja julkinen liikenne	84,44 €
Puhelin ja netti	56,66 €
Ravintolat	27,00 €
Baarit ja huvitukset	181,99 €
Terveys ja liikunta	305,17 €
Lahjat	108,65 €
Muut	0,00 €
Yhteensä	1 131,21 €

Menojen vähyyttä selittää ainakin lainanlyhennyksen puuttuminen, ja oikeastihan menot olisivat olleet vielä vähäisemmät, jos kulttuurietusekoilulta oltaisiin vältytty. Ja jos lisääntyminen ei olisi näin hankalaa. Mutta minkäs teet. Tällaisiin lukemiin voisin silti tottua. Tammikuussa on kuitenkin luvassa taas karu paluu arkeen. 

Ruoka- ja päivittäistavaraosio on ennätyksellisen maltillinen, kiitos äidin, jonka luona vietimme viikon täysihoidossa. 

Tulot olivat 2 392,52 € ja menot 1 131,21 €. Ylijäämää oli näin ollen 1 261,31 €. Tulipahan kerrankin kuukausittainen tonnin tavoite täyteen, ja vielä ihan hyvällä marginaalilla.

Nyt jos tuulettelisi tätä tulosta seuraavan kuukauden ajan, ja henkisesti valmistautuisi kaikkiin laskuihin, joita tammikuussa on luvassa. 

Olkoon uusi vuosi armollinen meille kaikille!