Vuosi 2022 pähkinänkuoressa

Mitä sitä tulikaan tehtyä? Kun äkkiseltään ajattelen asiaa, niin pää lyö hetken aikaa tyhjää, ja mielessä käy, että tässä vuodessa ei kyllä ollut mitään ihmeellistä, mutta kun vähän pitempään pohtii asiaa, niin kyllä alkaa löytymään. 

Olen pitänyt blogia vasta kesäkuusta lähtien, joten ihan koko vuodesta minulla ei ole dataa tekstimuodossa. Samoihin aikoihin aloin seurata myös kulutustani, mutta koska näihin aikoihin ajoittui myös talon ostaminen ja täten myös asumismuodon muuttuminen radikaalisti, ei minulla suoraan sanottuna ole aavistustakaan, millaista kuluttamiseni on vuoden alussa ollut. Todennäköisesti kuitenkin vähäisempää. 

Vuosi 2022 pikakelauksena

Alkuvuosi on todistusaineiston puuttumisen vuoksi täysin hämärän peitossa, joten harmaata arkea se on todennäköisesti ollut, eikä mitään maata mullistavaa tapahtunut. Taloudellisesti ei tehnyt tiukkaa, mutta vähän kismitti se, että puolison valmistuminen viivästyi kuukausikaupalla hänestä johtumattomista syistä, ja minä makselin todella ison osan talouden menoista siinä välissä. Onneksi ne olivat aika vähäiset. Nettovarallisuus nousi ihan hyvällä tahdilla, mutta toki paremminkin olisi voinut mennä, jos menoja olisi saanut jaettua edes vähän tasaisemmin. Omin avuin lapsen saamisen suhteen oltiin tässä vaiheessa varmaan jo luovutettu, ja lähinnä laskettiin päiviä, milloin saa ilmoittautua lapsettomuustutkimuksiin. 

Se päivä koittikin sitten toukokuussa, ja saatiin prosessi liikkeelle, mutta hitaanpuoleisesti se alussa kyllä eteni. Luojan kiitos vauhti vähän kiihtyi, kun oikeasti päästiin aloittamaan tutkimukset ja hoidot, eikä joka välissä ole enää tarvinnut odottaa kuukausitolkulla. 

Kesällä koitti kauan odotettu hetki, ja ostimme oman talon. Olin seurannut myytäviä asuntoja suhteellisen aktiivisesti jo parin vuoden verran, ja nyt se vihdoin päättyi. En ole tämän jälkeen avannut yhtään asunnonvälityssivua vielä kertaakaan, enkä ole niin tekemässä lähiaikoinakaan ihan oman mielenrauhani vuoksi. Nykyisillä asuntomarkkinoilla en usko että saisimme talostamme sitä hintaa, minkä siitä maksoimme, mutta todennäköisesti viihdymme tässä niin kauan, että tilanne ehtii muuttua vielä moneen kertaan. Korot luonnollisesti alkoivat nousta juuri silloin, kun talon ostaminen tuli meille ajankohtaiseksi, ja kyllähän tuollainen täysi lainasumma sitä korkoa myös ihan mukavasti kerryttää, mutta toisaalta emmepä olleet ehtineet parempaankaan tottua.  

Omassa talossa asuminen on ainakin tähän asti ollut aika ihanaa, sillä mitään suurempia vastoinkäymisiä ei ole ollut, eikä mikään osa talosta kaivannut välitöntä remonttia. Sitten kun asumista tulee vuosi täyteen, aiomme jotain remonttia tehdä (lue: teettää), sillä siihen mennessä, olemme todennäköisesti saaneet priorisoitua, mitä kannattaa oikeasti tehdä, ja mihin olemme sittenkin tottuneet, vaikka aluksi jokin olisi häirinnytkin. 

Kesään mahtui myös perheen kesämökin myyminen, minkä seurauksena tililleni päätyi noin 15 000 euroa vastoin kaikkia oletuksia. Koronan aiheuttaman mökkibuumin piti olla ohi, mutta niin vain katselijoita riitti, ja mökki myytiin päivä sen jälkeen, kun ilmoitus oli nettiin jätetty. Ei huano. 

Loppukesästä ei tainnut tapahtua mitään mainittavaa, lähinnä uuden talon ihmettelyä ja ruohon leikkaamista. Odottelua odottelun perään, sillä aika lapsettomuustutkimuksiin oli vasta syksylle. 

Sinne kun päästiin niin sitten alkoikin iso pyörä pyörimään, ja minulla diagnosoitiin endometrioosi, minkä seurauksena jätettiin kevyemmät hoidot tekemättä, ja meidät lykättiin suoraan IVF-jonoon. Saimme kaiken kukkuraksi vielä jonkun peruutuspaikan, joten emme joutuneet odottamaan neljää kuukautta niin kuin alun perin ajateltiin. Mukavaa, että asiat alkoivat edetä noin jouhevasti, mutta osansa kyllä on tuolla endodiagnoosilla, sillä aikaa ei välttämättä ihan mahdottomasti ole, kun se etenee koko ajan, ja mahdollisuudetkin siis todennäköisesti vain pienenevät ajan kanssa. Parastahan tässä on, että todennäköisesti olen saanut jotenkin hankittua koko värisuoran tuon endometrioosin suhteen. Löyyy endometriooma ja viitteitä syvästä endometrioosista plus todennäköisesti kiinnikkeitä jossain vatsaontelossa, vaikka näitä viimeisimpiä ei ole vielä silmin todettukaan vaan lähinnä oireiden perusteella päätelty. Että sillä viissiin. Siitä jaksan edelleen olla tyytyväinen, että normaalit kipulääkkeet purevat edelleen, eikä ainakaan vielä tarvitse mitään jytyjä hermolääkkeitä. 

Vuoden lopussa oli ensimmäinen IVF, ja pääsin pistelemään itseeni kaikenlaisia piikkejä. Yllättävän hyvin sujui siihen nähden, että joskus lapsena olen oksentanut, kun olen pistämistä katsonut, ja sen jälkeen olen pitänyt huolen, että katselen lähinnä seinille tuollaisten toimitusten aikaan. Itsensä pistämisessä tuollainen taktiikka ei oikein toimi, ja katsoa piti, kun mahamakkaraan tökkäsi. Mutta yllättävän helppoa se tosiaan oli, ja en muista, että aiemmin olisin tuosta makkarasta kiitollinen ollut, mutta nyt koitti sellainenkin kehopositiivisuuden hetki. Kuusi munasolua saatiin sitten punktiossa kerättyä. Ihan hyvä tulos, kun toinen munasarja on lähestulkoon kokonaan poissa pelistä, mutta kyllä sieltäkin oltiin saatu yksi tai kaksi kerättyä. Kaikki kuusi hedelmöittyivät, ja yksi näistä pääsi kahden päivän ikäisenä tuoresiirrossa kyytiin, mutta valitettavasti siitä ei seurannut toista viivaa raskaustestiin. Lopuista hedelmöittyneistä munasoluista kolme päätyi pakkaseen kaksipäiväisinä ja kaksi muutaman päivän seurannan jälkeen viisipäiväisinä. Minkäänlaista katoa ei siis käynyt, vaan kaikki kerätyt solut päätyivät johonkin jatkokäsittelyyn. Solujen laadussa ei siis nähtävästi ole mitään vikaa, vaan ongelma on kiinnittymisessä. Saa sitten nähdä pystyykö tätä asiaa lääketiede mitenkään korjaamaan. 

Kaiken kaikkiaan kun miettii mitä viime vuonna on tapahtunut niin aika plus miinus -linjalla mennään. Tuli ostettua talo, mutta taloon ei näytä tulevan lisää asukkaita. Kukaan läheinen ei kuitenkaan kuollut, toisin kuin parina edellisenä vuotena, joten kyllä voi sanoa, että hyvä vuosi oli. Siitä huolimatta aina kun ajattelen tätä meidän lapsettomuustaivalta, niin päässä alkaa soida "tämä vuosi muita suosi enemmän". Ei pitäisi verrata, kun ei tiedä yhtään mitä muut ihmiset käyvät läpi, mutta vaikeaa se välillä on. Loppujen lopuksi meillä on kuitenkin kaikki hyvin kaikilla muilla elämän osa-alueilla. Vain tämä yksi tämän iän kehitystehtävä on tekemättä. Toivotaan että ensi vuosi tuo muutoksen tähän, ja sitten maailma on valmis.

Lukuja 

Enimmäkseen olen blogissa kuitenkin talousjuttuja käsitellyt, niin numeroitakin voisi väläyttää tähän loppuun vähän. 

Tammikuun alussa nettovarallisuuteni oli 59 376 euroa. Joulukuun lopussa lukema oli 70 057 euroa. Nettovarallisuuteni on siis noussut 10 681 euroa. Ihan hyvin siihen nähden, miten mollivoittoista pörssissä on tuntunut olevan. Luvut eivät myöskään ole täysin vertailukelpoisia sillä vuoden puolivälissä "lahjoitin" puolet ASP-tilin sisällöstä puolisolleni, jotta omistaisimme talomme oikeasti puoliksi ja kirjanpito olisi muutenkin yksinkertaisempaa. Hän siis maksaa tuota lahjoittamaani kymppitonnia pikkuhiljaa takaisin, mutta en lue tuota velkaa nettovarallisuuteeni, koska en pääse rahoihin mitenkään käsiksi. Ilman tuota "lahjoitusta" nousua olisi ollut tuplasti, mutta tämä antaa kuitenkin realistisemman kuvan nykytilanteesta. 

Myös nettovarallisuuden rakenne on muuttunut merkittävästi. Aiemmin ASP-tilin saldo oli yksi isoimmista kivijaloista rahavaroissani, mutta nykyään tuota tiliä ei ole, vaan tilalla on puolikas omakotitalo ja asuntolaina. Myös arvo-osuustilini on kokenut jonkinlaisia muutoksia, lähinnä paisumisen merkeissä, mutta myös koostumuksessa. Olen jatkanut rahastojen ostamista, mutta ostin viime vuonna myös ensimmäiset osakkeeni. Tammikuun alussa salkkuni oli 8 034 euron ja joulukuun lopussa 28 848 euron arvoinen. Salkkuni on siis yli kolminkertaistunut vuodessa! Tämä ei johdu piilevästä sijoittajaguruudestani vaan siitä, että olen pikkuhiljaa yrittänyt valutella ylisuurta käteiskassaani jonnekin tuottavampiin kohteisiin. Käteisen suuri määrä taas johtuu perintönä saaduista rahoista ja perintönä saatujen kiinteistöjen myynnistä. Kiitos iskä, kun edelleen pidät huolta.

Että semmoinen vuosi. Tulikohan käytyä kaikki oleellinen läpi? Paljon kyllä auttaa, että voi blogista tarkistaa, että mitä on milloinkin tehnyt, muuten olisin varmaan unohtanut talon ostamisenkin, sillä tuntuu, että olemme asuneet tässä jo iät ja ajat. 

Toivotaan, että vuosi 2023 suosii muita mutta myös vähän meitäkin.