Kuukausikatsaus 05/2024 - Tarkenee taas

No olipa taas sään suhteen erikoinen toukokuu. Helteet tulivat niin nopeasti, että vauva ei ehtinyt tottua vähempään vaatetukseen vaunulenkillä, ja nukahtaminen päiväunille on työn ja tuskan (ja huudon) takana. Paksussa haalarissa oli myös se hyvä puoli, että se päällä ei ole mahtunut vaunuissa kääntymään. Nyt mahalleen pitää pyrkiä joka hetki, eikä siinä uni tietenkään tule. Huoh.

Sama mahalleen kääntymisen ongelma vaivaa yölläkin, sillä vauva usein herättää itsensä, kun unissaan kääntyy mahalleen ja viimeistään siinä vaiheessa, kun yrittää unissaankin ryömiä. No, vaiheita, vaiheita. Alkaa vain olla jo aika pitkään kestänyt vaihe, ja kateellisena kuuntelen ihmisiä, joiden vauvat nukkuvat jo täysiä öitä, kun meillä saatetaan herätä joinain öinä tunnin välein. Onneksi olen lomalla. 

Ei ole kyllä ollut mikään hinku töihin. Pidän Slackissa ilmoitukset päällä, että näen, jos sinne postataan jotain itsellenikin relevanttia, ja samalla olen tietenkin sitten välillä nähnyt eri työprojekteihin liittyviä viestejä. Joka kerta huokaisen helpotuksesta, että tuokin on jonkun toisen ongelma. Toivottavasti jossain välissä tulee edes pieni halu päästä takaisin töihin, koska FIRE-hommiin salkku ei kyllä valitettavasti ihan vielä riitä. 

Nettovarallisuus

Nettovarallisuuden suunta on taas oikea edellisen kuun autotörsäilyn jälkeen. Suurimman työn hoitivat taas pörssikurssit, jotka pulskistivat salkkuani parilla tonnilla. Edelleenkään ei mene jakeluun, miten numerot vain kasvavat, vaikka en lisää uutta rahaa. Kaunista katseltavaahan tämä toki on, ei siinä, varsinkin kun taas ylitettiin yksi kymppitonni. 

Toukokuu 2024

Suluissa muutos edelliseen kuukauteen nähden.

Varallisuus

Käteinen: 10 352 € (+464 €)

Salkku: 60 500 € (+2 047 €)

Asunnon arvo (oma puolikas): 97 500 €

Velat

Asuntolaina: 82 506 € (-155 €)

Yhteensä: 85 846 € (+2 666 €)

Välitavoitteet

Perustetaanpa uusi osio, jossa seurataan välitavoitteiden etenemistä. Helmikuussa puhuin, että tarvitsen lisää välitavoitteita siivittämään matkaa, kun isommmat tavoitteet ovat niin kaukana. Lähdin keräämään salkkuun rahaa sen verran, että se kattaisi ajoneuvoveron aina ja iankaikkisesti, ja tavoite olisi saavutettu, kun salkussa olisi 60 500 euroa. 

Hyvät uutiset: salkku oli kuun lopussa tasan tuon verran! 

Huonot uutiset: auto hajosi heti tuon helmikuisen postauksen kirjoittamisen jälkeen.

Hyvät uutiset: uuden koslani vero on pienempi kuin vanhan!

Entinen ajoneuvovero oli noin 180 euroa, mutta nykyinen vain 130 euroa. Tässä voisi ajatella laskelmien menevän uusiksi, mutta ei sittenkään. Uudessa autossa on sellainen hienous, että voin napsauttaa Webaston päälle kännykkäsovelluksen kautta. Tästä lystistä saan maksaa, ta-da-da-daa, 50 euroa vuodessa! Eli yhteensä 180 euroa. 

Tavoite tuli siis sittenkin saavutettua just eikä melkein. Bileet!

Noin, nyt on juhlittu, ja olisi aika päättää seuraava säästökohde. Tässä kun verojen maksun makuun pääsi, mennään kiinteistöverolla. Oma osuuteni on noin 135 euroa, eli jotta salkku kattaisi sen ikuisesti, tarvitsee se täytettä 3 375 euron verran (25 * 135). Ei mikään älytön työmaa, mutta salkku saa edelleen hoitaa kaiken itse, koska omaa rahaa ei ole edelleenkään laittaa.

Hahmotellaas vähän kokonaistilannetta:

56 000 - Sähkö

3 250 - Ajoneuvovero

1 250 - Webaston kauko-ohjaus

0 / 3 375 - Kiinteistövero

60 500 /  63 875- Yhteensä

Tulot ja menot

Tulot

Vanhempainraha	1 745,91 €
Saatavia	36,50 €
Muut	0 €
Yhteensä	1 782,41 €

Menot 

Asuminen	618,85 €
Ruoka ja päivittäistavara	413,52 €
Auto ja julkinen liikenne	103,34 €
Puhelin ja netti	41,83 €
Terveys	46,00 €
Ravintolat	13,66 €
Baarit ja huvitukset	27,90 €
Harrastukset	5,00 €
Muut	35,10 €
Yhteensä	1 305,20 €

Kuluvan vuoden keskiarvo: 3 468,14 €

Tuloissa tai menoissa ei ole mitään kovin ihmeellistä. Keskiarvo painui ihan mukavasti alemmas, mutta vielä on matkaa kestävämpiin lukemiin.

Terveysosiossa on yksi pelkopolikäynti, joka buukattiin jo lapsivuodeosastolla kaiken varalta, synnytys kun ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Vähän ehkä turha käynti, kun en nyt mitenkään koe, että mitään traumaa olisin saanut, mutta oli ihan kiva kuulla, mitä lääkäri oli synnytyksestä kirjannut. Vähän kallista hupia tosin silti mielestäni.

Turhan kallista hupia oli myös huvitusosiossa. Ostin langattomat kuulokkeet, mutta oli kyllä täysin hutiostos. En tiedä sattuiko itselleni vain joku maanantaikappale, koska arvosteluissa äänenlaatua kehuttiin kovasti noin halvoiksi kuulokkeiksi, mutta ainakin noissa omissani se oli aivan luokattoman huono, vaikka en mikään audiohifistelijä olekaan. Jotain kertonee se että 10 vuotta vanhat langalliset 20 euroa maksaneet nappikuulokkeet kuulostavat paremmalta. Lahjoitin ostokseni sitten miehelle pelikuulokkeiksi, kun hänen omansa ovat tulossa tiensä päähän. Kavereiden kanssa jutustellessa äänenlaadulla ei ehkä ole niin väliä. Ostin sitten myöhemmin uudet (kalliimmat) ja ne toimivat oikein mallikkaasti.

Muissa kuluissa on vauvalle vaatteita, vetoketju omaan takkiin ja 20 euron lahjoitus Unicefille. Harrastan hävettävän vähän hyväntekeväisyyttä, mutta tämän vuoden Euroviisupelleily meni sellaiselle tasolle, että silkasta potutuksesta laitoin Gazaan lahjoituksen viisujen katsomisen sijaan. Olen jonkin asteinen viisufani, ja esimerkiksi kuuntelen kaikki kappaleet etukäteen sitä mukaa kuin ne julkaistaan, mutta tänä vuonna EBUn toiminta oli niin munatonta, että oli pakko jättää itse lähetysten katsominen väliin. 

Tulot olivat 1 782,41 euroa ja menot 1 305,20 euroa, joten erotukseksi saadaan 477,21 euroa. Ihan mukavasti näillä tuloilla, mutta hetki menee tällä menolla, että saadaan auto-ostoksen aiheuttama lommo paikattua käteisvaroihin. No, eipähän tarvitse maksaa korkoja tästä lainasta. 

Kesäkuun kalenteri on vielä auki, mutta perus kesämenoja lienee tulossa. Mitään isompia reissuja ei huvita pienen kanssa tehdä, joten mitään maatamullistavaa tuskin on tiedossa.

Uusi tavoiteseuranta

Olen tässä viime aikoina lukenut taas jenkkiläisiä firetysblogeja, ja niin kutsuttu neljän prosentin sääntö vilahtelee teksteissä alituiseen. Säännön mukaan voit nostaa vuosittain neljä prosenttia sijoitussalkkusi sisällöstä ilman että rahat loppuvat. Disclaimer heti alkuun, että tiedän, ettei kyseistä sääntöä voi välttämättä suoraan soveltaa Suomen oloihin muun muassa tiukan verotuksen takia.

Jonkinlaista osviittaa neljän prosentin sääntö ehkä kuitenkin antaa omiin laskelmiin, ja onhan sitä hauska pyöritellä omia tavoitteita miettiessä. 

Ajattelinkin aloittaa uudenlaisen tavoiteseurannan. Sen lisäksi, että pidetään bileet aina kun joku kivan pyöreä merkkipaalu ylittyy, juhlistetaan myös sitä, kun salkku pystyy kustantamaan jonkin menon tästä iäisyyteen. 

Elikkäs. Tarvittava rahamäärä voidaan selvittää kertomalla vuosittainen kulu 25:llä tai kuukausittainen kulu 300:lla. Jos haluaisin alkaa tilata jotain uutta suoratoistopalvelua, joka maksaisi kympin kuussa, tarvitsisin siis 300 * 10 euroa, eli yhteensä 3000 euroa. Minun pitäisi siis saada salkkuuni reilusti yli nettokuukausipalkkani verran rahaa, että voisin rahoittaa kyseisen suoratoistopalvelun aina ja iankaikkisesti. 

Kun asiaa ajattelee näin, tekee automaattisesti mieli suitsia kulutusta, koska onhan tuo nyt ihan posketon määrä rahaa ainakin itselleni, kun korkoa korolle ilmiö ei ole vielä oikein päässyt vauhtiin. Kymppi kuussa tuntuu pieneltä summalta, mutta jos sen eteen joutuu säästämään palkasta kuukausikaupalla, ei joku suoratoistopalvelu tunnukaan enää niin tärkeältä. 

Kirjoitushetkellä sijoitusvarallisuuteni on noin 56 000 euroa. Salkkuni voisi siis kustantaa vuosittaisen 2 240 euron tai kuukausittaisen 187 euron kulun. Luvut tuntuvat masentavan pieniltä, kun onhan tässä jo useampi vuosi hiki päässä säästetty, mutta täytyy muistaa, että nämä tosiaan ovat sellaisia rahoja, jotka salkku tulee tuottamaan hamaan tulevaisuuteen asti, ellen jostain syystä tyhjää arvo-osuustiliäni.

Mitä voisin siis jo seurannassani kattaa? Harmillisesti hyvin harvat menot pysyvät samanlaisina vuodesta toiseen. Mutta koska tämä on niin epätarkkaa tiedettä muutenkin, taidan valita sähkön, jonka hinnan kehittymistä voi vain arvailla, varsinkin näin pörssisähkön käyttäjänä. Oma osuuteni sähkön hinnasta ei ollut viime vuonna ehkä ihan 2 240:a euroa, mutta turvamarginaalia on hyvä olla, varsinkin kun kuluva vuosi lähti käyntiin sellaisilla hinnoilla, että hieman oksensin suuhuni, kun kävin Oma Fortumia katsomassa.

Entä minkä kulun kattamista lähden metsästämään seuraavaksi?

Koska eteneminen tässä vaiheessa on hidasta, aloitetaan jostain pienestä kulusta, ja jätetään isoimmat menoerät sellaiseen aikaan, kun salkku sää vähän enemmän vetoapua korkoa korolle -ilmiöstä. 

Ajoneuvovero on pieni ja sievä samana pysyvä summa, joten siihen voisi olla mukava tähdätä näin alkuun. Toki on erittäin todennäköistä, että auto on ehtinyt vaihtua useampaan kertaan siinä vaiheessa, kun puolen millin tavoitteeseeni pääsen, mutta tarkistellaan lukemia sitten vähän lähempänä. Vuoden 2011 bensa-Fordini ajoneuvovero ei hirveästi huimaa päätä ja on noin 180 euroa vuodessa. 180 kertaa 25 on 4500, joten ihan kivasti saan salkkua vielä kasvatella, että noinkin pienen summan saan kuitattua. Kun sijoitukset ylittävät 60 500 euroa, voin julistaa tavoitteen saavutetuksi. 

Idea tällaiseen uuteen seurantaan saattoi syntyä siitä, että salkun oikea seuraava merkkipaalu on 100 000 euroa, ja siihen menee luultavasti vielä pieni iäisyys, joten piti keksiä jotain pienempiä välitavoitteita matkaa piristämään :D 

Sähkö kuitattu, nyt ajoneuvoveroa päin!

Vuoden 2023 kulutus

Olen seurannut menojani nyt ehkä puolitoista vuotta, ja näin vuodenvaihteessa voisi olla hyvä aika katsoa, miten paljon on saanut kokonaisen vuoden aikana törsättyä. 

Kokonaiskulutus ja kuukausittainen keskiarvo

Aloitetaan taulukolla, josta näkyy kuukausittainen kulutukseni, ja nimenomaan vain oma osuuteni kuluista:

Kuten näkyy, alkuvuodesta ja kesäkuussa on melkoiset kulutuspiikit verrattuna muuhun vuoteen. Talven suuri kulutus selittyy suurimmaksi osaksi sähköllä, mutta mukana on myös joitain isompia kertaluonteisia maksuja, kuten auton remontti (joka tosin taas toistui tänä vuonna, aargh) ja silmälasit. Kesällä taas vakuutuslaskut kilahtavat verkkopankkiin, mutta onneksi osa näistä kuitataan automaattisesti bonuksilla. 

Yhteensä rahaa on vuoden aikana kulunut joitain satasia vaille 20 000 euroa, ja kuukauden keskiarvoksi asettui lopulta 1 646,99 euroa. 

Olen pitänyt itseäni aika maltillisena kuluttajana, mutta iso määrä rahaahan tuo on, kun kaiken laskee yhteen. Tykkään aina leikkiä suosituilla FIRE-luvuilla, vaikka ne eivät Suomen oloissa välttämättä aina toimikaan täysin verotuksen takia, joten kerrotaan tuo 20k vielä 25:llä, jotta saadaan se summa, joka salkussani pitäisi olla, että voisin neljän prosentin säännön mukaan eläköityä. Tulokseksi saadaan 500 000, jota olen itse asiassa pitänyt tavoitteena jo siitä asti, kun aloin sijoittamaan. Voidaan siis sanoa, että kulutus on pysynyt tavoitteen rajoissa, vaikka marginaalia ei kovin paljon olekaan. 

Koska salkkuni on vasta reilun kymmenesosan tavoitteesta, ehtii kulutus muuttua vielä moneen kertaan, ennen kuin olen perillä. Lapsesta johtuvat kulut tulevat kasvamaan väistämättä, ja inflaatiokin pitää varmasti huolen, että kulutus ei ainakaan euromääräisesti pienene. Toisaalta taas asuntolainaa ei tarvitse maksaa tästä iäisyyteen (vaikka välillä siltä tuntuukin), vaan lopulta lyhennyksiin ja korkoihin menevät rahat vapautuvat muuhun käyttöön.

1 650 euroa kuukaudessa on vähän liikaa siihen tavoitteeseeni nähden, että töissä ollessani ylijäämää jäisi 1 000 euroa kuussa. Ennen lomautusta ja verokorttisähellystä tilille tupsahti kuukausittain reilu 2 500 euroa, joten ihan tonnia ei tuosta yhtälöstä saa millään revittyä. Tähän mennessä olen myös kaiken ylimääräisen saanut laitettua sijoituksiin, mutta koska kämppää pitäisi laitella, osa näistä rahoista tulee päätymään talon seiniin, jolloin nähdään taas suuria menopompsahduksia. 

No, mihin sitä rahaa sitten vuonna 2023 meni?

Ahnaiten lompakkoani on käynyt verottamassa asuminen, mikä ei liene yllättävää ainakaan tässä korkoympäristössä. Isoin menoerä se tosin olisi maltillisemmillakin koroilla, sillä mukana ovat kaikki asumiseen liittyvät menot lainanlyhennyksistä sähköön ja sisustukseen.

Seuraavaksi eniten on tullut törsättyä ruokakauppaan ja kolmanneksi autoon. Varmaan aika perinteinen top 3.

Myös veroihin meni viime vuonna paljon rahaa ja tonni katosi niiden myötä sen siliän tien. Terveyskategoria oli myös poikkeuksellisen iso lapsettomuushoitojen takia, sillä polikäyntejä riitti eivätkä lääkkeet todellakaan olleet ilmaisia. Loput kategoriat suuruusjärjestyksessä: puhelin ja netti, ravintolat, huvitukset, vauva, vaatteet, harrastukset, lahjat ja julkinen liikenne. 

Valitettavasti viime vuoden data ei mahdollista eurontarkasti sen laskemista, mikä olisi minun osuuteni taloutemme menoista, joten saimme tyytyä ihastelemaan lähinnä menoerien järjestystä. Tänä vuonna tähän tulee kuitenkin muutos, joten kuukausikatsauksen menoseurantaankin saadaan lopulta jotain järkeä. 

Kokonaisuutena 2023 oli menojen suhteen ihan mukiinmenevä vuosi. Raameissa pysyttiin niukin naukin, eikä mukana ollut varsinaisesti mitään typerää kulutusta (paitsi ylikallis sähkö, jota pidimme liian pitkään ennen kuin siirryimme pörssisähköön). Paljon oli tietysti asioita, jotka olisi mielellään jättänyt maksamatta, mutta joiden kohdalla on vain pakko purra hammasta ja pulittaa mitä pitää. 

Katsotaan mihin suuntaan kulutus kehittyy vuonna 2024. Remonttia on suunnitteilla ja vauva vie varmasti oman osansa, joten kukkaronnyörejä saa pitää todella tiukalla, jos haluaa alle 20 000 euron pysyä. Tavoite on luultavasti epärealistinen, mutta toivoisin edes rempattoman "peruskulutuksen" pysyvän tuon alla.

Lomautukselle lompsis

 Että tämmöinen kesänaloitus osui sitten kohdille. Jään siis kesäkuun alusta kolmen kuukauden "lomalle". Ei tämä ihan puskista tullut, kun huomannut, että firmalla on projektit vähentyneet, mutta lomautusten laajuus tuli vähän puun takaa, kun niin iso prosentti työntekijöistä laitettiin joko koko- tai osa-aikaisesti näinkin pitkälle pakkolomalle.

Ajoitus tälle oli nyt vähän huono, kun miettii vanhempainrahoja sun muita, sillä niiden suuruuteen vaikuttavat edellisen vuoden tulot. Jos oikein laskeskelin, niin omalla kohdallani tämä tarkoittaisi tuloja syyskuuhun asti. Vähän ikävää, jos tulot ovat huomattavasti pienemmät jopa neljäsosan vuotta tai mahdollisesti pitempäänkin, jos huonosti käy. Toki mahdollista on, että kutsu töihin tulee aiemminkin, mutta kesäisin mikään ei etene, joten en oikein jaksa uskoa tähän.

Ei tämä taloudellisesti meille mikään katastrofi ole, mutta sijoittamiseen jää auttamatta vähemmän rahaa. Huomattavastikin. Tokihan lomautettuna voisi etsiä uusiakin töitä, mutta näin paksuna en ole ehkä sitä kuuminta hottia työmarkkinoilla, eikä itseäkään oikein huvita aloittaa uudessa paikassa vain jäädäkseni heti pois. 

Jos jotain positiivisia puolia hakee, niin eipä ole usein ollut mahdollisuutta lomailla näin pitkään. Ja vielä kesällä. Iskä oli rakennusalalla töissä, ja oli siis tämän tästä lomautettuna, mutta yleensä tämä oli sydäntalvella. Onneksi oman alan hiljaiset hetket sijoittuvat tälle puolelle vuotta. Kaiken kukkuraksi voi ajatella sitä, että jotkuthan pitävät pitkiä kesälomia osittain palkattomana, mutta nyt pääsen ainakin liiton rahoille, eikä kaikkea tarvitse maksaa omasta pussista.

Tai sitten voin pitää tätä pienenä FIRE-harjoitteluna, ja katsoa, mihin sitä loppujen lopuksi kaiken vapaa-aikansa käyttää.

Ajattelinpa asiaa miten päin hyvänsä, niin nyt on hyvä aika ottaa kaikki irti tästä kesästä. Loman kannalta! 

Ensimmäiset osingot!

 Nyt tuli tämäkin päivä nähtyä, kun tililleni ropisi osinkoja. Tämän kunniatehtävän suoritti Kone, joka maksoi 145,25 euroa, ja joista verojen jälkeen jäi siis 108,21 euroa. Kiitos tästä. Tulipahan tämäkin ekakerta koettua.

Myöhemmin keväällä on näillä näkymin tulossa vielä parikymppiä Reveniolta, joten yhteensä lukema tulee keväältä olemaan todennäköisesti noin 130 euroa. 

Osingot päätyvät luonnollisesti uudelleen sijoitettavaksi, mutta vähän tekee mieli pohtia, mitä vuosittaisia pakollisia kuluja tuolla summalla saisi eläkkeellä katettua. Toki mahdollista on, että siinä vaiheessa, kun eläkkeelle oikeasti pääsen, hinnat ovat taas nousseet, ja näistä pohdinnoista ei ole varsinaista hyötyä. 

Mutta ainakin niistä on hupia, joten spekuloidaan vähän. 

Mitä nykyisiä vuosittaisia kulujani voisin kuitata 130 eurolla?

Työttömyyskassa: 123 € (tästä voi kyllä eläkkeellä luopua)

TAI

Spotify Premium: 12 x 10,99 = 131,88 € 

TAI

Kiinteistövero: ~120 €

TAI

Renkaanvaihdot + katsastus: ~130 €

TAI

70 prosenttia puhelinlaskustani: 12 x 15,90 € = 190,80 € (jos siis ikinä löydän näin hyvää ja halpaa liittymää enää sen jälkeen, kun tämä kampanja päättyy)

TAI 

20 prosenttia auton vakuutuksista: 637 €

TAI

Ehkä kaksi prosenttia sähkölaskuista.

Hmm, kyllähän noille osingoille näköjään ottajia olisi, eikä tässä ole listattu läheskään kaikkia mahdollisia menoja. Aika paljon lisää saisi hyviä osingon maksajia salkkuun haalia, jos osinkotuloilla haluaisi eläköityä, mutta onneksi se ei ole omalla kohdallani tarkoituskaan. 

Mutta onhan se silti kiva tunne, kun konkreettisesti tilille ilmestyy lisää rahaa. Pitää vain osata sulkea silmänsä osakkeen arvon notkahtamiselta, mikä osinkojen maksamisesta yleensä seuraa. 

Merkkipaaluja ja -pulloja

Aika monella taloudestaan bloggaavalla, itseni mukaan lukien, on jonkinlainen iso tavoite, jota kohti mennään, mutta tämä tavoite voi olla vuosien tai jopa vuosikymmenten päässä. Joillain se on velkojen poismaksu ja toisilla eläkerahasto tai kenties taloudellinen riippumattomuus. Kun maali on kaukana, se voi tuntua välillä täysin saavuttamattomalta ja sen voi jopa unohtaa, ellei muistuttele itseään välillä, minne sitä olikaan menossa. Välitavoitteet ovat kivoja, ja olenkin asettanut niitä itselleni, että pysyy moti yllä maratonmatkallakin.

Miten näitä saavutettuja tavoitteita sitten juhlistan?

Minulla on ollut tapana ostaa salkun kasvaesssa jokaisen virstanpylvään kohdalla joku pullo. Kun salkku oli saavuttanut maagiset 10 000 euroa, ostin kympin viinipullon, ja kun päästiin 25 000 euron paremmalle puolelle, ostin noin 25 euron arvoisen Baileysin. Ei varmaan vaadi suuren suurta päättelykykyä huomata, mikä logiikka tässä on.

Seuraavana merkkipaaluna horisontissa siintää 50 000 euroa, toivottavasti jo ennen tämän vuoden loppua, joten viidelläkympillä pitäisi jotain keksiä. Päästäisiinköhän jopa viskipuolelle jo? Ei ainakaan minkään kovin ison pullon äärelle, jos single malteja mielii ostella. No, se on sen ajan murhe, ja eiköhän sitä aina jotain keksitä. 

Toinen murhe, mitä en alussa ottanut huomioon ja mikä tulevaisuudessa tulee mietittäväksi, on se, miten jatkan palkintosysteemiäni, tuon 50 000 jälkeen. Seuraava etappi, jonka olen exceliini merkinnyt on 100 000 euroa, mikä tarkoittaisi jo 100 euron pulloa. Sillä saisi jo sen isomman pullon single maltia, mutta ajatuksen tasolla (mahdollisesti myös fyysisesti) alkaa lievä nikottelu noin kalliista ostoksista. Varsinkin sitten seuraavan etapin kohdalla, kun tuhlattavana olisi 250 euroa. Tai 500 (tätä pidemmälle ei excelini yllä). En usko osaavani arvostaa mitään superkallista konjakkia, joten pitää joko laajentaa muihin asioihin kuin viinaksiin tai sitten ostaa useampia halvempia pulloja, mutta en oikein lämpene jälkimmäiselle idealle, sillä silloin koko hommasta tuntuu häviävän pointti. Ostanhan halpaa alkoholia muulloinkin. 

Toisaalta ehkä ajatusmaailmani on muuttunut siihen mennessä, kun tuo 250 000 euron etappi on ajankohtainen, ja silloin ei tunnu pahaltakaan pistää 250 euroa viinaan. Alkon valikoiman suhteen tässä ei ainakaan ole ongelmaa. Tällä hetkellä Alkon kallein tuote näkyy verkkokaupassa (ei tilattavissa, kumma juttu) olevan 15 320,25 euroa, joten ihan isohkon salkun saisin hankkia ennen kuin voisin sen tällä käyttämälläni logiikalla ostaa (toisaalta siinä vaiheessa kyseinen viski ei olisi enää 40-vuotiasta vaan ehkä 120-vuotiasta, joten mahdollisesti myös hintaa olisi kolminkertaisesti ja maku ihan mitä tahansa). 

Taloudellisten tavoitteiden juhlistaminen ostelulla on vähän nurinkurista, mutta toisaalta palkinnon arvo on ainakin tässä omassa tapauksessani kuitenkin aika minimaalinen kerättyyn rahamäärään nähden, joten tällainen sallittakoon. Joku asialleen omistautunut voisi tietysti sijoittaa myös nämä rahat, mutta jotain spessua pitää tällaisten rajapyykkien ylittämisessä olla. En nyt suoraan sanottuna keksi, mitä muita tapoja tähän voisi olla, sillä pelkkä rivin ruksaaminen excelistä olisi hieman antiklimaattista. Jatkan siis juhlapullojeni ostelua. 

You're FIRE'd!

Ei, en saanut potkuja. Otsikko viittaa ilmiöön, jonka kautta aikoinani päädyin talousblogeja lukemaan. Törmäsin jokunen vuosi sitten sattumalta nettilehtiartikkeliin (olisiko ollut Kauppalehti), jossa eräs suomalainen bloggaaja kertoi FIREstä, ja lähinnä tuhahtelin, kun silmäilin artikkelia eteenpäin. On siinäkin elitisti kokoomuslainen, kun kehtaa tuollaista ajatella. Eihän tuo ole mahdollista ellet ole syntynyt kultalusikka suussa. Ilmeisesti aihe kuitenkin kutkutti omiakin aivonystyröitä sen verran, että päädyin kyseisen bloggaajan sivuille ja loppujen lopuksi luin koko blogin läpi ja olin ihan täpinöissäni FIREstä. Että miten meni paheksuminen noin niin kuin omasta mielestä?

Alkuinnostus laantui aika äkkiä, eikä siinä vaiheessa muutenkaan ollut oikein mahdollista vetää säästöprosentteja tappiin ja sijoittaa kaikki mikä irti lähtee, sillä opiskelijan tulot eivät ihan mahdottomiin venyneet. Ajatus kuitenkin jäi kytemään, ja sitten kun lopultakin sain ensimmäisen palkkani, perustin tilin Nordnetiin ja laitoin ensimmäiset rahat poikimaan indeksirahastoihin. 

En voi sanoa varmaksi, että olisin koskaan sijoittamista aloittanut, ellen olisi kokenut tuota äkillistä hurahdusta, ja alkanut ottamaan selvää, mitä kaikkea rahalla voi tehdä muutakin kuin kuluttaa, eli jotain hyötyä on Internetissä roikkumisessakin aina välillä.

En kuitenkaan tavoittele FIREä edelleenkään sata lasissa, mutta ajatuksissa on kyllä jäädä eläkkeelle ainakin joitain vuosia ennen virallista eläkeikää, joka omalla kohdallani taisi olla lähes 68 vuotta. Olen tällä hetkellä 30-vuotias, ja ajatus siitä että pakko olisi painaa vielä 38 vuotta kuulostaa vähän turhan brutaalilta.

Jos siis ikinä pääsen tuollaisiin lukemiin saakka. Sukulaisteni ominaisuuksiin ei valitettavasti ole kuulunut pitkäikäisyys. Isäni kuoli 60-vuotiaana, setäni 52-vuotiaana, isän puolen ukkini noin nelikymppisenä ja äidin puolen mummoni viisikymppisenä. Kaikki syöpään.

Ajan rajallisuus on siis mahdollisesti myös omissa geeneissä läsnä, mikä osaltaan tuo motivaatiota karata eläkkeelle vähän aikaisemmin, että ehtii senkin kokea. Toisaalta taas kun ei voi tietää, tuleeko lähtö sittenkin jo kymmenen vuoden päästä, niin pitäisi muistaa myös vähän elää sitä eläkehaavetta tavoitellessakin. 

Toinen motivaattori aikaiseen eläköitymiseen löytyy IT-alasta (hauska juttu muuten, että todella monet FIRE-bloggaajat ovat juuri tällä alalla). Ala kehittyy ihan koko ajan, ja uusia juttuja joutuu opettelemaan harva se päivä. Vanha koira voi alkaa jossain välissä olla vaikeuksissa ja työ muuttua niin kuormittavaksi, ettei siinä ole enää mitään mieltä. Tällä hetkellä työ on mukavaa, ja uuden oppiminen onnistuu (vaikka välillä tuntuukin, että TypeScriptillä on jokin henkilökohtainen kauna minua vastaan), mutta voi olla, että tulevaisuudessa meno hidastuu sen verran, että hommasta katoaa hauskuus. Toisaalta taas kun kokemusta on kertynyt enemmän, on jo ehtinyt kerryttää tietoja, jotka puolestaan helpottavat uuden oppimista, sillä esimerkiksi monissa ohjelmointikielissä pätevät hyvin samanlaiset lainalaisuudet. Haluaisin ajatella, että kokemuksen myötä oppisi myös olemaan stressaamatta kaikista asioista, vaikka vastuut lisääntyvätkin. Tällä hetkellä saan sydämentykytyksiä joka kerta kun näen, että jonkun projektin asiakkaalta on tullut sähköpostia. Toivottavasti ikä tekee tehtävänsä, ja osaan suhtautua näihin tulevaisuudessa rauhallisemmin ja menettämättä yöuniani. 

Vaikka työskentely ei siis väistämättä tule muuttumaan hankalaksi iän myötä, on minusta kuitenkin mukava ajatus, että olisi olemassa jonkinlainen takaportti, josta voisi halutessaan karata, jos homma ei sittenkään enää napostele. 

Ihan ensi viikolla tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, vaan kassaa on kerrytettävä vielä jokunen vuosi. Menot eivät ole tällä hetkellä mitenkään mahdottomat (paitsi näin hetkellisesti, kun muuttoa tehdään), joten mitään älytöntä sijoitusvarallisuutta en tarvitsisi kattaakseni jouten oloni. Tällä hetkellä puoli miljoona vaikuttaa mukavan pyöreältä luvulta, johon tähdätä, jolloin arvonnousu ja osingot todennäköisesti kattaisivat kuluni. Toki tilanne voi muuttua mahdollisen (ja toivotun) perheenlisäyksen myötä, jolloin menot melko väistämättä kasvavat, mutta todennäköistä lienee, että siinä vaiheessa kun olisin eläkkeelle jäämässä, potentiaalinen jälkikasvu olisi jo lentänyt pois pesästä tai olisi ainakin lähtökuopissa siihen suuntaan. Asuntolainaakaan ei toivottavasti ole siinä vaiheessa enää kovin paljoa jäljellä. 25 vuotta sen maksamiseen on varattu, mutta katsellaan nyt, mihin sfääreihin korot tästä yrittävät, ja miten aggressiivisesti lainaa lähdetään loppujen lopuksi makselemaan. Menot ovat siis todennäköisesti ihan hallittavissa lukemissa, mikäli en siis anna elintasoinflaation iskeä liian pahasti.

Jos oletetaan, että pörssi tuottaisi seitsemän prosenttia vuodessa ja sijoittaisin kuukausittain 1000 euroa, olisi puoli miljoonaa kasassa parinkymmenen vuoden päästä, eli olisin siinä viisissäkymmenissä. Tämäkin on jo ruhtinaalliset 18 vuotta vähemmän kuin virallinen eläkeikäni. Viime aikoina tuo tonnin sijoittaminen kuukausittain ei ole tuottanut ongelmia, mutta luonnollisesti kaksikymmentä vuotta on niin pitkä aika, että eteen voi tulla ajanjaksoja jolloin tuo ei ole mahdollista. Tulevassa talossamme on luvassa jonkin verran remontoitavaa, joten silloin tällöin sijoituskohteena voi olla ympäröivät seinät. Kirjaimellisestikin, sillä ilmeisesti kellarin seinien eristys on tulossa elinkaarensa päähän. 

Vanhaa kunnon neljän prosentin sääntöä on tässä vaiheessa vähän turha laskea, kun menopolitiikka on tässä välissä vielä niin auki, eikä kyseinen periaate muutenkaan taivu Suomen ympäristöön täysin aukottomasti. Mutta joskus lähitulevaisuudessa voisi olla mukava laskea tuokin tarkemmin, että olisi joku tarkka lukema mihin tähdätä tuon suurpiirteisen puolen miljoonan rajapyykin sijaan. Monesti kun voi käydä niin, että ei sitten uskallakaan eläköityä, vaan tehdään töitä "vielä yksi vuosi" ihan vain varmuuden vuoksi. Toki jos hommasta tykkää, niin eihän siinä mitään pahaa ole, ja jos alkaa jokin asia töissä turhauttaa, niin siinä vaiheessa on sitten ihan eri tavalla motivaatiota katkaista napanuora. 

Mutta katsellaan tässä nyt vielä pari vuosikymmentä ennen kuin tehdään mitään hätiköityjä päätöksiä.