Merkkipaaluja ja -pulloja

Aika monella taloudestaan bloggaavalla, itseni mukaan lukien, on jonkinlainen iso tavoite, jota kohti mennään, mutta tämä tavoite voi olla vuosien tai jopa vuosikymmenten päässä. Joillain se on velkojen poismaksu ja toisilla eläkerahasto tai kenties taloudellinen riippumattomuus. Kun maali on kaukana, se voi tuntua välillä täysin saavuttamattomalta ja sen voi jopa unohtaa, ellei muistuttele itseään välillä, minne sitä olikaan menossa. Välitavoitteet ovat kivoja, ja olenkin asettanut niitä itselleni, että pysyy moti yllä maratonmatkallakin.

Miten näitä saavutettuja tavoitteita sitten juhlistan?

Minulla on ollut tapana ostaa salkun kasvaesssa jokaisen virstanpylvään kohdalla joku pullo. Kun salkku oli saavuttanut maagiset 10 000 euroa, ostin kympin viinipullon, ja kun päästiin 25 000 euron paremmalle puolelle, ostin noin 25 euron arvoisen Baileysin. Ei varmaan vaadi suuren suurta päättelykykyä huomata, mikä logiikka tässä on.

Seuraavana merkkipaaluna horisontissa siintää 50 000 euroa, toivottavasti jo ennen tämän vuoden loppua, joten viidelläkympillä pitäisi jotain keksiä. Päästäisiinköhän jopa viskipuolelle jo? Ei ainakaan minkään kovin ison pullon äärelle, jos single malteja mielii ostella. No, se on sen ajan murhe, ja eiköhän sitä aina jotain keksitä. 

Toinen murhe, mitä en alussa ottanut huomioon ja mikä tulevaisuudessa tulee mietittäväksi, on se, miten jatkan palkintosysteemiäni, tuon 50 000 jälkeen. Seuraava etappi, jonka olen exceliini merkinnyt on 100 000 euroa, mikä tarkoittaisi jo 100 euron pulloa. Sillä saisi jo sen isomman pullon single maltia, mutta ajatuksen tasolla (mahdollisesti myös fyysisesti) alkaa lievä nikottelu noin kalliista ostoksista. Varsinkin sitten seuraavan etapin kohdalla, kun tuhlattavana olisi 250 euroa. Tai 500 (tätä pidemmälle ei excelini yllä). En usko osaavani arvostaa mitään superkallista konjakkia, joten pitää joko laajentaa muihin asioihin kuin viinaksiin tai sitten ostaa useampia halvempia pulloja, mutta en oikein lämpene jälkimmäiselle idealle, sillä silloin koko hommasta tuntuu häviävän pointti. Ostanhan halpaa alkoholia muulloinkin. 

Toisaalta ehkä ajatusmaailmani on muuttunut siihen mennessä, kun tuo 250 000 euron etappi on ajankohtainen, ja silloin ei tunnu pahaltakaan pistää 250 euroa viinaan. Alkon valikoiman suhteen tässä ei ainakaan ole ongelmaa. Tällä hetkellä Alkon kallein tuote näkyy verkkokaupassa (ei tilattavissa, kumma juttu) olevan 15 320,25 euroa, joten ihan isohkon salkun saisin hankkia ennen kuin voisin sen tällä käyttämälläni logiikalla ostaa (toisaalta siinä vaiheessa kyseinen viski ei olisi enää 40-vuotiasta vaan ehkä 120-vuotiasta, joten mahdollisesti myös hintaa olisi kolminkertaisesti ja maku ihan mitä tahansa). 

Taloudellisten tavoitteiden juhlistaminen ostelulla on vähän nurinkurista, mutta toisaalta palkinnon arvo on ainakin tässä omassa tapauksessani kuitenkin aika minimaalinen kerättyyn rahamäärään nähden, joten tällainen sallittakoon. Joku asialleen omistautunut voisi tietysti sijoittaa myös nämä rahat, mutta jotain spessua pitää tällaisten rajapyykkien ylittämisessä olla. En nyt suoraan sanottuna keksi, mitä muita tapoja tähän voisi olla, sillä pelkkä rivin ruksaaminen excelistä olisi hieman antiklimaattista. Jatkan siis juhlapullojeni ostelua.