tiistai 28. kesäkuuta 2022

Ajoittamisen vaikeus

Jos pörssin ajoittaminen on vaikeaa, niin näköjään sama pätee myös asuntokauppoihin. Jälkimmäisestä vain jää uupumaan ajallinen ja luonnollisesti myös maantieteellinen hajautus. 

Korot ovat lähdössä nousukiitoon, ja meillä on ihkauusi isohko asuntolaina. Mitenköhän tähän nyt suhtautuisi? 

Korkokatolle en ole vielä lämmennyt ja tuskin lämpenenkään. Tavallaan olisi mukavaa, että varsinkin näin alkuvaiheessa lainan ollessa suurimmillaan voisi luottaa siihen, että korko ei mene tietyn pisteen yli, mutta onhan tuo turvallisuuden tunne varsin kallis. Ja varmasti ovat pankeissakin nyt viilanneet näiden kattojen hintoja viime aikoina sellaisiksi, että eivät ainakaan tappiolle jää, vaikka korot nyt nousisivatkin. Eli väitän, että se juna meni jo, ja katto olisi pitänyt ottaa silloin, kun korot olivat vielä minimaaliset jos silloinkaan. Korkokatto on kuitenkin kallis ja aika lyhytaikainenkin. Miten paljon olisikaan ketuttanut, jos olisi ostanut korkokaton joksikin vuosiksi, ja korot eivät olisi inahtaneet minnekään, mutta heti kun aika umpeutuu, niin korot ampaisevat salamana taivaisiin? Uskaltaisin epäillä että paljon.

Olisihan se ollut ihan kiva, jos olisi tähän hankkeeseen lähtenyt muutamia vuosia aiemmin, niin olisi rauhassa saanut maksella velkaa pienemmäksi, jolloin korkojen kohteena oleva pääoma olisi jo jonkin verran pienempi. Toisaalta joissain talouksissa voi olla tilanne, että ollaan totuttu matalaan korkotasoon, eivätkä rahat sitten riitäkään korkeampaan kuukausimaksuun, kun niille on ajan saatossa kertynyt jo muita käyttökohteita. Uusia harrastuksia, kakkosauto (meillä tämä olisikin fiksu veto kun vain toisella on kortti), karvainen uusi perheenjäsen, vähemmän karvainen uusi perheenjäsen ja mitä näitä nyt on. 

Eipähän olla ehditty oppia huonoja tapoja tämän suhteen, tai päästetty elämäntapainflaatiota iskemään liian lujalla otteella. Ja onhan se asunto hyvä ostaa myöhemmin kuin ei milloinkaan. Kotiin päin on kaikki, kun ei tarvitse maksaa enää vuokraa. 

Pankissa on toki myös tehty jonkinlainen stressitesti siinä vaiheessa kun lainaa haimme, ja todettu, että taloutemme selviää lainanmaksusta, vaikka korot nousevatkin. Ja tottahan se on, että jos korot ampaisevat nyt johonkin aivan absurdeihin sfääreihin, niin kyllä meillä todennäköisesti sellaiseenkin on varaa. Ei se mukavaa olisi, mutta tehtävissä. 

Kuukausittaisen sijoittamisen voisi laittaa jäihin, ja autonkin voisi suht huoletta myydä. Asumme niin lähellä keskustaa, että auto ei todellakaan ole mikään välttämättömyys. Ihan mukavuudenhalun vuoksi omistamme nykyisen hyrysysymme. Ruokaostoksissa olisi ehkä jonkin verran kiristämisen varaa, mutta kovin paljon säästöjä siitä tuskin tulisi. Asumiseen liittyviä kuluja ei pitäisi hirveästi olla (saa nähdä miten tämä yllättää, kun pääsemme oikeasti muuttamaan), joten sieltäkin on vaikea nipistää. Viihdebudjetti on parin viime vuoden aikana ollut masentavan minimaalinen erään nimeltä mainitsemattoman pandemian takia, ja se tuntuu nyt jääneen itselle vähän päälle, eikä tule oikein käytyä missään. Jonkinlaista höllentymistä on kuitenkin nyt kesän myötä nähtävissä, joten toivottavasti ei ihan neljän seinän sisällä kyhjöttämiseksi mene seuraavatkin vuodet. Lisäbuustia viihteeseen tuovat nyt uutena juttuna myös työnantajan kustantamat hyvinvointi-, kulttuuri- ja liikuntaedut, joita pitäisi saada johonkin käytettyä. Eli jos tiukoille menee, niin noilla työnantajan kustantamilla viihteillä pärjää varmasti aika pitkälle. Vielä kun mahdollistaisivat oikeasti "viihteellä" käymisen.

Kovin paljoa erilaisia virtoja ei ole, joista saisi menoja vähennettyä, mutta pari isoa on sellaista, että jos ei niillä rahoilla saa korkoja maksettua niin on meno kyllä melkoista.

En kyllä usko, että korot tulevat nousemaan niin radikaalisti, että joutuisimme turvautumaan mihinkään yllämainittuihin toimenpiteisiin, mutta hyvähän se on välillä näitäkin asioita vatvoa pois päiväjärjestyksestä viemästä aivokapasiteettia. 

keskiviikko 8. kesäkuuta 2022

Yhtä taloa rikkaampana

Ja yhtä asuntolainaa rikkaampana myös, kunhan saavat pankista rahat liikkeelle. 

Paperit on nyt kirjoitettu, ja talo on virallisesti meidän. En oikein osaa sisäistää tätä vielä. Hallintaoikeuden siirtymiseen menee vielä jonkin aikaa, joten ehkä viimeistään silloin aivotkin päääsevät jyvälle, mitä tässä onkaan tullut tehtyä. 

Nyt lienee viimeiset hetket nauttia joutilaasta elämästä vuokralaisen asemassa, ennen kuin kaikki omistusasujan vastuut kaatuvat päälle. Onhan se ollut mukavaa, että joku muu on leikannut nurmikot ja traktorilla puskenut yhteisten alueiden lumimassat ihmistä korkeimmiksi kasoiksi, mutta joku alkukantainen uhmaikäinen tuolla takaraivossa huutaa että "MINÄ ITE". On sitten myös vapaus laittaa pihaa ihan juuri sellaiseksi kuin itsellä mieli tekee. 

Vuokralla ollessakin meillä on ollut oma takapiha, mutta mitään emme sille ole tehneet, sillä koko ajan oli tunne, että ei kannata, koska eihän me täällä enää kauaa olla.

No asuin minä tässä yhteensä sitten loppujen lopuksi neljä ja puoli vuotta, että olisihan tuota edes jotenkin voinut prameammin ehostaa. Ainoat investoinnit olivat Jyskin halvimmat parvekekalusteet ja tyhjä kurkkusalaattipurkki tupakoiville vieraille.

Jos panostus jää tälle tasolle uudessakin kodissa, niin voidaan kyllä muuttaa seuraavaksi johonkin parvekkeettomaan kerrostalokoppiin, koska heittäisimme hukkaan ihan todella hyvän pihan. Tontti on isohko sijaintiinsa nähden (ja oma!), ja piha on juuri laitettu edellisten omistajien toimesta oikein nätiksi. Eli jos aloitetaan sillä, että saataisiin se myös pidettynä nättinä. Suuremmat muutostyöt pitää varmaan jättää ensi kevääseen, jos sellaisia nyt aiotaan edes ihan heti tehdä. 

Hyötypuutarha on ollut jo jonkin aikaa haaveena, minkä haluaisin toteuttaa, ja sille olisi nyt kyllä sitten puitteetkin. Istutuslaatikot pihalla on jo, ja lääniä riittäisi vaikka pienelle perunapellolle, jos niin pitkälle haluaisi lähteä hommaa viemään. 

Hauskaa kyllä, että tällainen on nyt mahdollista. Asuntoa etsiessämme katselimme myös rivi- ja paritaloja, ja olimme melko varmoja, että rivitaloon tulemme päätymään, kunnes bongasimme tämän valioyksilön, joka tuntui siltä, kuin se olisi mittatilaustyönä tehty meille. No okei, ei se täydellinen tietenkään ole, mutta heittämällä paras, mitä aktiivisena etsintäaikana tuli vastaan. 

Tai edes passiivisena etsintäaikana. Olen jollain tasolla seurannut paikkakuntamme asuntotarjontaa varmaan parin vuoden ajan, eikä mieleen ole jäänyt kaihertamaan yhtään taloa, joka olisi hinta-laatusuhteeltaan ollut jotenkin parempi. Kaikki millään lailla potentiaaliset talot tuntuivat olevan aika kaukana keskustasta. Alunperin hakualueemme kyllä oli melko laaja eli noin 20 kilometriä kaupungin keskustasta, mutta energiakriisin syvetessä ei voi kuin huokaista helpotuksestsa, että emme päätyneet minnekään korpeen, vaan valitsimme talon, joka on vain noin vartin kävelymatkan päästä keskustasta. 

Korvessa asumisessakin olisi kyllä puolensa, mutta meidän tilanteessamme siinä ei vain ole järkeä, sillä toisella puoliskolla ei ole ajokorttia, ja hän olisi julkisen liikenteen ja minun hyvänsuopuuteni armoilla. Molemmat asioita, joille ei herkkää ihmistä pitäisi altistaa.

lauantai 4. kesäkuuta 2022

Kuukausikatsaus 05/2022

Kuukausikatsaukset ovat mielestäni talousblogien mielenkiintoisinta antia, joten ajattelin sellaiseen lähteä itsekin. En tiedä, mikä toisten raha-asioiden tirkistelemisessä kiehtoo, mutta joku koukku siinä on. Onhan se motivoivaa seurata miten kuukausi toisensa jälkeen luvut paranevat ja käppyrät kohoavat kohti korkeuksia. 

Ainakin siis silloin, kun pörssit eivät laskettele siihen malliin kuin ne nyt ovat viime aikoina tehneet. Mutta toisaalta vaikeampina aikoina toisten ihmisten päivityksistä saa myös vertaistukea, ja saa muistutuksen siitä, että et ole yksin kaakkoon sojottavien kurssikäyriesi kanssa. Monet blogit myös ottavat tilanteen posin kautta, eli nyt jos koskaan on erinomainen aika tehdä hieman ostoksia. Eli sen sijaan että nyt möngerrettäisiin murheen alhossa, niin pitäisi vain pistää pökköä pesään ja antaa palaa. 

Ajoitus tämän suhteen ei ehkä ole se kaikkein onnistunein omalta kannaltani. Käteisvaroja olisi ihan kiitettävästi tällä hetkellä käytettävissä, mutta en uskalla laittaa niitä pörssiin tulevan talo-ostoksen takia! Pörssiinhän ei ikinä kannata laittaa rahoja, joita saattaa lähiaikoina tarvita. Olen suht hyvin kartalla, mitä kaikkia kuluja ostoksestamme vielä seuraa, mutta mielelläni pidän puskurin suhteellisen pullukkana vielä tässä vaiheessa, sillä yllättäviä kuluja saattaa aina tulla ja remonttiakin pitäisi jossain vaiheessa tehdä. Muutenkin olen vähän sitä mieltä että oman omakotitalon kanssa on hyvä pitää vähän isompaa puskuria kuin vuokralla rivarissa asuessa. Katsotaan sitten muuton jälkeen kun arki vähän asettuu, että mikä on sopiva määrä, ja millaisen osan rahavaroistani uskallan päästää pörssiin rellestämään. 

Toivotaan, että vielä siinä vaiheessa on kunnon ostopaikkoja. Tai jos oikein tuuri käy niin aallonpohja saavutetaan juuri otolliseen aikaan, dumppaan kaikki ylimääräiset rahat pörssiin, ja siitä suunta on sitten vain ylöspäin. 

Näinhän se käy.

Nettovarallisuus

Olen seurannut nettovarallisuuteni kehittymistä helmikuusta 2021 lähtien, eli pari kuukautta sen jälkeen kun aloitin vakituisen työni. Ensimmäiset rahastosijoitukset tein heti ensimmäisestä palkasta. 

Nettovarallisuuteni helmikuussa 2021 oli noin 26 000 euroa, mutta tämä ei ollut täysin omaa ansiotani, vaan mukana on perintörahoja lähes 20 000 euron edestä. Pappa betalar edelleen.

Toinen iso pomppaus tuli joulukuussa 2021, kun myimme kiinteistön, josta isäni kuolinpesällä oli osuus. Tästä myynnistä omalle tililleni tupsahti reilut 25 000 euroa. Nettovarallisuus tämän siirron jälkeen oli noin 59 000 euroa. Tästä pitää kyllä maksaa vielä aika reilu potti veroja syksymmällä, mutta pitää jättää sen verran jemmaan. 

Siitä eteenpäin onkin junnattu vähän paikoillaan, sillä viimeisin, eli toukokuun nettovarallisuustilanne oli 61 900 euroa. Pörssi jumittaa, veroja pitää maksaa, uusi puhelin piti ostaa ja auto huoltaa ja ja ja... Onhan näitä selityksiä. 

Mutta! Luotan siihen, että kunhan pääsemme vuokralta omistusasumisen makuun, vauhti kiihtyy hieman. Taloudellinen tilanne kohenee muutenkin, sillä avopuolisoni tulot paranevat huomattavasti, joten yhteiset menot tulevat jakautumaan vähän tasaisemmin. Edelleen omat tuloni ovat huomattavasti paremmat kuin hänen, joten talouden kannattelu säilyy edelleen enemmän minun kapoisilla harteillani, mutta parannus entiseen on silti huomattava! 

Saa sitten nähdä, millaiset kuukausimenot uusi asumismuoto aiheuttaa. Asumismenojen ei teoriassa pitäisi olla kovin kummoiset, mutta ikinä ei voi tietää täysin varmaksi etukäteen.

Ai niin ne numerot. 

En oikein osaa päättää mikä olisi paras tapa kuukausikatsauksissa esitellä lukuja, joten voi olla, että ilmaisutapa tulee hieman elämään, mutta tässäpä näitä vähän olisi.

Toukokuu 2022

Käteinen: 23 619 € (sisältää käyttötilin, S-tilin, fyysisen käteisjemman ja säästötilin)

Salkku: 17 172 € (rahastoja ja osakkeita)

ASP-tili: 21 109 €

Asunnon arvo: 0 € (tähän tulee toivottavasti seuraavassa katsauksessa muutos, jee!)

Velat: 0 € (tähän myös, buu!)

Kuten näkyy, käteistä riittää, mutta niin kuin aiemmin jo sanoin, en uskalla kaikesta siitä nyt heti luopua, kun ei tiedä mitä tässä vielä eteen tulee, mutta toivottavasti painotukset tässä ajan myötä hieman muuttuvat. 

Tulot ja menot

Tulojen ja menojen seuraamista en ole kovin kauaa harrastanut. Vain pari kuukautta, enkä suoraan sanottuna tiedä, kuinka kauan viitsin tätä tehdä. Sinällään seuraaminen on helppoa, sillä en tee ostoksia läheskään joka päivä ja maksan 99 % ajasta kortilla, joten kuun lopussa on vain helppo katsoa tiliotteelta minne rahat ovat menneet ja laittaa ne jonnekin muistiin. Mutta jokin siinä silti vastustaa.

Rahatilanteeni ei ole ikinä ollut niin tiukka, että olisin kaupassa joutunut miettimään, riittävätkö rahat. Ehkä tästä syystä suhtaudun menojen seuraamiseen suht huolettomasti. Olen silti melko tarkka siitä mihin rahani laitan, ja koen aina pienen pistoksen jossain sydänalassa, kun ostan jotain mikä ei ole täysin välttämätöntä.

Mutta yritän nyt pitää kirjaa ainakin vielä joidenkin kuukausien ajan, niin nähdään, miten rahatilanne tuleviin muutoksiin sopeutuu. 

Tulot 

Nettopalkka: 2480 €

Menot

Asuminen 325,00 €
Ruoka 343,27 €
Auto 186,07 €
Puhelin ja netti 36,90 €
Baarit ja ravintolat 27,40 €
Muut 127,39 €
Yhteensä 1046,03 €

Tulot siis ylittävät menot aika kepeästi, mikä on positiivista. Sijoitettavaksi jää kuukausittain ihan kiva potti. Pitää tosin ottaa huomioon, että tulevassa asumuksessamme on luvassa myös remontointia, joten ihan kaikki ylijäämä ei tule päätymään pörssiin asti. 

Kuukausittaiset menot todennäköisesti suurenevat muuton jälkeen jonkin verran, mutta lainan maksaminen takaisin sentään kerryttää nettovarallisuutta sen sijaan, että raha häviäisi vuokranantajan taskuun. Vuokrakaksiomme hinta tosin on erittäin kohtuullinen sijaintiinsa nähden, joten mitään valittamista tästä asunnosta minulla ei ole. Vuokra ei ole edes noussut kertaakaan koko asumisaikana. 

Sellainen kuukausi oli se. Spoilerina seuraavaan kuukauteen voin jo nyt kertoa, että tulojen ja menojen suhde ei tule näyttämään ihan tuolta. 

keskiviikko 1. kesäkuuta 2022

Alku aina hankalaa

Olen jo kerran elämässäni perustanut blogin ja kirjoittelinkin sinne joitain kuukausia, mutta sitten elämässä tapahtui sen verran liikaa asioita, että kirjoittaminen sai jäädä. Saa nähdä miten tällä kertaa käy, sillä ironisesti syy, minkä takia halusin blogin tällä kertaa perustaa, on nimenomaan se, että asioita tapahtuu taas liikaa! Mutta tällä kertaa positiivisia sellaisia. Onneksi.

Muutama sana itsestäni olisi varmaan ihan paikallaan näin alkuun. Olen 30-vuotias alanvaihtaja ohjelmistoalalla, ja olen tehnyt koodarin hommia nyt pari vuotta. Ala tuntuu kyllä omalta, mutta päivät menevät vuoristorataa jumaluuskompleksin ja huijarisyndrooman välillä. Ammattitauti kuulemma, joten integroituminen on onnistunut hyvin.

Olemme olleet avopuolisoni kanssa yhdessä noin neljä vuotta, ja olemme juuri aikeissa ostaa omakotitalon. Tänään hyväksyimme myyjän vastatarjouksen (tästä tapahtumasta blogin aloitus taisi saada kimmokkeen). Perheenlisäyskin olisi toiveissa, mutta vuoden yrityksestä huolimatta, saalis on vielä laiha. Tai siis olematon. Ei edes himmeintä toista viivaa tikussa. 

Nyt on tämänkin suhteen saatu iso pyörä jo vähän nytkähtämään, ja ensimmäinen tapaaminen lääkärin kanssa on jo ollut ja verikokeissa olen käynyt. Verikokeisiin tosin joudun menemään uudestaan, sillä lääkäri unohti ohjeistaa, että mukana on myös kokeita, joita ennen pitää olla syömättä. Samainen lääkäri myös ohjeisti minut ensin väärään labraan, joten ei ole kaikki nyt menny ihan putkeen näiden kokeiden osalta. Muuten lääkäri oli kyllä todella mukava, joten käynti itsessään oli oikein miellyttävä kokemus. Ja eipä niillä verikokeilla nyt niin hengenhätä ole. Ihan tarpeeksi muutakin ajateltavaa tällä hetkellä tuon tulevan talomme kanssa. 

Seinien lisäksi olen sijoittanut nyt parin vuoden ajan rahastoihin ja viime kuussa ostin ensimmäiset osakkeenikin! Seuraan mielelläni sijoitusblogeja, ja yritän sisäistää kaikkea mahdollista sijoittamiseen liittyvää, joten kai tätä voisi harrastukseksikin jo sanoa.

Kaikkialla aina ohjeistetaan, että blogin olisi hyvä keskittyä johonkin rajattuun aiheeseen, mutta tästä tulee kuitenkin mahdollisesti joku sekametelisoppa. Kuinkas muutenkaan jos blogi syntyy tarpeesta saada vähän aivoja tyhjennettyä kaikesta siitä mitä tapahtuu. Olisi kiva jos itselle myös jäisi jonkinlaista dokumentaatiota tästä elämänvaiheesta, koska arvaan, että se tulee hurahtamaan ohi vähän liiankin nopeasti. Muistiini en tässä asiassa välttämättä luottaisi. Se on aika hapero.

Jos joku muukin saa näistä jorinoista jotain irti, niin positiivistahan se vain on. Aiheet tulevat käsittelemään todennäköisesti sijoittamista, omakotitaloasumista ja perhehaaveita, joten aika lifestyle-tyylillä mennään. Anonyyminä tosin ajattelin pysyä.

Ajoittamisen vaikeus

Jos pörssin ajoittaminen on vaikeaa, niin näköjään sama pätee myös asuntokauppoihin. Jälkimmäisestä vain jää uupumaan ajallinen ja luonnolli...