Ja okei, pankille.
Stressaaja sanoi hyvin viimeisimmässä postauksessaan, että asuntolainaa voi miettiä itselleen vuokranmaksuna. Tämä on ajatuksena erittäin lohdullinen, ja tuli juuri oikeaan aikaan, sillä viime päivinä on puhuttu paljon pientalojen arvon romahtamisesta. Ja mikäs me tässä juuri muutama kuukausi sitten ostettiinkaan? Aivan oikein. Omakotitalo.
Hinnat olivat mahdollisesti laskeneet jonkin verran jo siinä vaiheessa, mutta en usko, että ihan niin paljon kuin nyt, sillä sähkön hinnan noususta ei uutisoitu silloin vielä ihan samalla sykkeellä. Kaikilla oli liian kiire puida pääministerimme biletystä. Sen verran sähköstä tosin puhuttiin, että en suostunut edes harkitsemaan kohteita, joissa oli pelkkä suora sähkölämmitys. Tässä omassamme on sentään ilma-vesilämpöpumppu, joka vähän pelastaa tilannetta.
En ole uskaltautunut asunnonvälityssivustoille katsomaan, millainen tarjonta ja hintataso on tällä hetkellä, joten olen vain uutisten varassa tässä asiassa, mutta ihan uskottavalta kuulostaa. Aion kyllä myös jatkaa tätä pään pitämistä pensaassa, koska tilanne ei suoraan sanottuna muuksi muutu, vaikka tutkisinkin, millaisilla hinnoilla vastaavia taloja myydään. Emme ole muuttamassa tästä ihan hetkeen. Muutenkin oma pitkän tähtäimen asunto kannattaa mielestäni jättää sijoitusajattelun ulkopuolelle, koska kyseessä on koti eikä sijoituskohde. Koti ei tuota rahaa, vaan se aiheuttaa kuluja. Paljon kuluja.
Periaatteessa ei ole mitään väliä, mitä olemme tästä maksaneet, sillä aiomme olla tässä niin pitkään, että ajat ehtivät muuttua vielä moneen kertaan. Tiedä vaikka talolla olisi ikää siinä vaiheessa niin paljon, että purkuun menisi (siinä toinen uutinen, joka on aiheuttanut vähän hammasten kiristelyä, sillä kuulostaa, että tulevaisuudessa vanhoja taloja mieluummin puretaan kuin kunnostetaan). Tässä tapauksessa "sijoituksellamme" olisi arvoa tontin verran, ja tiedä vaikka purkukustannukset nollaisivat senkin.
Mutta jos asiaa miettii siinä mielessä, että jos emme olisi ostaneet tätä taloa, asuisimme todennäköisesti edelleen vuokralla (kalliimmassa kuin entinen vielä kaiken kukkuraksi) ja maksaisimme vuokraa vähintään saman verran kuin nyt lainaa. Vaikka omistusasuntomme olisi nollan arvoinen siinä vaiheessa, kun talosta hankkiudumme eroon, tilanne on sama, kuin jos olisimme asuneet koko ajan vuokralla. Ainut ero on se, että vuokralla ollessamme tilanteesta hyötyisi ainakin vuokranantajamme, eikä se nyt tietenkään tällaisella suomalaisella mentaliteetilla käy laatuun, että jollain menee mukavasti. Arvottoman omistusasunnon kanssa kukaan ei hyödy. Win-win. Eiku...
Jos siis kaikki menee poskelleen, ja talosta ei saa myyntihetkellä mitään, voin ajatella, että olemme vain maksaneet vuokraa.
En nyt kuitenkaan ihan tosissani usko, että ihan nollille jäisimme talomme kanssa pitkänkään ajan kuluessa. Tarkoituksena on pitää talosta hyvä huoli, sillä tässä tulee toivottavasti ihan joku tovi vietettyä. Talon tämänhetkisestä oikeasta arvosta minulla ei ole mitään tietoa, sillä aion edelleen pysyä kaukana asunnonvälityssivustoista, mutta aion kuukausikatsauksissa raportoida edelleen asunnon hinnaksi saman hinnan, jolla sen ostimme, vaikka se ei välttämättä ihan totuudenmukainen olekaan. Ehkä viimeistään inflaatio tekee tehtävänsä, ja sen perusteella saamme tästä myydessämme saman euromäärän.
PS. Olen asunut omillani jo noin kymmenen vuotta, mutta koskaan aiemmin mikään paikka ei ole tuntunut oikeasti kodilta, vaan kyseessä on aina ollut "kämppä". Vaikka olemme asuneet tässä vasta vähän aikaa, tuntuu luontevalta kutsua paikkaa jo kodiksi (ja okei, myönnetäään, olisi outoa kutsua kokonaista omakotitaloa kämpäksi).
