torstai 14. heinäkuuta 2022

You're FIRE'd!

Ei, en saanut potkuja. Otsikko viittaa ilmiöön, jonka kautta aikoinani päädyin talousblogeja lukemaan. Törmäsin jokunen vuosi sitten sattumalta nettilehtiartikkeliin (olisiko ollut Kauppalehti), jossa eräs suomalainen bloggaaja kertoi FIREstä, ja lähinnä tuhahtelin, kun silmäilin artikkelia eteenpäin. On siinäkin elitisti kokoomuslainen, kun kehtaa tuollaista ajatella. Eihän tuo ole mahdollista ellet ole syntynyt kultalusikka suussa. Ilmeisesti aihe kuitenkin kutkutti omiakin aivonystyröitä sen verran, että päädyin kyseisen bloggaajan sivuille ja loppujen lopuksi luin koko blogin läpi ja olin ihan täpinöissäni FIREstä. Että miten meni paheksuminen noin niin kuin omasta mielestä?

Alkuinnostus laantui aika äkkiä, eikä siinä vaiheessa muutenkaan ollut oikein mahdollista vetää säästöprosentteja tappiin ja sijoittaa kaikki mikä irti lähtee, sillä opiskelijan tulot eivät ihan mahdottomiin venyneet. Ajatus kuitenkin jäi kytemään, ja sitten kun lopultakin sain ensimmäisen palkkani, perustin tilin Nordnetiin ja laitoin ensimmäiset rahat poikimaan indeksirahastoihin. 

En voi sanoa varmaksi, että olisin koskaan sijoittamista aloittanut, ellen olisi kokenut tuota äkillistä hurahdusta, ja alkanut ottamaan selvää, mitä kaikkea rahalla voi tehdä muutakin kuin kuluttaa, eli jotain hyötyä on Internetissä roikkumisessakin aina välillä.

En kuitenkaan tavoittele FIREä edelleenkään sata lasissa, mutta ajatuksissa on kyllä jäädä eläkkeelle ainakin joitain vuosia ennen virallista eläkeikää, joka omalla kohdallani taisi olla lähes 68 vuotta. Olen tällä hetkellä 30-vuotias, ja ajatus siitä että pakko olisi painaa vielä 38 vuotta kuulostaa vähän turhan brutaalilta.

Jos siis ikinä pääsen tuollaisiin lukemiin saakka. Sukulaisteni ominaisuuksiin ei valitettavasti ole kuulunut pitkäikäisyys. Isäni kuoli 60-vuotiaana, setäni 52-vuotiaana, isän puolen ukkini noin nelikymppisenä ja äidin puolen mummoni viisikymppisenä. Kaikki syöpään.

Ajan rajallisuus on siis mahdollisesti myös omissa geeneissä läsnä, mikä osaltaan tuo motivaatiota karata eläkkeelle vähän aikaisemmin, että ehtii senkin kokea. Toisaalta taas kun ei voi tietää, tuleeko lähtö sittenkin jo kymmenen vuoden päästä, niin pitäisi muistaa myös vähän elää sitä eläkehaavetta tavoitellessakin. 

Toinen motivaattori aikaiseen eläköitymiseen löytyy IT-alasta (hauska juttu muuten, että todella monet FIRE-bloggaajat ovat juuri tällä alalla). Ala kehittyy ihan koko ajan, ja uusia juttuja joutuu opettelemaan harva se päivä. Vanha koira voi alkaa jossain välissä olla vaikeuksissa ja työ muuttua niin kuormittavaksi, ettei siinä ole enää mitään mieltä. Tällä hetkellä työ on mukavaa, ja uuden oppiminen onnistuu (vaikka välillä tuntuukin, että TypeScriptillä on jokin henkilökohtainen kauna minua vastaan), mutta voi olla, että tulevaisuudessa meno hidastuu sen verran, että hommasta katoaa hauskuus. Toisaalta taas kun kokemusta on kertynyt enemmän, on jo ehtinyt kerryttää tietoja, jotka puolestaan helpottavat uuden oppimista, sillä esimerkiksi monissa ohjelmointikielissä pätevät hyvin samanlaiset lainalaisuudet. Haluaisin ajatella, että kokemuksen myötä oppisi myös olemaan stressaamatta kaikista asioista, vaikka vastuut lisääntyvätkin. Tällä hetkellä saan sydämentykytyksiä joka kerta kun näen, että jonkun projektin asiakkaalta on tullut sähköpostia. Toivottavasti ikä tekee tehtävänsä, ja osaan suhtautua näihin tulevaisuudessa rauhallisemmin ja menettämättä yöuniani. 

Vaikka työskentely ei siis väistämättä tule muuttumaan hankalaksi iän myötä, on minusta kuitenkin mukava ajatus, että olisi olemassa jonkinlainen takaportti, josta voisi halutessaan karata, jos homma ei sittenkään enää napostele. 

Ihan ensi viikolla tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, vaan kassaa on kerrytettävä vielä jokunen vuosi. Menot eivät ole tällä hetkellä mitenkään mahdottomat (paitsi näin hetkellisesti, kun muuttoa tehdään), joten mitään älytöntä sijoitusvarallisuutta en tarvitsisi kattaakseni jouten oloni. Tällä hetkellä puoli miljoona vaikuttaa mukavan pyöreältä luvulta, johon tähdätä, jolloin arvonnousu ja osingot todennäköisesti kattaisivat kuluni. Toki tilanne voi muuttua mahdollisen (ja toivotun) perheenlisäyksen myötä, jolloin menot melko väistämättä kasvavat, mutta todennäköistä lienee, että siinä vaiheessa kun olisin eläkkeelle jäämässä, potentiaalinen jälkikasvu olisi jo lentänyt pois pesästä tai olisi ainakin lähtökuopissa siihen suuntaan. Asuntolainaakaan ei toivottavasti ole siinä vaiheessa enää kovin paljoa jäljellä. 25 vuotta sen maksamiseen on varattu, mutta katsellaan nyt, mihin sfääreihin korot tästä yrittävät, ja miten aggressiivisesti lainaa lähdetään loppujen lopuksi makselemaan. Menot ovat siis todennäköisesti ihan hallittavissa lukemissa, mikäli en siis anna elintasoinflaation iskeä liian pahasti.

Jos oletetaan, että pörssi tuottaisi seitsemän prosenttia vuodessa ja sijoittaisin kuukausittain 1000 euroa, olisi puoli miljoonaa kasassa parinkymmenen vuoden päästä, eli olisin siinä viisissäkymmenissä. Tämäkin on jo ruhtinaalliset 18 vuotta vähemmän kuin virallinen eläkeikäni. Viime aikoina tuo tonnin sijoittaminen kuukausittain ei ole tuottanut ongelmia, mutta luonnollisesti kaksikymmentä vuotta on niin pitkä aika, että eteen voi tulla ajanjaksoja jolloin tuo ei ole mahdollista. Tulevassa talossamme on luvassa jonkin verran remontoitavaa, joten silloin tällöin sijoituskohteena voi olla ympäröivät seinät. Kirjaimellisestikin, sillä ilmeisesti kellarin seinien eristys on tulossa elinkaarensa päähän. 

Vanhaa kunnon neljän prosentin sääntöä on tässä vaiheessa vähän turha laskea, kun menopolitiikka on tässä välissä vielä niin auki, eikä kyseinen periaate muutenkaan taivu Suomen ympäristöön täysin aukottomasti. Mutta joskus lähitulevaisuudessa voisi olla mukava laskea tuokin tarkemmin, että olisi joku tarkka lukema mihin tähdätä tuon suurpiirteisen puolen miljoonan rajapyykin sijaan. Monesti kun voi käydä niin, että ei sitten uskallakaan eläköityä, vaan tehdään töitä "vielä yksi vuosi" ihan vain varmuuden vuoksi. Toki jos hommasta tykkää, niin eihän siinä mitään pahaa ole, ja jos alkaa jokin asia töissä turhauttaa, niin siinä vaiheessa on sitten ihan eri tavalla motivaatiota katkaista napanuora. 

Mutta katsellaan tässä nyt vielä pari vuosikymmentä ennen kuin tehdään mitään hätiköityjä päätöksiä. 

maanantai 11. heinäkuuta 2022

Kuukausikatsaus 06/2022 - Poikkeustila

Edellisessä kuukausikatsauksessa ennustin, että tulojen ja menojen suhde ei tule ensi kuussa näyttämään ihan samalta kuin edellisessä kuussa, ja olin oikeassa. Suunta vain oli väärä. 

Ajattelin, että toinen erääntyvä perintöveron maksu, pieni reissu ja talon ostoon liittyvät kulut olisivat saaneet taulukot näyttämään punaista pahemminkin, mutta en ottanut huomioon, että tiedossa olisi muitakin kiinteistökauppoja. Möimme vanhempieni mökin, sillä äiti ei oikein viihtynyt siellä isän kuoleman jälkeen, ja tämän kaupan seurauksena omalle tililleni asti päätyi kesäkuussa noin 15 000 euroa. En ole aiemmin merkannut mökkiosuutta nettovarallisuuslaskelmiini, koska en suoraan sanottuna uskonut, että siitä mitään saisi enkä myöskään luottanut siihen, että se menisi kovin helposti kaupaksi. 

En olisi voinut olla enempää väärässä. Mökki meni kaupaksi yläkanttiin hilatulla pyyntihinnalla seuraavana päivänä ilmoituksen julkaisemisesta. Mökki on ihan siisti, mutta ei tosiaankaan mikään luksuslukaali. Tontti on myös vähän pienehkö mökkitontiksi, mutta, kuten kiinteistökaupoissa yleensäkin, sijainti oli se, mikä ratkaisi pelin, sillä ostajat olivat aivan ihastuneita miljööseen ja maisemiin. Olemme nähtävästi itse vain turtuneet niihin, koska emme osanneet arvata ihmisten arvostavan niitä ihan noin paljon, vaikka komeita auringonlaskuja järvellä kesällä onkin.  

Tästä päättelemme, että kiinteistöbisnes on parempi jättää muille. Nähtävästi mökkibuumi näkyy edelleen, vaikka hiipumaan päinhän sen pitäisi jo olla. Olimme ajamassa kotia kohti mökkikauppojen jälkeen, kun radiossa uutisoitiin, että ihmiset yrittävät nyt myydä korona-aikaan ostamiansa mökkejä, koska eivät hahmottaneet millaiseen työmaan olivat hankkineet. Ehkä nämäkin trendit rantautuvat pohjoiseen vähän jälkijunassa, tai sitten myyjien lisäksi liikkeellä on edelleen myös paljon ostajia.

Itseäni mökkeily ei jaksa juuri tällä hetkellä kiinnostaa, sillä mökkimme oli turhan kaukana asuinpaikkaamme nähden, ja luulen, että meille riittää tällä hetkellä ihan tarpeeksi työmaata tuossa tulevassa asumuksessamme. Vuokramökkeily saa riittää meille tulevaisuudessa, sillä rahat jotka säästyvät mökin ylläpidossa (talvella käytännössä tyhjillään, mutta Suomen kalleimman sähkön perusmaksu rullaa aina) kattavat kyllä vähän prameammankin mökin tai vaihtoehtoisesti hieman pidemmän mökkireissun. 

Nettovarallisuus

En ollut siis aiemmin merkannut mökin osuutta nettovarallisuuteeni, mutta nyt kun kyseinen kiinteistö on tehnyt muodonmuutoksen riihikuivaksi käteiseksi, on se helpompi laskea mukaan. Isän kuolinpesäsä on jäljellä on vielä osuus yhdestä kiinteistöstä, jota en ole ottanut mukaan laskelmiin, mutta jos/kun kyseinen kiinteistö joskus myydään, mahdolliset voitot tulevat jakautumaan niin moneen osaan, että vaikutus on minimaalinen. Ellen sitten ole taas täysin väärässä, ja käärimme sievoisen summan, kun muutamien vuosien päästä buumina onkin ostaa vino muuttotappiopaikkakunnalla sijaitseva rintamamiestalo, joka ei kuulu kaupungin viemäriverkkoon. 

Toinen suuri muutos nettovarallisuuden koostumuksessa (ei niinkään koossa) liittyy asumiseen. Emme saaneet ASP-tilin ehtoja ihan täyteen siihen mennessä, kun löysimme talon, josta halusimme tehdä tarjouksen. Pankki kuitenkin tarjosi mahdollisuutta väliaikaisrahoitukseen, joka sitten heti heinäkuun alussa muutettiin ASP-lainaksi, kun sen ehdot tulivat täyteen. Väliaikaisrahoitus siis kattoi koko ostohinnan, joten myös ASP-tilin säästöt näkyvät vielä kesäkuun laskelmissa. 

Luonnollisesti merkitsen varallisuuteeni vain oma puolikkaani. Omistussuhteet ovat tasan fifty-fifty, sillä halusimme hyödyntää molempien ensiasunnon ostajan statusta, koska mitään tätä kalliimpaa asumusta tuskin olemme ikinä enää ostamassa. Vaakakupissa painoi myös se, että kiinteistön kohdalla varainsiirtovero on suurempi kuin asunto-osaketta ostaessa, joten otimme nyt kaiken hyödyn kerralla.

Asunnon arvo luonnollisesti heittelee ajan kanssa, mutta ajattelin merkata sen sillä hinnalla, jonka itse maksoimme, kunnes talo joskus hamassa tulevaisuudessa myydään. Jos arvo laskee, niin ehkä edes inflaatio pitää huolen, että lukema pysyy suunnilleen samana. Tavoite toki on pitää niin hyvä huoli talosta, että se kelpaa sitten seuraavallekin. Sitten joskus. Jos nyt muutama vuosikymmen siellä viihdyttäisi. Mutta koska ajattelen asunnon arvon olevan tismalleen sama kuin kauppahintakin, ei nettovarallisuudessa tapahtunut tämän osalta mitään muutosta, eli plus miinus nolla on tilanne kesäkuussa sen suhteen. Kaikkea muita mahdollisia kuluja asunnon ostoon on kyllä sitten liittynyt ihan lainhuutotodistuksista lähtien.

Kesäkuu 2022

Suluissa muutos edelliseen kuukauteen nähden.

Käteinen: 35 761 € (+12 142 €) (sisältää käyttötilin, S-tilin, fyysisen käteisjemman ja säästötilin)

Salkku: 16 846 € (-326 €) (rahastoja ja osakkeita)

ASP-tili: 21 109 €

Asunnon arvo: 97 500 €

Velat: -97 500 €

Yhteensä: 73 716 €

Viime kuussa olin näköjään unohtanut laskea toukokuun kokonaisnettovarallisuuden, mutta se oli siis 61 900 euroa. Kesäkuussa nettovarallisuus oli 73 716 euroa, joten muutosta positiiviseen suntaan on tullut 11 816 euroa. Mutta kuten jo mainitsin, itseäni en voi tässä asiassa taputella olkapäälle, sillä olen lähinnä keskittynyt tuhlaamaan rahaa (lue: maksamaan veroja ja talon hankkimiseen liittyviä pakollisia maksuja).

Tulot ja menot

Kesäkuu oli poikkeuksellinen niin tulojen kuin menojenkin osalta, joten kovin vertailukelpoista dataa ei ole luvassa. Katsotaan sitten syksyllä, millaisiin uomiin menot asettuvat.  

Tulot 

Nettopalkka: 2 480 €

Mökin myynti: 14 500 €

Yhteensä: 16 980 €

Menot

Asuminen 785,00 €
Ruoka 459,31 €
Auto ja julkinen liikenne 188,14 €
Puhelin ja netti 36,90 €
Ravintolat 90,08 €
Baarit ja huvitukset 134,48 €
Terveys 20,90 €
Muut 2001,04 €
Yhteensä 3716,02 €

En valittaisi, jos joka kuukausi tulot näyttäisivät tuolta, mutta valitettavasti minulla ei ole enää enempää kesämökkejä takataskussani. Ilman mökkikauppoja kuukausi olisi ollut aika rumasti miinuksella. Persnettoa olisi tullut reilusti yli tonni, pääsyyllisenä perintöverot. Myöhemmin on luvassa vielä lisää veroja, kunhan vielä selviäisi kuinka paljon, mutta voiton puolella aletaan tässä savotassa jo olla. Vinkkinä teille, jotka olette jossain kuolinpesässä osakkaana: älkää jättäkö kuolinpesää roikkumaan kymmeniksi vuosiksi ja sitten kuolko itse. Verovirkailijoillakin menee aivot solmuun, kun näitä asioita selvittelee. 

Kohti ääretöntä ja sen yli - tavoitteet vuodelle 2023

Tammikuu etenee kovaa vauhtia, ja vielä yksi vuodenvaihteen postaus pitäisi saada eetteriin, ennen kuin on hävyttömän myöhäistä. Perinteises...