keskiviikko 10. toukokuuta 2023

Ihan isänsä näköinen

 Varhaisultrassa käyty maanantaina, ja sieltä pieni ihminen löytyi. Oli eksoottista makoilla ultrattavana, kun en itse nähnyt ruutua, mutta oli suora näkymä lääkäriin, ja näki kyllä ilmeestä, kun alkio löytyi. Täsmällinen kaveri, sillä vastasi täydellisesti viikkojaan 7+1. Saatiin kuvakin kotiin. Ihan on isänsä näköinen.


Huh, ehkä sitä nyt uskaltaa suhtautua oireiden vähyyteen jotenkin vähemmän neuroottisesti. Vähän kyllä pahoinvointi meinaa nostaa silloin tällöin päätään, etenkin iltaa kohden syömisen jälkeen. En tiedä kuka keksi, että nimenomaan aamupahoinvointi on se klassinen raskausoire, koska ei ainakaan täällä päde (vielä). Onneksi tuo pahoinvointi on kuitenkin mennyt aina nopeasti ohi. 

Ensi viikolla edessä ensimmäinen neuvola. Vähän kuumotti, kun olin varannut sen jo ennen varhaisultraa, että kauheaa, jos olisikin joutunut perumaan. Mutta ei onneksi tarvinnut (koputan puuta).

Ei tätä kyllä vieläkään usko todeksi. Missähän välissä kolahtaa oikeasti tajuntaan, että hyvällä tuurilla ensi jouluna meille tulee asumaan ihan uusi oikea ihminen!  

2 kommenttia:

  1. Isosti onnea vielä uudestaan :) Varmasti ollut vaikea odottaa että saat varmistuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja haha, oli kyllä :D Sitten pitääkin odottaa nt-ultraa, ja sitten rakenneultraa, ja sitten synnystä, ja sitten ripille pääsyä... Tätäköhän tää nyt tulee olemaan.

      Poista

Sanaisen arkun tyhjennyspiste

Uusi tavoiteseuranta

Olen tässä viime aikoina lukenut taas jenkkiläisiä firetysblogeja, ja niin kutsuttu neljän prosentin sääntö vilahtelee teksteissä alituiseen...