maanantai 22. elokuuta 2022

Odotuksen odottelua

Älä hättäile, istu mättäälle. Alkaa kyllä olla persukset jo aika märkänä tästä istumisesta. 

Kohta vuosi ja neljä kuukautta ollaan yritetty saada uutta elämää alulle, mutta ei näy, ei kuulu. Lapsettomuushoitoihin käy siis tiemme. Jonkinlainen kärsivällisyystesti tämäkin julkiselle puolelle kun hakeuduimme. Toukokuussa, heti kun vuosi yritystä tuli täyteen, soitin paikalliseen terveyskeskukseen ensimmäisen kerran, ja sieltä pääsimme terveyskeskuslääkärin vastaanotolle kesäkuussa. Sieltä passitettiin minut verikokeisiin (ensin väärään labraan ja väärillä ohjeistuksilla) ja tehtiin lähete gynekologiselle polille (kunhan ensin soittelin lähetteen perään kun ei alkanut kuulua). Lähete meni läpi ja elokuun alussa saimme kutsukirjeen polille. Ennen ensimmäistä käyntiä piti tosin käydä uudestaan verikokeissa, tällä kertaa meidän molempien, ja miehen piti käydä antamassa myös spermanäyte.

Nyt sitten odotellaan pariskunta-aikaa, joka on syyskuun puolella ja jossa toivottavasti jo suunnitellaan, että mitähän tässä kannattaisi tehdä. Toki ensin hutkitaan ja sitten tutkitaan, että missä vika voisi piillä, ennen kuin mitään päätöksiä tehdään. Esimerkikksi siemennestenäytteen tulokset saadaan tietää tuolla käynnillä, ja samoin minulle tehdään joku gynekologinen tutkimus. Saa nähdä löytyykö mitään, kun ei ennenkään ole mitään huolestuttavaa näkynyt.

Jännä miten nykyään kuukautisten alku ei enää samalla tavalla hetkauta kuin yrityksen alussa, vaikka voisi luulla, että tämä menisi juuri toisin päin. Alussahan voi ajatella, että todennäköisyydet on mitä on ja on hyvin epätodennäköistä raskautua heti ensimmäisestä yrityskerrasta. Pitempään yrittäneellä taas luulisi epätoivon iskevän, kun ei vieläkään tärppää. Mutta näköjään oma pää ei toimi tällä tavalla. Yrityksen alussa saatoin tirauttaa pienet itkut, kun vuoto alkoi, mutta nyt olen jo niin tottunut siihen, ettei se enää niin hetkauta. Näin pitkä yritys kuitenkin viittaisi siihen, että jossain on jotain vikaa, eli on mahdollista, ettei luomuraskaus vain yksinkertaisesti tule meillä onnistumaan, eivätkä kuukausittain ilmestyvät menkat siis enää yllätä. 

En oikeastaan tiedä kumpi olisi pahempi tuomio lapsettomuustukimuksissa: selittämätön lapsettomuus vai se, että vikaa löytyy. Selittämättömässä lapsettomuudessa kummastakaan ei löytyisi varsinaista vikaa, vaan luomutärpin pitäisi periaatteessa olla mahdollinen, ja positiivista toki sekin, että molemmat ovat sitten ainakin tältä osin täysin terveitä. Mitään varsinaista hoidettavaa vikaa ei sitten toki myöskään olisi, eli mahdollisesti alkupisteessä oltaisiin edelleen. 

Jos taas jotain vikaa löytyisi, niin sen voisi sitten mahdollisesti korjata. Riskinä toki on, että löytyy jotain mille ei voi tehdä mitään, vaan on turvauduttava esimerkiksi lahjoitussoluihin. Oltaisiin kuitenkin tilanteessa, jossa asia olisi korjattavissa, mutta jompikumpi meistä ei olisi sataprosenttisen terve. Ei mukava ajatus ollenkaan tämäkään. 

No, kuukauden päästä olemme vähän viisaampia tämänkin suhteen. 

Vähän erityyppinen teksti tänään, kun aiemmin ole keskittynyt lähinnä talousasioihin. Alussa kuitenkin lupailin, että aikoisin tehdä kunnon sekametelisoppablogin, jossa on aiheita laidasta laitaan, joten onhan tuo lupaus pidettävä. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sanaisen arkun tyhjennyspiste

Kuukausikatsaus 02/2024 - Julmasti juhlallista

Kevättä kohti mennään, siltä ainakin helmikuussa tuntui. Tulipalopakkaset ovat väistyneet, ja vaunulenkille ollaankin päästy melkein joka pä...