Ajoittamisen vaikeus

Jos pörssin ajoittaminen on vaikeaa, niin näköjään sama pätee myös asuntokauppoihin. Jälkimmäisestä vain jää uupumaan ajallinen ja luonnollisesti myös maantieteellinen hajautus. 

Korot ovat lähdössä nousukiitoon, ja meillä on ihkauusi isohko asuntolaina. Mitenköhän tähän nyt suhtautuisi? 

Korkokatolle en ole vielä lämmennyt ja tuskin lämpenenkään. Tavallaan olisi mukavaa, että varsinkin näin alkuvaiheessa lainan ollessa suurimmillaan voisi luottaa siihen, että korko ei mene tietyn pisteen yli, mutta onhan tuo turvallisuuden tunne varsin kallis. Ja varmasti ovat pankeissakin nyt viilanneet näiden kattojen hintoja viime aikoina sellaisiksi, että eivät ainakaan tappiolle jää, vaikka korot nyt nousisivatkin. Eli väitän, että se juna meni jo, ja katto olisi pitänyt ottaa silloin, kun korot olivat vielä minimaaliset jos silloinkaan. Korkokatto on kuitenkin kallis ja aika lyhytaikainenkin. Miten paljon olisikaan ketuttanut, jos olisi ostanut korkokaton joksikin vuosiksi, ja korot eivät olisi inahtaneet minnekään, mutta heti kun aika umpeutuu, niin korot ampaisevat salamana taivaisiin? Uskaltaisin epäillä että paljon.

Olisihan se ollut ihan kiva, jos olisi tähän hankkeeseen lähtenyt muutamia vuosia aiemmin, niin olisi rauhassa saanut maksella velkaa pienemmäksi, jolloin korkojen kohteena oleva pääoma olisi jo jonkin verran pienempi. Toisaalta joissain talouksissa voi olla tilanne, että ollaan totuttu matalaan korkotasoon, eivätkä rahat sitten riitäkään korkeampaan kuukausimaksuun, kun niille on ajan saatossa kertynyt jo muita käyttökohteita. Uusia harrastuksia, kakkosauto (meillä tämä olisikin fiksu veto kun vain toisella on kortti), karvainen uusi perheenjäsen, vähemmän karvainen uusi perheenjäsen ja mitä näitä nyt on. 

Eipähän olla ehditty oppia huonoja tapoja tämän suhteen, tai päästetty elämäntapainflaatiota iskemään liian lujalla otteella. Ja onhan se asunto hyvä ostaa myöhemmin kuin ei milloinkaan. Kotiin päin on kaikki, kun ei tarvitse maksaa enää vuokraa. 

Pankissa on toki myös tehty jonkinlainen stressitesti siinä vaiheessa kun lainaa haimme, ja todettu, että taloutemme selviää lainanmaksusta, vaikka korot nousevatkin. Ja tottahan se on, että jos korot ampaisevat nyt johonkin aivan absurdeihin sfääreihin, niin kyllä meillä todennäköisesti sellaiseenkin on varaa. Ei se mukavaa olisi, mutta tehtävissä. 

Kuukausittaisen sijoittamisen voisi laittaa jäihin, ja autonkin voisi suht huoletta myydä. Asumme niin lähellä keskustaa, että auto ei todellakaan ole mikään välttämättömyys. Ihan mukavuudenhalun vuoksi omistamme nykyisen hyrysysymme. Ruokaostoksissa olisi ehkä jonkin verran kiristämisen varaa, mutta kovin paljon säästöjä siitä tuskin tulisi. Asumiseen liittyviä kuluja ei pitäisi hirveästi olla (saa nähdä miten tämä yllättää, kun pääsemme oikeasti muuttamaan), joten sieltäkin on vaikea nipistää. Viihdebudjetti on parin viime vuoden aikana ollut masentavan minimaalinen erään nimeltä mainitsemattoman pandemian takia, ja se tuntuu nyt jääneen itselle vähän päälle, eikä tule oikein käytyä missään. Jonkinlaista höllentymistä on kuitenkin nyt kesän myötä nähtävissä, joten toivottavasti ei ihan neljän seinän sisällä kyhjöttämiseksi mene seuraavatkin vuodet. Lisäbuustia viihteeseen tuovat nyt uutena juttuna myös työnantajan kustantamat hyvinvointi-, kulttuuri- ja liikuntaedut, joita pitäisi saada johonkin käytettyä. Eli jos tiukoille menee, niin noilla työnantajan kustantamilla viihteillä pärjää varmasti aika pitkälle. Vielä kun mahdollistaisivat oikeasti "viihteellä" käymisen.

Kovin paljoa erilaisia virtoja ei ole, joista saisi menoja vähennettyä, mutta pari isoa on sellaista, että jos ei niillä rahoilla saa korkoja maksettua niin on meno kyllä melkoista.

En kyllä usko, että korot tulevat nousemaan niin radikaalisti, että joutuisimme turvautumaan mihinkään yllämainittuihin toimenpiteisiin, mutta hyvähän se on välillä näitäkin asioita vatvoa pois päiväjärjestyksestä viemästä aivokapasiteettia.