Yhtä taloa rikkaampana

Ja yhtä asuntolainaa rikkaampana myös, kunhan saavat pankista rahat liikkeelle. 

Paperit on nyt kirjoitettu, ja talo on virallisesti meidän. En oikein osaa sisäistää tätä vielä. Hallintaoikeuden siirtymiseen menee vielä jonkin aikaa, joten ehkä viimeistään silloin aivotkin päääsevät jyvälle, mitä tässä onkaan tullut tehtyä. 

Nyt lienee viimeiset hetket nauttia joutilaasta elämästä vuokralaisen asemassa, ennen kuin kaikki omistusasujan vastuut kaatuvat päälle. Onhan se ollut mukavaa, että joku muu on leikannut nurmikot ja traktorilla puskenut yhteisten alueiden lumimassat ihmistä korkeimmiksi kasoiksi, mutta joku alkukantainen uhmaikäinen tuolla takaraivossa huutaa että "MINÄ ITE". On sitten myös vapaus laittaa pihaa ihan juuri sellaiseksi kuin itsellä mieli tekee. 

Vuokralla ollessakin meillä on ollut oma takapiha, mutta mitään emme sille ole tehneet, sillä koko ajan oli tunne, että ei kannata, koska eihän me täällä enää kauaa olla.

No asuin minä tässä yhteensä sitten loppujen lopuksi neljä ja puoli vuotta, että olisihan tuota edes jotenkin voinut prameammin ehostaa. Ainoat investoinnit olivat Jyskin halvimmat parvekekalusteet ja tyhjä kurkkusalaattipurkki tupakoiville vieraille.

Jos panostus jää tälle tasolle uudessakin kodissa, niin voidaan kyllä muuttaa seuraavaksi johonkin parvekkeettomaan kerrostalokoppiin, koska heittäisimme hukkaan ihan todella hyvän pihan. Tontti on isohko sijaintiinsa nähden (ja oma!), ja piha on juuri laitettu edellisten omistajien toimesta oikein nätiksi. Eli jos aloitetaan sillä, että saataisiin se myös pidettynä nättinä. Suuremmat muutostyöt pitää varmaan jättää ensi kevääseen, jos sellaisia nyt aiotaan edes ihan heti tehdä. 

Hyötypuutarha on ollut jo jonkin aikaa haaveena, minkä haluaisin toteuttaa, ja sille olisi nyt kyllä sitten puitteetkin. Istutuslaatikot pihalla on jo, ja lääniä riittäisi vaikka pienelle perunapellolle, jos niin pitkälle haluaisi lähteä hommaa viemään. 

Hauskaa kyllä, että tällainen on nyt mahdollista. Asuntoa etsiessämme katselimme myös rivi- ja paritaloja, ja olimme melko varmoja, että rivitaloon tulemme päätymään, kunnes bongasimme tämän valioyksilön, joka tuntui siltä, kuin se olisi mittatilaustyönä tehty meille. No okei, ei se täydellinen tietenkään ole, mutta heittämällä paras, mitä aktiivisena etsintäaikana tuli vastaan. 

Tai edes passiivisena etsintäaikana. Olen jollain tasolla seurannut paikkakuntamme asuntotarjontaa varmaan parin vuoden ajan, eikä mieleen ole jäänyt kaihertamaan yhtään taloa, joka olisi hinta-laatusuhteeltaan ollut jotenkin parempi. Kaikki millään lailla potentiaaliset talot tuntuivat olevan aika kaukana keskustasta. Alunperin hakualueemme kyllä oli melko laaja eli noin 20 kilometriä kaupungin keskustasta, mutta energiakriisin syvetessä ei voi kuin huokaista helpotuksestsa, että emme päätyneet minnekään korpeen, vaan valitsimme talon, joka on vain noin vartin kävelymatkan päästä keskustasta. 

Korvessa asumisessakin olisi kyllä puolensa, mutta meidän tilanteessamme siinä ei vain ole järkeä, sillä toisella puoliskolla ei ole ajokorttia, ja hän olisi julkisen liikenteen ja minun hyvänsuopuuteni armoilla. Molemmat asioita, joille ei herkkää ihmistä pitäisi altistaa.