Vuodenvaihde. Tuotteliaisuuden ja suorittamisen suunnittelun pyhä hetki. Perinteitä unohtamatta olen taas monta viikkoa jäljessä uuden vuoden lupausten tekemisestä, koska eikös tässä vaiheessa ne pitäisi olla petetty jo? Parempi kuitenkin myöhään jos silloinkaan, ja onhan tässä vuotta vielä sen verran jäljellä, että ehtii ne lupaukset pettää myöhemminkin.
Myös viime vuodelle tuli ilmeisesti asetettua joitain tavoitteita. Katsotaanpas ensin miten niille kävi ennen kuin siirrytään tuoreempiin lupauksiin.
Tavoitteet vuodelle 2023
1. Käyttötilin vajuttaminen noin 2 000 euroon
Kirjoitushetkellä käyttötilillä on noin 3 500 euroa, ja kyseisen luvun tietämillä on pyöritty jo hetken aikaa. Syy tähän on se, että kantti ei yksinkertaisesti kestänyt tiputtaa tätä yhtään alemmaksi. Käyttötilini on myös lainanhoitotili, ja parhaimmassa tapauksessa sieltä lähtee tonni kertarykäisyllä, ja jos on muita isompia laskuja lähdössä samaan syssyyn, niin aletaan hätyytellä oman mielenrauhan rajoja. Totesin siis kesken kaiken, että kolmen tonnin pinnassa pysytteleminen on omalle päälle parempi ratkaisu.
Toteutuiko tavoite? No ei kirjaimellisesti, mutta käyttötili on kuitenkin nyt vajutettu tyhjäksi ylimääräisestä käteisestä tuottavampiin kohteisiin, joten antaisin tästä itselleni puoli pistettä.
2. Sijoitusten arvo 50 000 euroa
3. Lankaa hampaat joka toinen päivä
4. Käytä kaikki työsuhde-edut
Yhteenveto
Tavoitteet vuodelle 2024
Kun viime vuosi meni noin hyvin, voidaankin rinta rottingilla lähteä asettamaan tavoitteita tälle vuodelle.
1. Lisää salkkuun 4000 euroa omaa pääomaa
Viime vuoden tavoitteet, joissa toivoin salkun ylittävän tiettyjä rajapyykkejä eivät oikeastaan olleet tavoitteita, vaan nimenomaan toiveita, joihin pystyin vaikuttamaan vain rajallisesti. Periaatteessa tällaiseenkin tavoitteeseen voi päästä, jos pätäkkää vain on tarpeeksi tai jos on oikea pörssihai ja tekee kauppaa aktiivisesti ja juuri oikealla tavalla, että voi paikata pörssilaskun tekemän loven.
En kuitenkaan usko olevani moinen guru, ja talous on sen verran tiukilla tänä vuonna, että yksinkertaisesti ja tylsästi asetan tavoitteeksi sijoittaa vähintään 4000 euroa. Tämä on aika mitätön summa verrattuna edellisiin vuosiin, joten vähän tulee paha mieli tuollaisesta lukemasta, mutta toisaalta ei pidä unohtaa, että aiemmin perintörahat ovat avustaneet salkun kasvatuksessa. Nyt mennään omien tienestien varassa, ja ne eivät tänä vuonna ole massiiviset.
Luku 4000 tulee siitä, että kuvittelen olevani täysipäiväisesti töissä vähintään syys-joulukuun. Töissä ollessani minulla on ollut tavoitteena saada joka kuukausi vähintään tonni palkasta säästöön. Menestys tässä on ollut vaihtelevaa, mutta tähdätään samaan edelleen.
2. Päivitä CV ja hae vähintään yhtä työpaikkaa
Työpaikallani ei edelleenkään mene mitenkään erityisen vahvasti, vaan ihmisiä on lomautettuna edelleen. En siis voi täysin luottaa, että minulla ensi syksynä edes on töitä. Vaikka pidän työpaikastani, ei se paljon lämmitä, jos töitä ei yksinkertaisesti ole.
On siis aika päivittää CV ja LinkedIn-profiili ja vähän opiskella, millaiset ansioluettelot ja työhakemukset IT-alalla vetävät. Myös työhaastattelutilanteita täytyy harjoitella ihan erikseen, sillä monissa paikoissa on tapana pistää hakija koodaamaan jotain haastattelutilanteessa (ahdistun jo pelkästä ajatuksesta).
Nykyisen työpaikkani sain siis suoraan harjoittelun kautta, johon taas pääsin, kun paikan pomo minua sinne itse kysyi. En siis osaa hakea uuden alani työpaikkoihin, sillä edellisen kerran kun olen työhakemuksen kirjoittanut, olen ollut pesunkestävä humanisti. Nyt minun pitäisi olla ohjelmistokehityksen ammattilainen. Aina ei tunnu siltä, mutta toivottavasti humanistitausta auttaa vakuuttavien hakemusten runoilemisessa.
3. Osta uusi ulko-ovi ja pönttöuuni
Olen puhunut remontoinnista jo siitä lähtien kun talon ostimme, eli noin puolitoista vuotta, mutta mitään ei ole tapahtunut, joten eiköhän ole jo aika siirtyä sanoista tekoihin.
Ensimmäinen kohde on uusi ulko-ovi, jota on kaivattu jo siitä lähtien kun muutimme. Nykyinen ovi on tällä hetkellä pelkkä sivuovi, vaikka sijainniltaan se vaikuttaa pääovelta, ja useimmat vieraat tulevatkin ensin juuri tälle ovelle. Kyseessä ei kuitenkaan ole pääovi, sillä siitä ei pääse avaimella sisään, ja kaiken kukkuraksi se avautuu sisäänpäin (emme tietääkseni asu Alpeilla). Ovia on tällä kohdalla myös kaksi, joten suunnitelmissa on hankkia tilalle yksi vähän tiiviimpi ovi.
Toinen kohde on pönttöuuni. Vaikka asumme vanhassa talossa, tulisijoja on vain yksi, ja se on kellarin saunassa. Tämä ei kirjaimellisesti paljon lämmitä, kun pakkasta on 30 astetta, ilma-vesilämpöpumppu lopettaa niin kylmässä toimimisen ja sähkövastuksen teho ei riitä lämmittämään pattereita tarpeeksi.
Oli muuten jännittävät ajat olla kotona viikon ikäisen vauvan kanssa, kun lämpömittari näytti sisällä pahimmillaan 14,5 astetta. Tulipahan lämpöpumppuasentaja tutuksi, kun hän kävi moneen otteeseen pumppuamme katsomassa ja säätämässä, mutta lopulta tuomio oli se, että kovalla pakkasella sähkövastukselle siirtyessä teho ei yksinkertaisesti riitä. Eihän se mukavaa ollut, mutta selvisimme kuitenkin kylmän jakson yli, kun bunkkeroiduimme muutamaksi päiväksi makuuhuoneeseen koko perheen voimin odottelemaan lämpimämpiä ilmoja.
Vaihtoehtona olisi asentaa lisää tehoja sähkövastukseen, mutta jos sähkön hinnassa tulee samanlaisia ennätyspiikkejä, mitä nyt pakkasilla nähtiin, ei se oikein kannata, sillä meillä pahimmalle päivällä tuli hintaa 200(!) euroa ilman siirtomaksuja tai veroja. Ja silti sisällä oli se viisitoista astetta lämmintä.
Tavoitteena siis on, että olisimme edes hitusen energiaomavaraisempia, ja tulisijan avulla voisimme varautua myös sähkökatkoihin. Sähköjen katkeaminen kaupunkialueella on epätodennäköistä, mutta viime talvenakin puhuttiin jo sähkön säännöstelystä, mikä olisi tämän talven paukkupakkasten kanssa aiheuttanut sisälämpötilallemme aika kylmää kyytiä, jos siihen olisi päädytty.
Pönttöuunia siis haikailemme tällä hetkellä. Se istuisi hyvin rintamamiestaloon ja olisi kevyempi kuin takka. Vielä on vähän auki, miten painavan kapistuksen olohuoneeseen saa, mutta toivottavasti ei tarvitse sentään kamiinaan tyytyä.
4. Side hustle
Jo useamman vuoden ajan olen yrittänyt pähkäillä, millaisen side hustlen pistäisin pystyyn, mutta en ole saanut varsinaisesti mitään konkreettista aikaiseksi. Nyt olen kuitenkin ottanut muutaman askeleen siihen suuntaan, että jotain bisnestä voisi joskus syntyä. Ajattelin yhdistää harrastuksen ja hyödyn ja yrittää kanavoida taiteellisia taipumuksiani johonkin tuottavaan. En sitten mitään vaikeampaa keksinyt, taiteella kun ei tunnetusti elä. No mutta toisaalta siinähän se side hustlen kauneus onkin, että ei sillä varsinaisesti tarvitse leipää pöytään tuoda, vaan kaikki ylimääräinen on vain plussaa.
Vähän olen jo suunnitellut, mitä minun pitäisi tehdä käytännössä, mutta toteutus on vielä hyvin alkuvaiheessa. En uskalla luvata, että side hustleni tuottaa tämän vuoden puolella vielä pennin pyörylää, mutta haluaisin vuoden lopussa olla tilanteessa, jossa puitteet on kunnossa sille, että rahaa voisi periaatteessa tehdä, jos asiakaskuntaa olisi.
Mitään hävittäväähän tässä ei varsinaisesti ole, vaikka ketään ei kiinnostaisi, sillä taiteilen joka tapauksessa muutenkin silloin kun ehdin. Side hustle -aspektin pitäisi lähinnä motivoida tarttumaan luoviin aktiviteetteihin säännöllisemmin. Samoin se että tällä lailla ilmoitan aikeistani julkisesti blogissa. Toivomme toki että ei käy päinvastoin ja taiteesta lähtee maku, kun sillä yrittää rahastaa, mutta jos huomaan näin käyvän, voin aina kuopata projektin ja ehkä näin säilyttää taiteellisen integriteettini :P
Yhteenveto
Vauvavuosi saa aikaan sen, että tavoitteiden saavuttamisesta ei ole mitään takeita. Rahaa on vähemmän, aikaa on vähemmän, energiaa ylimääräiseen on vähemmän. Tällä hetkellä vauva on siinä mielessä helppo, että hän nukkuu päivän aikana useita pitkiä unipätkiä, mikä mahdollistaa ajankäytön muiden asioiden parissa. Toisaalta, koska vauvat osaavat olla arvaamattomia, tämä ilo voi loppua kuin seinään minä hetkenä hyvänsä.
Siinä missä viime vuonna minulla oli pari tavoitetta mentaliteetilla "herran haltuun", tänä vuonna oikeastaan kaikki menee tähän kategoriaan, sillä vauva on nyt iso osa arkea ja on mahdotonta ennustaa, miten vaativa persoona hänestä vielä kuoriutuu ja miten ensikertalaisvanhemmat handlaavat uuden arjen ja sen tuomat haasteet. Oikeastaan ainoa tavoite, jonka tälle vuodelle tarvitsisin pysyäkseni kiireisenä, olisi pitää tuo pieni ihmisen alku hengissä.
Yritän tietenkin parhaani, että edes joitain tavoitteita saadaan eteenpäin, enkä heitä kirvestä kaivoon jo ennen kuin olen saanut tämän postauksen pihalle. Hoidan vain kootut selitykset tässä heti pois alta, kun vuoden päästä palataan katsomaan, miten tavoitteet ovat toteutuneet.
