Vuosi 2023 pähkinänkuoressa

Sanotaan nyt heti alkuun, että viime vuosi oli hyvä vuosi. 

Muutamaa edellistä vuotta on leimannut aina joku tragedia. Alla yhteenveto kuluvasta vuosikymmenestä. 

Vuosi 2020: Iskä kuoli.

Vuosi 2021: Kummisetä kuoli.

Vuosi 2022: Lapsettomuusdiagnoosi. 

Nyt kun kaikelta isolta pahalta vältyttiin, ja saatiinkin tilalle hyviä uutisia ja kokemuksia, uskoni universumin reiluuteen on jotenkin palautunut. 

Vuosi 2023: Pieni poikamme syntyi!

Edelliset vuodet olen aina joulun aikaan vollottanut, kun Haloo Helsingin Joulun kanssas jaan -biisi soi radiossa, se kun on lyriikoiltaan sellainen, että se kolahtaa vähän turhan lujaa, jos on rankempi vuosi takana. "Tämä vuosi joitain suosi enemmän." No ei ole suosinut meitä ei. Mutta nyt. Tänä jouluna, kun kuorin porkkanoita joululaatikoita varten, vauva tanssi valssia mahassa ja tämä biisi soi, hanat aukesivat taas, kun tajusin, että tänä vuonna tosiaan suosittiinkin meitä. (Haha, kävin tämän kirjoittamisen jälkeen lukemassa viime vuoden yhteenvedon, ja olen näköjään sielläkin kirjoittanut tästä kappaleesta. Älä huoli, menneisyyden minä, vuosi 2023 suosii sinuakin.)

Toki tähänkin vuoteen on mahtunut kaikenlaista ei niin mukavaa, mutta edellisiin vuosiin verrattuna ne tuntuvat niin mitättömän pieniltä, että ei niitä osaa luokitella edes oikeiksi ongelmiksi. Neljän kuukauden lomautus? Pfft. Mitäs pienistä. 

Käydään kvartaaleittain lyhyesti läpi mitä viime vuosi piti sisällään.

Q1

Tammikuussa lapsettomuushoitoihin tuli tauko, koska en pyhien takia päässyt ilmoittautumaan ensimmäiseen pakastealkionsiirtoon. Onneksi seuraavassa kierrossa kuitenkin päästiin jo siirtoon asti, joskaan ei siitä tulosta tullut. Seuraavan kierron siirto meni sitten taas ohi, kun ovulaatiota ei saanut testillä kiinni, mistä nousi kysymys ovuloinko ollenkaan, sillä edellisen kierron olin testannut viivatestillä enkä varmemmalla digillä. Vähän mollivoittoinen alku vuodelle siis.

Ensimmäiselle kvartaalille osui kipeästi paljon isoja menoja, mutta myös elämäni ensimmäiset osingot! Ei niitä ihan niin paljon tosin tullut, että olisin saanut murto-osaakaan noista menoista katettua, mutta jostain on aloitettava. 

Isoista menoista huolimatta nettovarallisuus nousi ihan mukavasti.

Q2

Toinen vuosineljännes alkoi positiivisella raskaustestillä! Tähän kiertoon oli lähdetty sillä taktiikalla, että varmistetaan ovulaatio lääkkeellisesti ja lätkäistään kunnon keltarauhastuki varmistamaan, ettei homma ainakaan siihen kaadu. Ja tulosta tuli. Nyt tuo toinen viiva pötköttää vieressä sohvalla ja mörisee unissaan. 

Kvartaali alkoi myös taloudellisesti vahvasti, ja nettovarallisuus nousi humisten. Tämä hyvän olon tunne ei tosin pitkään kestänyt, vaan toukokuussa työnantaja ilmoitti, että puolet väestä joutuu pakkolomalle. En repinyt tästä suurempaa stressiä, vaan otin asian loman kannalta. Suunnitellut remontit tosin jäivät tekemättä, koska oli tilanne sen verran epävarma, ettei uskallettu kovin isoja investointeja tehdä. 

Q3

Kolmas kvartaali meni lähinnä lamaillessa ja vatsaa kasvatellessa. Ansiosidonnainen juoksi, minä en. Kriiseilin vähän menojen suuruutta, mutta ihan hyvin sain vuoden keskiarvoa laskettua alaspäin vaikka vauvalle piti tehdä hankintoja ja asuntolainan korko nousi. ASP-lainan korkotuki vähän helpotti tätä, mutta kuukausierä nousi silti aika rapsakasti. Pörssikin vähän möngersi ja varsinkin Revenion omistaminen ei tuntunut siinä hetkessä kovin mieltä ylentävältä.

Q4

Palasin töihin pariksi kuukaudeksi, jolloin aika tuntui menevän samaan aikaan todella hitaasti että nopeasti. Raskausvapaa alkoi joulukuun alusta. Maha kasvoi vauhdilla, mutta melko oireettomana ja vaivoista vapaana sain raskauteni viettää. Jotain pientä kremppaa oli tietysti aina välillä, ja varsinkin joulupöydässä piti jo vähän himmailla, kun pienet jalat punkesivat itseään mahalaukkuun. Joulun jälkeen grande finale sitten koitti, ja maailmaan syntyi maailman paras ja söpöin pieni poika, jonka suuria silmiä ja esimerkillistä imuotetta kaikki kätilöt ihastelivat. 

Neljäs kvartaali oli taloudellisesti huomattavasti nousujohteisempi edeltäjäänsä nähden. Salkku ylitti lopultakin 50 000 euron rajan, jonka olin vuoden alussa ajatellut olevan ihan läpihuutojuttu, mutta joka osoittautuikin ajateltua hankalammaksi lomautuksen ja pörssin melankolian takia. Myös nettovarallisuus kiipesi lopulta 80 000 euron paremmalle puolelle.

Nettovarallisuuden kasvu

Excelistäni kun käyn lunttaamassa, nähdään, että nettovarallisuus on noussut 16 603 euroa. Yhteensä nettovarallisuuteni vuoden lopussa oli siis 86 660 euroa. Suurin osa noususta tapahtui parin viimeisen kuukauden aikana, ja lähes koko vuosi pyörittiin seiskalla alkavien lukujen parissa. Ihan hyvä nousu tälle vuodelle ottaen huomioon, että pörssit eivät olleet mitenkään älyttömän suosiolliset ja lomautus teki tulopuolella vähän damagea. 

Viime vuonna nousua oli noin kymppitonni, joten tulos on siinä mielessä parempi, mutta lukuja vääristää vähän kirjanpidollinen muutos, ja edellisen vuoden kasvu oli oikeasti likempänä 20 000:a euroa. Vähän siis huonommin meni tänä vuonna, eikä vielä olla päästy eksponentiaalisen kasvun makuun korkoa korolle ilmiön kanssa, mutta toisaalta vuodet eivät ole veljiä keskenään ja 365 päivää on loppujen lopuksi lyhyt aika pitkän ajan sijoittamisesta kun on kyse, joten vaihtelua luonnollisesti on. 

Osingot

Osinkoja tuli 251 euroa ennen veroja! En ole osinkosijoittaja, mutta kyllä ne aina mieltä lämmittävät.

Lopuksi

Kuten jo aluksi mainitsin, oli vuosi mielestäni oikein hyvä. Taloudellisesti ei mihinkään huippulukemiin päästy, mutta ei tulos mitenkään huonokaan ollut. Taas nähtiin, että raha ei ratkaise, vaan vuodesta teki hyvän ihan muut asiat. 

Ensi vuonna tuskin pystyn salkkua kasvattamaan ihan samalla intensiteetillä kuin parina edellisenä vuonna vanhempainvapaan ja remonttitarpeiden takia. Katsellaan kuitenkin millä tuulella markkinat ovat, ja jaksaako 50 000 euron salkku vielä itsekseen vetää itseään ylöspäin. 

Toivotaan että vuosi 2024 jatkuu yhtä positiivisella linjalla kuin 2023!