Kohti ääretöntä ja sen yli - tavoitteet vuodelle 2023

Tammikuu etenee kovaa vauhtia, ja vielä yksi vuodenvaihteen postaus pitäisi saada eetteriin, ennen kuin on hävyttömän myöhäistä. Perinteisestihän uuden vuoden lupaukset on tähän mennessä jo petetty, mutta koska olen tällä lailla hitaan puoleinen, niin en ole ehtinyt vielä niitä edes tekemään. Mutta ehtiihän sitä myöhemminkin, sillä loppujen lopuksi olen kuitenkin aika hyvä pitämään uuden vuoden lupauksia. 

Ihan tosi! Salaisuus on pitää lupaukset pieninä ja konkreettisina. Toissa vuonna en tehnyt mitään muuta lupausta kuin langata hampaat joka toinen päivä. Onnistuin ja tein näin koko vuoden. Tapa sitten kyllä jäi joskus seuraavan vuoden puolella. Olisi luullut, että vuoden kun tekee jotain asiaa, niin se olisi tarpeeksi pitkä aika ujuttaa joku juttu osaksi rutiinia, mutta ei sitten näköjään. Pahus, ehkä tämä hitaus vaikuttaa myös siihen, miten nopeasti jokin asia juurtuu oikeasti tavaksi. Pitäisiköhän ottaa lankaustavoite tänä vuonna uusiksi? Mutta joka tapauksessa todistettavasti pystyn pitämään kiinni jostain päättämästäni asiasta vuoden ajan (vuosi Duolingoakin lähenee).

Sen enempää löpisemättä mennäänpä niihin tavoitteisiin. 

Tavoitteet vuodelle 2023

1. Käyttötilin vajuttaminen noin 2 000 euroon. 

Varsinkin  pari viimeistä kuukautta olen saanut pienennettyä käyttötilini saldoa ihan kiitettävästi, enkä ole edes tuhlannut kaikkea, vaan lähinnä siirtänyt salkkuun (tai maksellut laskuja), mutta tili on kuitenkin edelleen sen verran täynnä, ettei tuollaisissa summissa ole mitään järkeä. Suunnitelma onkin, että vuoden aikana päästäisiin tilanteeseen, jossa käyttötilillä olisi ainoastaan noin 2 000 euroa. Tällä hetkellähän tilillä komeilee edelleen lähes 15 000 euroa, joten kyllä jonkin aikaa saa niille vielä uutta kotia etsiä. Kohteena tulee olemaan joko sijoitussalkku tai kodin seinät, tämä on vielä auki, mutta joka tapauksessa tili saa tyhjetä. Bank Norwegianissa oleva kymppitonnin puskuri saa riittää mielenrauhan säilyttämiseen. Saa sitten nähdä, miten rauhassa mieli oikeasti on, kun tuohon tilanteeseen päästään, koska olen tuollaisia isompia lukuja hetken aikaa jo saanut käyttötilillä ihastella. Mutta kaikkeen tottuu. Kai.

Tili siis tyhjäksi. Pitäisi onnistua kaikilta. Tavoitteen vaikeusaste 1/5. 

2. Sijoitusten arvo 50 000 euroa. 

Tässä kun postausta kirjoittelen, niin salkun arvo on 31 905 euroa. Vajaa parikymmentä tuhatta pitäisi saada siis kasvua aikaan, jotta tuohon 50k-tavoitteeseen pääsisi. Viime vuoden aikana luku nousi 20 814 euroa, eikä pörssinoususta ollut kyllä apua tässä vaan lähinnä päinvastoin. Omaa pääomaa tuossa siis suunnilleen kaikki. Tämän perusteella tempun pitäisi onnistua myös tänä vuonna, mutta toki vain jos iso osa tuosta käyttötilini saldosta laitetaan salkkuun eikä seiniin. Tavoitteenani on, että joka kuukausi palkasta jäisi sijoitettavaksi tonni, mutta luonnollisesti tässä on paljon vaihtelua kuukausien välillä. Toisinaan tavoite täyttyy helposti, toisinaan ei käydä lähelläkään. Mutta jos ollaan optimistisia, että saisin palkasta aina tonnin riivittyä, niin siinä olisi vuodessa 12 000 kasassa. Kuutisen tuhatta euroa pitäisi siis tulla muualta. Tuon verran jää melko varmasti käyttötilin tyhjennysoperaatiosta, vaikka tekisikin remonttia, joten tavoitteeseen pääsy vaikuttaa melko varmalta. Paitsi jos mennään kunnon taantumaan tai pörssi muuten romahtaa, mutta sillepä ei oikein mitään voi. Ainakin yritän sen parikymmentä tuhatta omaa pääomaa lisätä salkkuun. 

Ei mahdoton, muttei helppokaan tavoite. Vaikeusaste 3/5.

Ekstratavoite: Tuplaa salkun koko siihen nähden, mitä se oli joulukuun lopussa. Tavoitelukema siis 57 696 euroa. Aika kinkkinen jo, 4/5.

Ekstraekstratavoite: Pyöristetään nyt saman tien 60 000 euroon. 5/5.

3. Lankaa hampaat joka toinen päivä.

Itse akti ei ole vaikea, mutta rutiinista kiinni pitäminen voi olla. Vaikeusaste 2/5.

4. Käytä kaikki työsuhde-edut.

Viime vuonna jäi monen sadan euron edestä hyvinvointietuja käyttämättä. Tänä vuonna otan itseäni niskasta kiinni ja vien sen hierojalle. Vaikea tavoite, ainakin 8/5.

Olisivatko nuo siinä? Kovin mahdottomasti tavoitteita tuskin kannattaa olla, ettei pääse unohtumaan, mitä sitä tulikaan luvanneeksi. Mutta onhan sitä noissakin tekemistä, varsinkin noissa ekstratavoitteissa. 

Asuntolainaa en lupaa lyhentää ylimääräistä, vaikka sekin voisi olla viisasta näiden korkojen kanssa. Katsotaan sitten, miten mieli muuttuu kesällä, kun korko tarkistetaan. 

Myöskään mitään palkankorotusta en ole jahtaamassa. Sellaista ei ole orgaanisesti luvassa ihan hetkeen, koska se tarkoittaisi myös vastuun laajenemista eksponentiaalisesti, eikä tämä suoranaisesti ainakaan vielä houkuttele. Indeksikorotus voi ehkä olla tulossa, mutta muutoin palkka tulee pysymään samoissa jonkin aikaa, ellen vaihda työpaikkaa. Kovin moni yritys tällä alueella ei tarjoa samasta työstä yhtä hyvää palkkaa, joten tuskin olen minnekään lähdössä. 

Kaikenlaista tekisi mieli lupailla, mutta eiköhän noilla neljällä tämä vuosi pärjätä.  

Vuosi 2022 pähkinänkuoressa

Mitä sitä tulikaan tehtyä? Kun äkkiseltään ajattelen asiaa, niin pää lyö hetken aikaa tyhjää, ja mielessä käy, että tässä vuodessa ei kyllä ollut mitään ihmeellistä, mutta kun vähän pitempään pohtii asiaa, niin kyllä alkaa löytymään. 

Olen pitänyt blogia vasta kesäkuusta lähtien, joten ihan koko vuodesta minulla ei ole dataa tekstimuodossa. Samoihin aikoihin aloin seurata myös kulutustani, mutta koska näihin aikoihin ajoittui myös talon ostaminen ja täten myös asumismuodon muuttuminen radikaalisti, ei minulla suoraan sanottuna ole aavistustakaan, millaista kuluttamiseni on vuoden alussa ollut. Todennäköisesti kuitenkin vähäisempää. 

Vuosi 2022 pikakelauksena

Alkuvuosi on todistusaineiston puuttumisen vuoksi täysin hämärän peitossa, joten harmaata arkea se on todennäköisesti ollut, eikä mitään maata mullistavaa tapahtunut. Taloudellisesti ei tehnyt tiukkaa, mutta vähän kismitti se, että puolison valmistuminen viivästyi kuukausikaupalla hänestä johtumattomista syistä, ja minä makselin todella ison osan talouden menoista siinä välissä. Onneksi ne olivat aika vähäiset. Nettovarallisuus nousi ihan hyvällä tahdilla, mutta toki paremminkin olisi voinut mennä, jos menoja olisi saanut jaettua edes vähän tasaisemmin. Omin avuin lapsen saamisen suhteen oltiin tässä vaiheessa varmaan jo luovutettu, ja lähinnä laskettiin päiviä, milloin saa ilmoittautua lapsettomuustutkimuksiin. 

Se päivä koittikin sitten toukokuussa, ja saatiin prosessi liikkeelle, mutta hitaanpuoleisesti se alussa kyllä eteni. Luojan kiitos vauhti vähän kiihtyi, kun oikeasti päästiin aloittamaan tutkimukset ja hoidot, eikä joka välissä ole enää tarvinnut odottaa kuukausitolkulla. 

Kesällä koitti kauan odotettu hetki, ja ostimme oman talon. Olin seurannut myytäviä asuntoja suhteellisen aktiivisesti jo parin vuoden verran, ja nyt se vihdoin päättyi. En ole tämän jälkeen avannut yhtään asunnonvälityssivua vielä kertaakaan, enkä ole niin tekemässä lähiaikoinakaan ihan oman mielenrauhani vuoksi. Nykyisillä asuntomarkkinoilla en usko että saisimme talostamme sitä hintaa, minkä siitä maksoimme, mutta todennäköisesti viihdymme tässä niin kauan, että tilanne ehtii muuttua vielä moneen kertaan. Korot luonnollisesti alkoivat nousta juuri silloin, kun talon ostaminen tuli meille ajankohtaiseksi, ja kyllähän tuollainen täysi lainasumma sitä korkoa myös ihan mukavasti kerryttää, mutta toisaalta emmepä olleet ehtineet parempaankaan tottua.  

Omassa talossa asuminen on ainakin tähän asti ollut aika ihanaa, sillä mitään suurempia vastoinkäymisiä ei ole ollut, eikä mikään osa talosta kaivannut välitöntä remonttia. Sitten kun asumista tulee vuosi täyteen, aiomme jotain remonttia tehdä (lue: teettää), sillä siihen mennessä, olemme todennäköisesti saaneet priorisoitua, mitä kannattaa oikeasti tehdä, ja mihin olemme sittenkin tottuneet, vaikka aluksi jokin olisi häirinnytkin. 

Kesään mahtui myös perheen kesämökin myyminen, minkä seurauksena tililleni päätyi noin 15 000 euroa vastoin kaikkia oletuksia. Koronan aiheuttaman mökkibuumin piti olla ohi, mutta niin vain katselijoita riitti, ja mökki myytiin päivä sen jälkeen, kun ilmoitus oli nettiin jätetty. Ei huano. 

Loppukesästä ei tainnut tapahtua mitään mainittavaa, lähinnä uuden talon ihmettelyä ja ruohon leikkaamista. Odottelua odottelun perään, sillä aika lapsettomuustutkimuksiin oli vasta syksylle. 

Sinne kun päästiin niin sitten alkoikin iso pyörä pyörimään, ja minulla diagnosoitiin endometrioosi, minkä seurauksena jätettiin kevyemmät hoidot tekemättä, ja meidät lykättiin suoraan IVF-jonoon. Saimme kaiken kukkuraksi vielä jonkun peruutuspaikan, joten emme joutuneet odottamaan neljää kuukautta niin kuin alun perin ajateltiin. Mukavaa, että asiat alkoivat edetä noin jouhevasti, mutta osansa kyllä on tuolla endodiagnoosilla, sillä aikaa ei välttämättä ihan mahdottomasti ole, kun se etenee koko ajan, ja mahdollisuudetkin siis todennäköisesti vain pienenevät ajan kanssa. Parastahan tässä on, että todennäköisesti olen saanut jotenkin hankittua koko värisuoran tuon endometrioosin suhteen. Löyyy endometriooma ja viitteitä syvästä endometrioosista plus todennäköisesti kiinnikkeitä jossain vatsaontelossa, vaikka näitä viimeisimpiä ei ole vielä silmin todettukaan vaan lähinnä oireiden perusteella päätelty. Että sillä viissiin. Siitä jaksan edelleen olla tyytyväinen, että normaalit kipulääkkeet purevat edelleen, eikä ainakaan vielä tarvitse mitään jytyjä hermolääkkeitä. 

Vuoden lopussa oli ensimmäinen IVF, ja pääsin pistelemään itseeni kaikenlaisia piikkejä. Yllättävän hyvin sujui siihen nähden, että joskus lapsena olen oksentanut, kun olen pistämistä katsonut, ja sen jälkeen olen pitänyt huolen, että katselen lähinnä seinille tuollaisten toimitusten aikaan. Itsensä pistämisessä tuollainen taktiikka ei oikein toimi, ja katsoa piti, kun mahamakkaraan tökkäsi. Mutta yllättävän helppoa se tosiaan oli, ja en muista, että aiemmin olisin tuosta makkarasta kiitollinen ollut, mutta nyt koitti sellainenkin kehopositiivisuuden hetki. Kuusi munasolua saatiin sitten punktiossa kerättyä. Ihan hyvä tulos, kun toinen munasarja on lähestulkoon kokonaan poissa pelistä, mutta kyllä sieltäkin oltiin saatu yksi tai kaksi kerättyä. Kaikki kuusi hedelmöittyivät, ja yksi näistä pääsi kahden päivän ikäisenä tuoresiirrossa kyytiin, mutta valitettavasti siitä ei seurannut toista viivaa raskaustestiin. Lopuista hedelmöittyneistä munasoluista kolme päätyi pakkaseen kaksipäiväisinä ja kaksi muutaman päivän seurannan jälkeen viisipäiväisinä. Minkäänlaista katoa ei siis käynyt, vaan kaikki kerätyt solut päätyivät johonkin jatkokäsittelyyn. Solujen laadussa ei siis nähtävästi ole mitään vikaa, vaan ongelma on kiinnittymisessä. Saa sitten nähdä pystyykö tätä asiaa lääketiede mitenkään korjaamaan. 

Kaiken kaikkiaan kun miettii mitä viime vuonna on tapahtunut niin aika plus miinus -linjalla mennään. Tuli ostettua talo, mutta taloon ei näytä tulevan lisää asukkaita. Kukaan läheinen ei kuitenkaan kuollut, toisin kuin parina edellisenä vuotena, joten kyllä voi sanoa, että hyvä vuosi oli. Siitä huolimatta aina kun ajattelen tätä meidän lapsettomuustaivalta, niin päässä alkaa soida "tämä vuosi muita suosi enemmän". Ei pitäisi verrata, kun ei tiedä yhtään mitä muut ihmiset käyvät läpi, mutta vaikeaa se välillä on. Loppujen lopuksi meillä on kuitenkin kaikki hyvin kaikilla muilla elämän osa-alueilla. Vain tämä yksi tämän iän kehitystehtävä on tekemättä. Toivotaan että ensi vuosi tuo muutoksen tähän, ja sitten maailma on valmis.

Lukuja 

Enimmäkseen olen blogissa kuitenkin talousjuttuja käsitellyt, niin numeroitakin voisi väläyttää tähän loppuun vähän. 

Tammikuun alussa nettovarallisuuteni oli 59 376 euroa. Joulukuun lopussa lukema oli 70 057 euroa. Nettovarallisuuteni on siis noussut 10 681 euroa. Ihan hyvin siihen nähden, miten mollivoittoista pörssissä on tuntunut olevan. Luvut eivät myöskään ole täysin vertailukelpoisia sillä vuoden puolivälissä "lahjoitin" puolet ASP-tilin sisällöstä puolisolleni, jotta omistaisimme talomme oikeasti puoliksi ja kirjanpito olisi muutenkin yksinkertaisempaa. Hän siis maksaa tuota lahjoittamaani kymppitonnia pikkuhiljaa takaisin, mutta en lue tuota velkaa nettovarallisuuteeni, koska en pääse rahoihin mitenkään käsiksi. Ilman tuota "lahjoitusta" nousua olisi ollut tuplasti, mutta tämä antaa kuitenkin realistisemman kuvan nykytilanteesta. 

Myös nettovarallisuuden rakenne on muuttunut merkittävästi. Aiemmin ASP-tilin saldo oli yksi isoimmista kivijaloista rahavaroissani, mutta nykyään tuota tiliä ei ole, vaan tilalla on puolikas omakotitalo ja asuntolaina. Myös arvo-osuustilini on kokenut jonkinlaisia muutoksia, lähinnä paisumisen merkeissä, mutta myös koostumuksessa. Olen jatkanut rahastojen ostamista, mutta ostin viime vuonna myös ensimmäiset osakkeeni. Tammikuun alussa salkkuni oli 8 034 euron ja joulukuun lopussa 28 848 euron arvoinen. Salkkuni on siis yli kolminkertaistunut vuodessa! Tämä ei johdu piilevästä sijoittajaguruudestani vaan siitä, että olen pikkuhiljaa yrittänyt valutella ylisuurta käteiskassaani jonnekin tuottavampiin kohteisiin. Käteisen suuri määrä taas johtuu perintönä saaduista rahoista ja perintönä saatujen kiinteistöjen myynnistä. Kiitos iskä, kun edelleen pidät huolta.

Että semmoinen vuosi. Tulikohan käytyä kaikki oleellinen läpi? Paljon kyllä auttaa, että voi blogista tarkistaa, että mitä on milloinkin tehnyt, muuten olisin varmaan unohtanut talon ostamisenkin, sillä tuntuu, että olemme asuneet tässä jo iät ja ajat. 

Toivotaan, että vuosi 2023 suosii muita mutta myös vähän meitäkin. 

Kuukausikatsaus 12/2022 - Viimeinen silaus

Vaikka en ole ennen tätä vuotta minkäänlaista kuluseurantaa tehnyt, niin voin sanoa, että tänä vuonna rahaa on palanut enemmän kuin koskaan aiemmin. On ollut talon ostamiseen liittyviä kuluja, veroja, auton korjaamista, lapsettomuushoitoja ja vaikka sun mitä, ja kuin pisteenä i:n päälle, auto ehti vuoden viimeisenä päivänä hajota vielä kerran. Maksu korjaamoreissusta meni sentään tammikuun puolelle, mutta olihan tuo nyt surkuhupaisa päätös vuodelle. 

Teen vielä erikseen yhteenvedon viime vuodesta, mutta vielä olisi joulukuun kuukausiraportti käymättä läpi, joten mennäänpä suoraan asiaan.  

Nettovarallisuus

Suunta on edelleen ylöspäin, vaikka pörssi dippasikin taas vaihteeksi. Vähän harmittaa että oikeasti kasvu olisi ollut useamman satasen isompi, jos työpaikan kulttuurietujen kanssa ei olisi tullut säätämistä. Nyt maksoin kaiken omasta pussistani, ja ostamani asiat hyvitetään, kun toimitan kuitit. Joitain saatavia jäi myös uupumaan tästä kuusta. No ovatpahan pehmentämässä iskua tammikuussa, kun maksettavana on sähkö-, vesi- ja korjaamolaskut. Voi olla että silloin ei nousua nähdä.

Joulukuu 2022

Suluissa muutos edelliseen kuukauteen nähden.

Varallisuus

Käteinen: 29 529 € (-930 €)

Salkku: 28 848 € (+1 106 €)

Asunnon arvo (oma puolikas): 97 500 €

Velat

Asuntolaina: 85 820 € (-72 €)

Yhteensä: 70 057 € (+248 €)

Käteistä on vielä himppu enemmän kuin salkussa sisältöä, mutta kyllä tuo ero kohta kurotaan kiinni, kunhan salkun arvo lakkaisi laskemasta. Sitä päivää odotellessa.

Asuntolaina lyheni minimaalisesti, koska jostain syystä joulukuun isompi lyhennys on vasta tammikuun puolella. Lievätkö pyhät sekoittaneet tätäkin. 

70 000 euron nettovarallisuuden raja meni rikki! Rimaa hipoen ehkä, mutta yli mentiin kuitenkin. Siinä mielessä pienehkö salkku on mukava, että pörssin heilunnalla ei ole vielä yhtä suurta merkitystä kuin kuukausittaisella säästösummalla. Toisin sanoen, jos säästöaste on hyvä (niin kuin se tässä kuussa yllättäen oli), nettovarallisuus voi nousta, vaikka käyrät niiaisivatkin. Isompaa salkkua kohti silti pyritään, heilumisenkin uhalla. 

Tulot ja menot

Laiskuudesta sakotettiin ankaralla kädellä, sillä en ole pariin kuukauteen jaksanut katsoa palkkanauhaa, koska sama summahan sinne tilille on joka kuukausi ilmestynyt. Olisi vissiin kannattanut, sillä olin arvioinut tuloni väärin (ilmeisesti unohtanut sellaisen asian kuin lomarahat), ja lisäprosentti iski. 

Tulot

Nettopalkka	2 233,75 €
Saatavia	90,00 €
S-bonus	18,77 €
Lahjat	50,00 €
Yhteensä	2 392,52 €

Menot

Menoja oli yllättävän vähän, vaikka joulu tähän kuukauteen sattuikin ja terveysosion lukemat ovat lapsettomuushoitojen takia taas ihan omassa sfäärissään. 

Asuminen	129,84 €
Ruoka ja päivittäistavara	237,46 €
Auto ja julkinen liikenne	84,44 €
Puhelin ja netti	56,66 €
Ravintolat	27,00 €
Baarit ja huvitukset	181,99 €
Terveys ja liikunta	305,17 €
Lahjat	108,65 €
Muut	0,00 €
Yhteensä	1 131,21 €

Menojen vähyyttä selittää ainakin lainanlyhennyksen puuttuminen, ja oikeastihan menot olisivat olleet vielä vähäisemmät, jos kulttuurietusekoilulta oltaisiin vältytty. Ja jos lisääntyminen ei olisi näin hankalaa. Mutta minkäs teet. Tällaisiin lukemiin voisin silti tottua. Tammikuussa on kuitenkin luvassa taas karu paluu arkeen. 

Ruoka- ja päivittäistavaraosio on ennätyksellisen maltillinen, kiitos äidin, jonka luona vietimme viikon täysihoidossa. 

Tulot olivat 2 392,52 € ja menot 1 131,21 €. Ylijäämää oli näin ollen 1 261,31 €. Tulipahan kerrankin kuukausittainen tonnin tavoite täyteen, ja vielä ihan hyvällä marginaalilla.

Nyt jos tuulettelisi tätä tulosta seuraavan kuukauden ajan, ja henkisesti valmistautuisi kaikkiin laskuihin, joita tammikuussa on luvassa. 

Olkoon uusi vuosi armollinen meille kaikille!

Kuukausikatsaus 11/2022 - Ihmeiden aika ei ole ohi

Kerrankin edellisen kuun ennustukset osuivat oikeaan, kun ounastelin, että menoja tulee olemaan enemmän kuin laki sallii, ja olihan niitä. Juhlat tuli pidettyä, ja olivat oikein onnistuneet. Kannatti leipoa hiestä märkänä, mutta toki tuollaiseen aina rahaa palaa, vaikka itse paljon tekisikin. 

Vähemmän kiva juttu sitten oli se, että auton vuosittaisessa huollossa tuli ilmi, että pitäisi tehdä vähän jarruremonttia, eikä se ollut ihan halpa homma. Mutta ehkä autossa pitää olla toimivat jarrut. Silloin tällöin niitä käytän. 

Kolmas juttu, johon paloi rahaa, on sekä kiva että erittäin epäkiva. Lapsettomuushoitojen lääkkeitä tuli viime kuussa osteltua ihan urakalla. Harmittaa, että tällaiseen pitää käyttää rahaa ylipäätään, kun tämän pitäisi olla niitä asioita, jotka tapahtuvat luonnollisesti ja joka on ihmisiltä onnistunut ennen kuin rahaa on keksittykään. Mutta kun ei meillä. No ainakin ollaan päästy aktiivisen tekemisen vaiheeseen, ja olen päässyt piikittämään itseeni vaikka ja mitä. Hommat etenee, ja syydän tähän projektiin ihan mielelläni rahaa, jos se kasvattaa mahdollisuuksia saada oma lapsi edes jonkin verran. 

En tiedä johtuiko suurista menoista muutenkin, mutta löysin myös ne etsimäni ostohousut, ja heitin muutaman tonnin osakkeisiin pitkästä aikaa. 

Nettovarallisuus

Matikkapää oli tässä kuussa kovilla. Menoja oli vaikka muille jakaa, mutta jotenkin ihmeellisesti nettovarallisuus nousi. Olin varautunut siihen, että mentäisiin saman verran miinukselle, mutta ilmeisesti pörssinousu ja lainan lyhyennys pelastivat tilanteen. 

Marraskuu 2022

Suluissa muutos edelliseen kuukauteen nähden.

Varallisuus

Käteinen: 30 459 € (-4 827 €)

Salkku: 27 742 € (+5 619 €)

Asunnon arvo (oma puolikas): 97 500 €

Velat

Asuntolaina: 85 892 € (-233 €)

Yhteensä: 69 809 € (+1 025 €)

Tonni lisää nettovarallisuuteen! Uskomatonta. Kuten näkyy, rahaa on siirtynyt käteisen puolelta salkkuun, mutta olisihan tuonne varaa siirtää vielä lisää. Vähän nurinkurinen painotus, kun käteistä on edelleen enemmän. Toivottavasti vaakakupit kääntyvät toisinpäin lähiaikoina. Lainakin putosi uuden tuhatluvun puolelle, mutta on tuo hidasta.

70 000 euron nettovarallisuuden rajakin lähestyy uhkaavasti. Onhan näissä kutosella alkavissa luvuissa jumitettu jo hetki. 

Tulot ja menot

Tuloissa ei mitään ihmeellistä tässä kuussa. 

Tulot

Nettopalkka	2 479,75 €
Saatavia	36,50 €
S-bonus	12,30 €
Yhteensä	2 528,55 €

Menot

Menoissa taas tosiaankin oli ihmeellisyyksiä. Ei riitä 400 euroa, minkä viime kuussa arvioin sellaisesksi kuukausittain toistuvaksi yllätysmenoksi. 

Asuminen	422,12 €
Ruoka ja päivittäistavara	469,28 €
Auto ja julkinen liikenne	790,97 €
Puhelin ja netti	56,66 €
Ravintolat	0,00 €
Baarit ja huvitukset	24,87 €
Terveys ja liikunta	567,22 €
Harrastukset	0,00 €
Muut	10,99 €
Yhteensä	2 342,11 €

Auto ja terveys ovat tässäkin kuussa olleet isolla painolla kokonaiskulutuksessa. Sama juttu oli edellisessä kuussa mutta pienemmillä summilla. Jospa ensi kuussa olisi vähän rauhallisempaa näiden osalta. 

Ruoka- ja päivittäistavaraosasto on vähän suurempi kuin normaalisti, sillä saimme lopultakin pidettyä tuparit, ja sinnehän piti jotain tarjoilujakin olla. Taas sitä muisti, että leipominenhan on ihan mukavaa. Pitäisi muistaa tehdä sitä useamminkin. 

Muuten kun kokonaisuutta katsoo, niin viime kuu on kyllä ollut all work and no play. Tuo huvituksissa oleva rapiat 25 euroakin meni Alkoon. En käyttänyt viime kuussa edes työpaikan kulttuuri- ja liikuntaetuja! Pitänee päätellä, että pelasin koko vapaa-aikani taas Witcheriä. Pakko kyllä myöntää, että siinä on pelillä jo hyvä tuntihinta. En tiedä tarkkaan kuinka paljon olen pelannut, mutta kun kympillä ostin Game of the Year Editionin, niin ei siinä montaa senttiä jää tunnille.

Pitää joulukuussa ottaa asiakseen käyttää noita työpaikan etuja pois ennen kuin vuosi vaihtuu ja edut menevät harakoille. Ei vain ole huvittanut liikaa lähteä ihmisten ilmoille viime aikoina, etteivät lapsettomuushoidot kariudu viime metreillä johonkin flunssaan. 

Tulot olivat 2 528,55 € ja menot 2 342,11 €. Ylijäämää oli näin ollen 186,44 €. Kaukana kaukana on kuukausittainen tonnin tavoite, mutta välillä on tällaista.

Seuraava kuukausikatsaus onkin sitten jo joulukuun analyysiä. Joulu se tulla jolkottaa ja tuo mukanaan varmasti vähän kaikenlaisia menoja. Ihan mitään näin brutaalia tosin tuskin on luvassa, mitä tässä kuussa nähtiin. 

Salkku ylitti 25 000 euron rajan!

 Siinäpä tuo otsikossa komeilee, mitä tulin kertomaan. Mistään satumaisesta kurssinoususta tuo ei tosin kerro, vaan siitä että olen nyt lopultakin saanut hieman tyhjennettyä käteiskassaani. Ostin Konetta ja QT Groupia, kun näytti, että nyt mennään eikä meinata, ja nyt on ostettava, jos näitä järkihintaan tahtoo. Varsinkin ensimmäistä olen tarkkaillut kuukausitolkulla, mutta kun suunta on ollut lähinnä alaspäin, niin ei ole huvittanut tarttua. Nyt sitten näytti siltä, että suunta vaihtui kertaheitolla, niin lähdin mukaan, etten jää ihan paitsi. Pari päivää mentiinkin aika haipakkaa, mutta sitten meno taas tasaantui. Koneen kanssa olen vielä jonkin verran voitolla, mutta QT meni saman tien hieman pakkaselle. 

Mitä tästä opimme? Joka tuutista sitä kuulee, mutta itse se täytyy kokea ennen kuin uskoo. Ei kannata yrittää ajoittaa. Pitäisi vain ostaa omasta mielestään hyviä yhtiöitä tasaisesti. Toki uskon, että pitkällä tähtäimellä molemmat nousevat vielä, mutta päivätreidaajaksi ei näillä suorituksilla kannattane ryhtyä. 

Toisaalta sitten taas kyllä olen tässä tapauksessa noudattanut sijoitusstrategiaani ostaa lähinnä nousevaan kurssiin. Rehellisyyden nimissä varsinaisesta strategiasta ei varmaan kannata puhua, mutta muutamia hataria periaatteita minulla tässä hommassa kyllä on. Jossain välissä pitäisi kyllä ajatuksen kanssa kirjoittaa ihan ylös, millaisella strategialla on liikenteessä, mutta 25 000 euron salkulla (okei, nyt 27 000) tällainen vähän mutuilevampi taktiikkakin vielä käynee. 

Neljäsosa siitä vaikeimmasta osiosta kerättynä, jee jee, mikäli uskomme vanhaa sanontaa: "The first $100 000 is a bitch". 

Kuukausikatsaus 10/2022 - Kiltisti on oltu

Menoja kun katsoo, niin ei voi kuin todeta, että viime kuussa ei tullut tehtyä mitään ylimääräistä, mihin olisi rahaa mennyt. En ole näköjään tankannut edes autoa. Tämä syksyn pimeys näköjään aiheuttaa sen, että mieluummin parkkeeraan sohvan nurkkaan pelaamaan pleikkarilla. No, mukavaahan se on, ja säästöpossukin kiittää, mutta ei tällaisia syksyjä ehkä kiikkustuolissa muistella. "Niin se Geralt siellä Skelligessä antoi sille Leshenille runtua, että sudetkin kuolivat kilometrin säteeltä." On se Witcher 3 kyllä oikeasti komea peli, mutta ei siitä ehkä lapsenlapsille kertomista ole (jos niitä joskus tulisi, huoh).

Edellisen kuukauden ennustukset menivät vähän pieleen, kun aavistelin lähinnä pörssin niiamisen jatkumista ja verojen maksua, mutta kumpikaan ei osunut kohdalle. Verojen maksu onkin edessä vasta parin kuukauden päästä, ja sijoitukset tekivät sittenkin pienen liikeen ylöspäin. Nyt suunta on taas oikea nettovarallisuuden kartuttamisessa.

En ole kyllä vieläkään saanut ostohousuja kunnolla puettua jalkaan, että saisin osakekattausta vähän kartutettua, mutta marraskuussa yritän ryhdistäytyä! Nyt kuitenkin keskitytään vielä siihen mitä lokakuussa tapahtui. 

Nettovarallisuus

Lokakuussa nousua tuli oikein mukavasti. Kovin montaa parempaa kuukautta ei olekaan (oma lukunsa toki ne kuukaudet, joille on ajoittunut joku kiinteistön myynti).

Lokakuu 2022

Suluissa muutos edelliseen kuukauteen nähden.

Varallisuus

Käteinen: 35 286 € (+815 €)

Salkku: 22 123 € (+1 023 €)

Asunnon arvo (oma puolikas): 97 500 €

Velat

Asuntolaina: 86 125 € (-232 €)

Yhteensä: 68 784 € (+2 070 €)

Käteisen määrä vain kasvaa! Ei tämän näin pitänyt mennä, vaan tulisi olla pää märkänä ostamassa osakkeita. Äh, ehkä ensi kuussa sitten. Mutta mukava nousu noin kaiken kaikkiaan. Salkku on vielä jonkin verran miinuksella siihen nähden miten paljon rahaa olen sinne kokonaisuudessaan syytänyt, mutta en usko, että menee kauan, että plussan puolelle noustaan. 

Tulot ja menot

Tuloissa ei ollut tässä kuussa mitään ihmeellistä. Saatavia tulee joka kuussa siihen asti, että puolisolleni "lahjoittama" asuntokauppoihin liittyvä kymppitonni tulee täyteen.   

Tulot

Nettopalkka	2 479,75 €
Saatavia	36,50 €
S-bonus	8,80 €
Yhteensä	2 525,05 €

Menot

Menoissakaan ei ollut kovin paljoa ihmeellisyyksiä, mutta joka kuukausi näkyy sattuvan kohdalle joku vähän isompi meno. Kai se on opittava, että noin 400 euroa kuussa pitäisi varata tällaisiin, mitkä eivät joka kuussa toistu. Jotain hyötyä tällaisesta kuukausiseurannasta, kun tällaisen huomaa, vaikka alussa olinkin sitä mieltä, että hirveä duuni tässä ja en tykkää. Kyllähän se vähän kehtuuttaa, mutta ehkä kuitenkin käytetyn ajan väärti. 

Asuminen	610,62 €
Ruoka ja päivittäistavara	350,06 €
Auto ja julkinen liikenne	182,13 €
Puhelin ja netti	65,17 €
Ravintolat	10,15 €
Baarit ja huvitukset	10,48 €
Terveys ja liikunta	217,38 €
Harrastukset	57,60 €
Muut	24,89 €
Yhteensä	1 528,48 €

Tämän kuun isot menot näkyvät lähinnä autoilun ja terveyden puolella. Vaikka säästin sillä, että autoa ei tullut tankattua, niin autoveron maksua en pystynyt välttämään. Terveyosion rahanmenosta saadaan puolestaan kiittää lapsettomuutta, sillä mukaan mahtuu yksi polikäynti ja parit lääkkeet, joiden avulla valmistaudutaan IVF-hoitoihin. Ihan ookoo kohde, johon laittaa rahaa. 

Ruoka ja päivittäistavara -kategoria on suunnilleen samoissa kuin viime kuussa, eli jonkin verran alempana kuin aiemmin sillä puoliso osallistuu nykyään enemmän näihin kustannuksiin. Muistelisin, että kovin paljoa muuta kuin ruokaa ei olisi tullut kaupasta haalittua lukuunottamatta yhtä isoa kattilaa, johon investoimme, kun hillojen keittäminen kolmen litran kattilassa alkoi ottaa päähän. Kalliita ovat nekin. Luulin että kattilat maksavat ehkä 20 euroa, mutta 50 veloittivat tuommoisesta isosta. Näkee, etten ole koskaan ostanut kattilaa, kun ylioppilaaksi kirjoittaessa sain niin monta lahjaksi. 

Humputeltua ei ole kyllä tullut. Ravintolat-kategoriassa on yksi Mäkkäri-keikka ja huvituksissa viinipullo Alkosta. Harrastuksissa tosin noinkin iso luku, kun tilasin lankoja villapaitaa varten. Hyvin etenee. Tällä tahdilla se on ehkä ensi talveksi valmis. 

Tulot olivat 2 525,05 € ja menot 1 528,48 €. Tästä saadaan humanistimatikalla erotukseksi 996,57 €. Ei ole kaukana siitä tonnista, joka on kuukausittaisena tavoitteena. 

Tehdäänpä taas tuttuun tapaan vähän ennustuksia ensi (siis tälle) kuulle: vedän ostohousut jalkaan, vaikka miten vyötärö puristaisi, ja ostan hätäpäissäni vain jotain, koska haluan ostaa jotain; yhdet juhlat pitäisi pitää; lasku yhdestä leikkauksesta pitäisi maksaa ja auto huoltaa. 

Eli todennäköisesti menoja piisaa sitten tämänkin kuun edestä. 

Maksan vuokraa itselleni

 Ja okei, pankille. 

Stressaaja sanoi hyvin viimeisimmässä postauksessaan, että asuntolainaa voi miettiä itselleen vuokranmaksuna. Tämä on ajatuksena erittäin lohdullinen, ja tuli juuri oikeaan aikaan, sillä viime päivinä on puhuttu paljon pientalojen arvon romahtamisesta. Ja mikäs me tässä juuri muutama kuukausi sitten ostettiinkaan? Aivan oikein. Omakotitalo.

Hinnat olivat mahdollisesti laskeneet jonkin verran jo siinä vaiheessa, mutta en usko, että ihan niin paljon kuin nyt, sillä sähkön hinnan noususta ei uutisoitu silloin vielä ihan samalla sykkeellä. Kaikilla oli liian kiire puida pääministerimme biletystä. Sen verran sähköstä tosin puhuttiin, että en suostunut edes harkitsemaan kohteita, joissa oli pelkkä suora sähkölämmitys. Tässä omassamme on sentään ilma-vesilämpöpumppu, joka vähän pelastaa tilannetta. 

En ole uskaltautunut asunnonvälityssivustoille katsomaan, millainen tarjonta ja hintataso on tällä hetkellä, joten olen vain uutisten varassa tässä asiassa, mutta ihan uskottavalta kuulostaa. Aion kyllä myös jatkaa tätä pään pitämistä pensaassa, koska tilanne ei suoraan sanottuna muuksi muutu, vaikka tutkisinkin, millaisilla hinnoilla vastaavia taloja myydään. Emme ole muuttamassa tästä ihan hetkeen. Muutenkin oma pitkän tähtäimen asunto kannattaa mielestäni jättää sijoitusajattelun ulkopuolelle, koska kyseessä on koti eikä sijoituskohde. Koti ei tuota rahaa, vaan se aiheuttaa kuluja. Paljon kuluja.

 Periaatteessa ei ole mitään väliä, mitä olemme tästä maksaneet, sillä aiomme olla tässä niin pitkään, että ajat ehtivät muuttua vielä moneen kertaan. Tiedä vaikka talolla olisi ikää siinä vaiheessa niin paljon, että purkuun menisi (siinä toinen uutinen, joka on aiheuttanut vähän hammasten kiristelyä, sillä kuulostaa, että tulevaisuudessa vanhoja taloja mieluummin puretaan kuin kunnostetaan). Tässä tapauksessa "sijoituksellamme" olisi arvoa tontin verran, ja tiedä vaikka purkukustannukset nollaisivat senkin. 

Mutta jos asiaa miettii siinä mielessä, että jos emme olisi ostaneet tätä taloa, asuisimme todennäköisesti edelleen vuokralla (kalliimmassa kuin entinen vielä kaiken kukkuraksi) ja maksaisimme vuokraa vähintään saman verran kuin nyt lainaa. Vaikka omistusasuntomme olisi nollan arvoinen siinä vaiheessa, kun talosta hankkiudumme eroon, tilanne on sama, kuin jos olisimme asuneet koko ajan vuokralla. Ainut ero on se, että vuokralla ollessamme tilanteesta hyötyisi ainakin vuokranantajamme, eikä se nyt tietenkään tällaisella suomalaisella mentaliteetilla käy laatuun, että jollain menee mukavasti. Arvottoman omistusasunnon kanssa kukaan ei hyödy. Win-win. Eiku...

Jos siis kaikki menee poskelleen, ja talosta ei saa myyntihetkellä mitään, voin ajatella, että olemme vain maksaneet vuokraa.

En nyt kuitenkaan ihan tosissani usko, että ihan nollille jäisimme talomme kanssa pitkänkään ajan kuluessa. Tarkoituksena on pitää talosta hyvä huoli, sillä tässä tulee toivottavasti ihan joku tovi vietettyä. Talon tämänhetkisestä oikeasta arvosta minulla ei ole mitään tietoa, sillä aion edelleen pysyä kaukana asunnonvälityssivustoista, mutta aion kuukausikatsauksissa raportoida edelleen asunnon hinnaksi saman hinnan, jolla sen ostimme, vaikka se ei välttämättä ihan totuudenmukainen olekaan. Ehkä viimeistään inflaatio tekee tehtävänsä, ja sen perusteella saamme tästä myydessämme saman euromäärän. 

PS. Olen asunut omillani jo noin kymmenen vuotta, mutta koskaan aiemmin mikään paikka ei ole tuntunut oikeasti kodilta, vaan kyseessä on aina ollut "kämppä". Vaikka olemme asuneet tässä vasta vähän aikaa, tuntuu luontevalta kutsua paikkaa jo kodiksi (ja okei, myönnetäään, olisi outoa kutsua kokonaista omakotitaloa kämpäksi).