Vuoden mittainen sprintti on saatu päätökseen ja on aika pitää retrospektiivi.
Vauva yleni taaperoksi, mikä tietenkin tarkoitti enemmän vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta vielä tuo pieni ihminen on hengissä kaikista itsensä tuhoamisyrityksistä huolimatta.
Olin koko vuoden töissä, joten periaatteessa rahaa olisi pitänyt olla kuin roskaa, mutta jotenkin oli persaukinen fiilis koko ajan. En nyt koe että mistään olisin jäänyt varsinaisesti paitsi, kun ei se raha ole mihinkään kankkulankaivoon mennyt, vaan oman harkinnan mukaisiin kohteisiin eli sijoitussalkkuun ja remontointiin.
Mutta katsotaan nyt kvartaaleittain lyhyesti, mitä vuosi piti sisällään.
Q1
Vuoden alussa olimme saaneet tulisijaprojektia etenemään, ja saimme lattian vahvistuksen teetettyä. Vaikka asumme vanhassa talossa, ei täällä ollut aiemmin mitään tulisijaa eikä edes takkavarausta, sillä talon rakennusvaiheessa oltiin niin kehityksen aallonharjalla, että taloon asennettiin suoraan öljylämmitys eikä muuta sitten tarvittu. Koska takkavarausta ei ollut, piti tuo lattian vahvistaminen tehdä jälkikäteen, ja sehän tietysti maksoi rakennepiirustusten ja itse työn verran. Tämän lisäksi vaihdoimme itse olohuoneen laminaatit vinyylilankkuun, laminaatit kun ottivat vahvistushommassa vähän hittiä. Samoin otti hittiä myös puskuritili, josta tuo kaikki hupi maksettiin.
Sain myös maistaa sadan tonnin nettovarallisuutta, mutta se oli lyhytaikainen hupi, sillä puskurin kurmuuttaminen ei vielä loppunut ja rapakon takana yksi huru-ukko laittoi pörssikurssitkin melkoiseen laskuun.
Puskurista maksettiin tietenkin myös pönttöuuni ja sen asennus, ja niin kuin tämä ei olisi vielä riittänyt, päätimme teettää vielä täydellisen sähkösaneerauksen, kun vuoden myyjä kävi sen meille kauppaamassa. Tässä vaiheessa lompakosta löytyi enää koiperhosia, joten remonttilainaa piti hakea, ettei tarvitse kauheita korkoja maksaa kulutusluotosta.
Näin jälkikäteen vaikka tuo saneerauksen hintalappu edelleen kirpaisee, niin kyllä se kannatti tehdä. Vaikka suurimmaksi osaksi se olikin tylsää infran päivitystä, jota ei edes näe, niin kyllä se elämänlaatuakin paransi, kun samaan syssyyn tehtiin pieniä elämää helpottavia muutoksia ja turvallisuuskin parani kohisten. Ihan eri mukavaa, kun sähkötaulussa lukee mitä minkäkin sulakkeen takana on. Lisäksi kerran sattui sellainen keissi, että taapero putosi jakkaralta suoraan seinässä olleen imurin laturin muuntajan päälle, ja siinähän olisi vanhalla pistorasialla voinut olla 230 volttia suoraan takalistossa. Nyt ei käynyt muuta kuin että muuntajan toinen piikki vähän vääntyi. Ehkä tämä oli joku ylemmän tahon muistutus lakata voivottelemasta tuota remonttilainaa.
Q2
Sähkösaneeraus alkoi. Tämä oli tähänastisen talonomistajahistoriamme mukavin remontti. Tekijät olivat mukavia, joustavia, ajallaan paikalla, tekivät mitä sovittiin ja kommunikointi oli ensiluokkaista. Mistä tällaisia saisi joka urakkaan?
Remonttilainan hakeminen olikin oma saagansa, joka kesti hämmentävän pitkään, kun pankin arvion mukaan talosta ei ollut vapautunut vakuutta yhtään, vaikka lainaa oltiin jo pari vuotta maksettu. Päätin sitten käyttää omistamiani osakkeita vakuutena, mutta ne piti siirtää lainan myöntävään pankkiin, ja sehän tietysti maksaa ja oli yksi byrokraattisimmista menettelyistä vähään aikaan, jonka olen läpi saanut käydä. Ei mene jakeluun, miksi nykyisessä digiajassa se oli niin vaikeaa.
No joka tapauksessa siirto saatiin tehtyä ja laina tulille, joten korot vähän järkevöityivät verrattuna aiempaan luottoon.
Taaperosta oli tullut jo iso poika ja hän aloitti päiväkodissa lyhyttä päivää muutamana päivänä viikossa. Voi meidän isoa pientä.
Q3
Kolmas kvartaali alkoi kylmällä kesälomalla, joka sitten äkisti lämpeni helteiksi.
Taloudellinen tilannekin vähän toipui kevään höykyytyksestä, vaikka sainkin jonkinlaisen väliaikaisen kosmetiikkapsykoosin, ja täydentelin vähän kylppärin kaappia. Tämä vaihe taisi mennä onneksi ohi, mutta olenpahan nyt huomattavasti valveutuneempi aiheesta kuin aiemmin.
Syksymmällä hakeuduimme myös lapsettomuushoitoihin uudelleen, koska en ole vielä mielestäni valittanut tarpeeksi, miten ikinä ei ole aikaa mihinkään ja aina väsyttää.
Syksyllä tehtiin vielä yksi suuri ostos eli sänky, johon saatiin uppoamaan n. 1000 euroa. Aluksi tuntui että sängyssä on tilaa ihan liikaa, mutta nyt siihen on onneksi jo tottunut. Mahtuvat sitten mukelotkin tarvittaessa sinne. Vielä on taapero tosin pysynyt pinnasängyssä, vaikka näytti aiemmin, että kohta kiipeää sieltä pois, mutta keväällä tulee kyllä ajankohtaiseksi siirtyä juniorisänkyyn, kun pinnasänky pitäisi pikkuhiljaa vapauttaa tulevalle vauvalle. Ei kehtaa ihan viime tinkaan sängyn vaihtoa jättää, kun muutenkin iso muutos että vauva tulee taloon, ja sitten jos se veisi samalla sängyn!
Kaikenlaisia keskeneräisiä projekteja oli vaikka muille jakaa. Suurta taloudellista panostusta nämä eivät onneksi vaatineet, mutta niiden varsinainen toteuttaminen takkusi ja pahasti.
Q4
Vuoden lopussa sairasteltiin ihan urakalla. Taaperolla ja miehellä oli molemmilla syksyn aikana kai kuusi flunssaa; allekirjoittanut selvisi vähän vähemmällä.
Tällä kertaa päästiin kyllä helpolla lapsettomuushoidoissa, sillä ensimmäinen pakastealkion siirto sai aikaan plussan raskaustestiin. Alkioita oli siis jäänyt kolme edelliseltä rundilta ja nyt niitä on siellä vielä kaksi. Mies kyllä sanoi, että nyt riittää, eli hyvin todennäköisesti jäävät käyttämättä.
Kesän lopulta jääneitä projekteja saatiin kunnialla saatettua loppuun, vaikka vähän meinasi kiire välillä tulla, kun talvi teki tuloaan, ja mies kyykkikin välillä räntäsateessa orapihlaja-aidan kimpussa. Sittenpä talvi peruttiinkin ja ihan hyvin olisi ollut aikaa tehdä myöhemminkin, mutta eihän sitä silloin tiennyt.
Töissä oli vuoden lopussa kamala kiire ja lumeton maa ja alhainen hemoglobiini teki loppuvuodesta aika raskaan, mutta kun päästiin jouluun ja satoi lumi niin alkoi jo helpottaa. Vähän lisäjännitystä toi tukkeutunut viemäri, jota varten piti soittaa päivystävä viemäri-ihminen paikalle, koska aamuun se ei voinut odottaa tai edessä olisi ollut potentiaalisesti moninkertainen lasku. Onneksi mitään pahempaa ei ehtinyt tapahtua ja päivystäjän laskukin oli paljon pienempi mitä aluksi pelotteli.
Nettovarallisuus
Nettovarallisuuteni LASKI 5 836 euroa. Näinkin voi näköjään käydä, jos tyhjentää puskurin ja ottaa päälle vielä parikymmentä tonttua lainaa. Puskuri meni siis pönttöuuniprojektiin ja laina sähkösaneeraukseen. Ei ole halpaa omakotitaloasujan elämä.
Tammikuussa pyrähdettiin nopeasti 100k paremmalla puolella nettovarallisuudessa, muttta muutama kuukausi myöhemmin nettovarallisuus oli enää 75k. Eli oikeastaan ihan hyvä tilanne jos vuoden lopussa erotus edellisvuoteen on vain vajaa 6k.
Salkku on onneksi noussut ihan mukavasti koko vuoden, ajoittaista heilahtelua lukuun ottamatta. Piti ihan hieraista silmiä, kun nyt menin katsomaan lukemia, sillä 14 610 on salkku näköjään 2024 vuoden lopusta noussut. Isoin pomppu tuli kyllä heti tammikuulle, eli sen jälkeen katsottiin koko vuosi seiskalla alkavia lukuja, mutta loppuvuonna löytyi onneksi sitten se kasikin.
Osinkoja tuli 338 euroa ennen veroja. Hurjat kolme kybää enemmän kuin viime vuonna.
Tulot ja menot
Olin koko vuoden töissä, eli olen koko ajan saanut nauttia kuukausipalkasta. Mitään kovin spessua ei tulopuolella tänä vuonna ollut. Palkkatuloja jäi tassuun noin 32 000 euroa ja muuta sälää (säästötilin korko, veronpalautukset jne.) noin 2 000 euroa.
Menoja oli puolestaan noin 31 000 euroa, eli loppujen lopuksi plussalle kuitenkin jäätiin, vaikka puskuri tyhjenikin. Kuukausitasolla tämä on noin 2 500 euroa, mutta jos jätetään isot hankinnat pois, jäljelle jää peruselämisen kuluja noin 1 600 euroa, mikä on mielestäni aika maltillinen taso. Edellisvuonna tämä lukema oli tosin reilut 1 400 euroa, eli jonkin verran on tultu ylöspäin, mutta suunnilleen samalla tasolla ollaan taas kuin sitä edeltävänä vuonna.
Eniten kului vähemmän yllättäen asumiseen, noin 21 000 euroa, mutta tuo on kieltämättä aika lavea kategoria, sinne kun menevät kaikki taloon liittyvät maksut sisustusta myöten.
Ruokaan meni noin 5 000 euroa eli reilu 400 euroa kuukaudessa. Olen yllättynyt miten pieni tämä lukema on. Joinakin kuukausina Prismaan on mennyt satasia enemmän, mutta ilmeisesti vaihtelu on suurta kuukausien välillä. Kannattaa välillä näköjään laskea keskiarvojakin, niin pysyy paremmin kärryillä. Jos olisi pitänyt lonkalta arvioida, niin olisin arvannut tämän olevan lähempänä jopa 600 euroa.
Autoiluun meni noin 1 200 euroa. Oikein onnistunut autoiluvuosi siis. Ei ollut mitään isompaa remppaa, vain jarrupalat piti uusia. Asumme niin lähellä keskustaa, että kilometrejä kertyy loppujen lopuksi todella vähän ja kun autossa on maitopurkki moottorina, niin kulutuskin on sellaista, että tankillisella pääsee hyvällä tuurilla jopa 1 000 kilometriä, jos mukana on paljon maantieajoa.
Lapsesta johtuvia menoja olen merkannut 570 euron edestä. Tässä ei luonnollisestikaan ole mukana ruoka, vaipat ja kaikki muu mitä ruokakaupasta saa. Isoimpana menona tässä kategoriassa oli tänä vuonna turvaistuin, joka oli noin 400 euroa.
Tietoliikenteeseen on palanut tänä vuonna noin 570 euroa, ravintoloihin 500 euroa, terveyteen 320 euroa, harrastuksiin 300 euroa, viihteeseen 300 euroa, vaatteisiin 200 euroa ja muuhun satunnaiseen sälään vielä 430 euroa.
Kaikilta muilta osin kulutus siis oli hanskassa, mutta asuminen on kyllä halutessaan poskettoman kallista. Onneksi sentään lainojen korot tippuivat huomattavasti, niin lainamenot pienenivät vähän ja lainakin jopa lyhenee.
Lopuksi
Nähtävästi tällaisten vuosikatsauksien kirjoittaminen kannattaa. Alunperin ajattelin, että vuosi oli ihan katastrofi taloudellisesti, mutta nyt kun lukuja tarkastelee ihan ajatuksen kanssa, ei tilanne ollutkaan niin synkkä.
Tämä vuosi oli siis nähtävästi remppavuosi. Pari edellistä vuotta pähkäiltiin ja haikailtiin ja suunniteltiin ja aiottiin, mutta nyt pääsi tämä vaihde vissiin kunnolla päälle. Ensi vuonna olisi kyllä hyvä pitää välivuosi tai tehdä korkeintaan itse jotain pintaremonttia. Toivottavasti ei tule mitään ylläreitä, jotka pakottaisivat tekemään äkkiä jotain.
Nettovarallisuus laski puskurin tuhoamisen ja lainan myötä, mutta salkku nousi reippaasti, mistä olen enemmän kuin tyytyväinen.
Oli mukavaa olla koko vuosi taas töissä, mutta toisaalta odotan jo äippälomaakin. Vaikka juuri tänään taaperolla oli niin kova kitinä päällä koko ajan, että aloin jo laskea tunteja maanantaihin, että pääsen toimiston rauhaan taas istumaan. Toivottavasti uhmaikä on edes jotenkin selätetty siinä vaiheessa, kun vauva saapuu, tai voi olla vähän ongelmia verenpaineiden kanssa.
Se oli sellainen vuosi 2025. Ihan hyvä vuosi jälleen kerran, kun ei osunut kohdalle mitään suurempia tragedioita. Toivotaan, että sama trendi jatkuu ensi vuonnakin!
