Vuonna 2024 tulot olivat poikkeuksellisen matalat mutta menot poikkeuksellisen korkeat. Osan vuodesta ehdin saada palkkaa, mutta pitkään olin myös pelkkien vanhempainrahojen varassa. Alunperin tarkoitus oli palata töihin joskus elokuussa, mutta sitten olinkin kotona hieman pidempään, koska onhan vauvan kanssa kotona oleminen melko ainutlaatuinen tilaisuus. Nykyään ei voi ottaa edes vuorotteluvapaata, joten sapattivapaa työelämästä ei ole kovin helppo järjestää.
Tämän päätöksen seurauksena rahaa tuli 28 723 euroa ja meni 30 259 euroa. Tulojen ja menojen suhde olikin siis negatiivinen noin 1500 euron verran.
Suurin yksittäinen syyllinen oli auto, joka maksoi noin 9500 euroa, mutta oman lusikkansa soppaan heittivät myös oven vaihto sekä termostaattien ja raitisilmaventtiilien asennus.
Vuoden keskiarvo on aika korkea edellä mainittujen investointien takia, mutta jos nämä otetaan laskuista pois, vuoden kulutus putoaa reiluun 17 000 euroon ja keskiarvo 1400 euroon. Ihan hyvä taso peruskulutukselle mielestäni, mutta toki pientä viilattavaa vielä olisi.
Asuntolainan korko on vielä aika korkea, ja kilpailutus olisi hyvä tehdä mieluummin ennemmin kuin myöhemmin, sillä korontarkistukseen on vielä puolisen vuotta aikaa. Maksan asuntolainaan liittyen myös kuukausittain takaisinmaksuturvaa, joka kattaa vakavan sairauden tai työttömyyden, mutta tästä vakuutuksesta ajattelin luopua, kun säästöt ja sijoitukset ylittävät jäljellä olevan asuntolainan määrän. Tässä on taka-ajatuksena se, että jos vaikka kuolla kupsahdan ennen aikojani, mies ei joudu ongelmiin asuntolainan puolikkaani kanssa. Risteymäkohtaan on noin 5k matkaa, joten pitkään ei tarvitse toivottavasti tätä vakuutusta enää katsella.
Edellisenä vuonna kuukausittainen kulutus oli ollut noin 1600 euroa, joten alaspäin on tultu ihan mukava määrä. Ehkä vauva on estänyt kaiken vähäisenkin humputtelun.
Yllätyksenä ei varmaan tule kenellekään, että eniten rahaa menee asumiseen. Seuraavana tulee autoilu, jos lasketaan auton osto, mutta jos ei, seuraavaksi isoin kategoria on ruoka ja päivittäistavarat.
Vauvalle on pitänyt ostaa 150 euron edestä sellaisia asioita, jotka eivät hoidu perus kauppareissulla. Vielä ei siis päästä toteamaan, että lapset olisivat kalliita. Ruokakauppaankin on mennyt melkein 200 euroa vähemmän kuin edellisenä vuonna. Sairaalassaoloajasta synnytyksen jälkeen tosin piti maksaa noin 250 euroa, mutta kerranhan se vain kirpaisee.
Ravintolaruokaa on tullut syötyä 300 euron edestä, mikä lienee ihan kohtuullinen summa. Edellisenä vuotena tämä oli tuplat.
Harrastuksiin olen merkinnyt reilu 30 euroa, mikä on vähän surullista, mutta tätä selittää osin Epassin käyttö.
Muuten kulutuksessa ei ole hirveästi mitään mainittavaa. Katsotaan, jatkanko vuonna 2025 samanlaisella humputtelemattomalla linjalla.
Vauvan kanssa kotona oleminen on tosiaan mahtava tilaisuus, vaikka se tuokin taloudellisia haasteita. Auto ja kodin parannukset maksavat nyt, mutta arki helpottuu niiden myötä. Tsemppiä vuoteen 2025!
VastaaPoistaKiitos, ja onnea uudelle vuodelle sinnekin! Kyllähän vauvan kanssa kotona oleminen on ihan ainutkertaista, vaikkei se olekaan taloudellisesti optimaalista. Ihan kaikkea elämässä ei kannata tehdä eurot edellä.
PoistaKulujen seuranta on sillä tavalla ärsyttävää, että siellä olisi aina jotain parannettavaa. Muutaman vuoden kun eli köyhyysrajan alla, ja pihtasi käytännössä siksi että on pakko, niin kyllä se on todettava että ihan tervettäkin elää sellaista normaalia, hieman laiskanpulskeaa elämää kulujen suhteen. Ehkä ihan jokaisen ulkoilun yhteydessä ei tarvitse pysähtyä jätskille tai kahville, mutta ai että se on kivaa kun siihen on mahdollisuus!
VastaaPoistaSinullakin oli nii paljon kertaluontoisia eriä, että ei kyllä tarvitse olla kulutuksesta huolissaan. Sitten toki, kun huomaa että kertaluontoiset erät eivät ole kertaluontoisia, seuraavaksi pitää vaihtaa ikkunat, sitten muut ovet jne.
OIipahan taas hyvä esimerkki siitä, miten säästöt tuovat taloudellista turvaa, ja itseasiassa auttavat säästämään lisää rahaa!
Jep, ihan eri asia jättääkö sen jätskin hakematta sen takia että on pakko vai siksi että itse päättää, ettei nyt ole jätskin aika. Ja joskus toki on sen jätskin aika :D
PoistaVanhassa talossa asumisessa ja omistusasumisessa yleensä on sellainen puoli, että aina on jotain laitettavaa. Vaikka nämä kertaluontoiset erät tosiaan olivat toivottavasti kertaluonteisia, niin uudistettavien asioiden listalla ei ole loppua. Ehkä jossain uudemmassa talossa voisi tehdä niin, että tekee kertarysäyksellä peruskorjauksen ja saa sitten olla taas parikymmentä vuotta rauhassa, mutta rintamamiestalossa parempi systeemi on mielestäni edistää asioita pikkuhiljaa ja vähän kuulostella mitkä kohteet ovat prioriteetteja ja tarvitseeko joitain asioita edes loppujen lopuksi korjata. Mutta se tosiaan aiheuttaa sen, että rahaa uppoaa koko ajan johonkin.
Totta puhut että säästöt voivat säästää rahaa. Ei tarvitse ottaa lainaa, josta joutuisi maksamaan korkoja :D